Miesasiaa (yh:t kommentoikaa) *pitkä tilitys*

[omituinen yh]

Olen totaali-yh, miesystävä lähti jo kun odotin ja on nähnyt nyt 5-vuotiasta tyttöä 2 krt, synnärillä ja kerran vahingossa yhdessä tapahtumassa. Elarit tulee kelan kautta.

Mulla on ollut 2 miesjuttua koko aikana, yksi lyhyt jossa en antanut miehen edes tavata tyttöä, ja nyt kohta vuoden paloon vakavampi. Tällä miehellä on itselläänkin 3-v lapsi, ja on yhteishuoltaja, vuoden alusta tuo 3-v on ainakin vuoden koko ajan miehellä paitsi kerran kuussa ja jollain lomilla. Meidän lapset ovat samassa päiväkodissa, asutaan lähekkäin ja ollaan aika paljon yhdessä.

Mä oon työtön/pätkätyöläinen, teen keikkaa, tuun silleen toimeen etten oon toimeentuloasiakas, mutta aika kädestä suuhun mennään. Mulla on kivalta alueelta aso-asunto (kolmio), jota maksan vielä noin 5 v. Olin ajatellut että me asutaan tässä ainakin tytön koulut loppuun, ehkä loppuelämänkin. Mulla on nyt edessä muutoksia eli haen opiskelemaan ensi syksystä alkaen joko vuodeksi tai sitten pidempään, toiselle alalle, kestää lähes 4 v. Tämä tulee meille aika tiukaksi ajaksi.

Mies paljon parempituloisempi ja hänellä isompi asunto, johon me mahduttaisiin ja houkuttelee että muutettaisiin sinne ja laittaisin joko oman asuntoni vuokralle tai myisin pois. Aso-asuntoa ei voi mun mielestä loputtomiin vuokrata (2 vuotta voi). Eli vuokrakustannus jäisi pois + mies varmaan muutenkin auttaa (on nyt on kustantanut meitä lomille jne.).

Mutta mä en uskalla. En tiedä oonko liikaa saanut siipeeni, mutta en uskalla kenenkään toisen varaan laskea niin paljon että uskaltaisin laskea että hän auttaa mua/meitä taloudellisesti niin paljon. Eli mun on tavallaan pärjättävä kyllä se aika jotenkin omillani.

En tiedä suhtautuisinko eri lailla jos olisin ihan töissä ja tienaisin ok joka kuu ja olisi hyvät säästöt. Se ei ehkä pelottaisi. Mulla siis pelottaa että jos esim. tulisi ero ja mä opiskelisin sitä pidempää uutta tutkintoa, niin mulla olisi huomattavia vaikeuksia päästä tähän
tilanteeseen uudestaan. Siis edes tähän aso-kolmioon. Joutuisin tod.näk.sossun kautta kaupungin vuokra-asuntoon, ihan minne vaan täällä. Tytön kannalta ei mikään kiva juttu (koulu, kaverit).

En tiedä käsittääkö tätä kukaan. Mies ei hyvin käsitä tai käsittää, mutta käsittää että en luota tarpeeksi häneen tai haluakaan häntä loppuiäksi. Tämä vähän ahdistaa mua, koska kyllä mä oon rakastunut, meillä synkkaa, on paljon fyysistä vetovoimaa (kemiaa), hän on hyvä mies ja en oo eroamassa, mutta en vaan uskalla olla jonkun armoilla. Jos en muuta niin hän kokee sen vähän niin, etten oo niin vakavissani.

Miksi nää parisuhteet on mulle aina näin vaikeita... mulla on näitä sitoutumisongelmia ollut ennenkin, tai mua on syytetty etten sitoudu kokonaan. Olen kuitenkin sitoutunut yhteen ihmiseen kunnolla eli lapseeni. En siis oon kykenemätön jakamaan elämääni ylipäätäänsä,
mutta oonko huono olemaan parisuhteessa... no oon. Yritystä on ollut, olen jo lähes 40 ja olen ollut 3 krt avoliitossa.

Mun kaverit sanoo että oon hullu jos en nyt ota tätä miestä, siis mene naimisiin, muuta jne. Ja hän haluaa pitää musta ja meistä huolta jne. Mutta mä pelkään heittäytyä.

Mitä mietteitä teillä herää?

 

[a.p.]

Sori mahdottoman pitkä viesti...

 

["vieras"]

No itse kyllä pitäisin oman asuntoni. Mun mielestä ei ole mikään pakko muuttaa heti yhteen, enkä omassa tilanteessa siihen lähtisikään enää yhden avioeron jälkeen.

 

[yyhoomami]

Ensinnäkin, aso-asuntohan ei ole omistusasunto. Myös vuokra-asuntoja löytyy kivoilta paikoilta ja kohtuullisella hinnalla. Kaupunki ei varmasti ole ainoa vuokra-asuntojen tarjoaja.. outo asenne sinulla kaiken kaikkiaan tähän asuntoasiaan. Muutto miehen kanssa yhteen tarkoittaisi sinulle SÄÄSTÖÄ ja se taas tarkoittaa panostusta omaan ja lapsesi tulevaisuuteen.

 

["Jooooo"]

Mun mielestä ajattelet harvinaisen fiksusti ja kypsästi. Kannattaa vaan mennä sen mukaan, mitään oma intuitio sanoo. Yleensä se on oikein. Eli ei kannata rynnätä luopumaan omasta asunnosta, jos se ajatus ei tunnu hyvältä. Teillä on muutenkin tytön kanssa asiat hyvin, joten sitäkään kuviota ei nyt kannata hajottaa. Etene rauhassa. Kyllä se mies sen kestää, ihan varmasti. Ja jos ei kestä, niin sitten se ei ollutkaan sua varten.

Itselläni on todella samanlainen tausta, ja ikää jo yli 40. Itse syyllistyin hätiköintiin, ja tein virheitä. Jos toisen kerran olisin saanut päättää, en olisi rynnännyt mihinkään suhteeseen vain siksi, että totaaliyksinhuoltajuus alkoi tympäistä. Kuulostan kai saarnaajalta, mutta tämä on totta... Muutin kerran ihan toiselle paikkakunnalle miehen perässä lapseni kanssa, ja se oli täysi virhe. Mies ei ollutkaan yhteen muutettuamme sellainen, miltä oli ensin näyttänyt. Nyt on kierroksessa toinen avioliitto, ja kaikki menee ok. Lapsikin on jo teini-ikäinen.

 

["vieras"]

Mä olin vähän samankailtaisessa tilanteessa 5 vuotta sitten ja hyppäsin tuntemattomaan,mitään et saa jos et uskalla ottaa riskejä elämässä.

 

["minä"]

Ymärrän täysin fiiliksesi. Tuo on vain normaalia varovaisuutta. Itse tekisin varmaan niin, että muuttaisin miehen kanssa yhteen, mutta pitäisin oman asunnon. Vuokraisin sen juuri kahdeksi vuodeksi pois, jonka jälkeen siirtäisin taas paperit vähäksi aikaa asuntoon. Ja tämän jälkeen taas vuokraisin sen kahdeksi vuodeksi. Järjestely on tietysti hieman kikkailua, mutta mikäli se pitäisi sun mielen rauhallisena, niin se on mielestäni halpa hinta mielenrauhasta. Ja saattaahan olla, että kahden vuoden kuluttua olisitkin jo valmis luopumaan asunnosta kokonaan?

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";22357912]No itse kyllä pitäisin oman asuntoni. Mun mielestä ei ole mikään pakko muuttaa heti yhteen, enkä omassa tilanteessa siihen lähtisikään enää yhden avioeron jälkeen.[/QUOTE]

Mies ajattelee, että on mulle helpompaa kun hän maksaisi asuinkustannukset + muutakin. Ja helpompi olla yhdessä kodissa. Mutta mua hirvittää...

Aso-asuntoa en siis voi pitää itselläni kuin 2 v vuokrattuna jollekin muulle. Sitten olisi joko luovuttava tai muutettava itse takaisin.

Mies esitti myös, että myisin, ostaisin sitten jonkun omistusasunnon, ja siihen vuokralaisen jolla maksaisi sitä asuntoa pois. Mä en saa tietenkään paljoa lainaa, mutta mies kuulemma takaisi. Silloin mulla olisi se turva, mutta en mä oikein halua ottaa isoa lainaakaan. Tältä alueelta kolmio olisi varmaan reilusti päälle 200 000.

 

["Jooooo"]

"minän" ehdotus on hyvä. Selustansa kannattaa kuitenkin turvata

 

["minä"]

Mies esitti myös, että myisin, ostaisin sitten jonkun omistusasunnon, ja siihen vuokralaisen jolla maksaisi sitä asuntoa pois. Mä en saa tietenkään paljoa lainaa, mutta mies kuulemma takaisi. Silloin mulla olisi se turva, mutta en mä oikein halua ottaa isoa lainaakaan. Tältä alueelta kolmio olisi varmaan reilusti päälle 200 000.

Tartu tähän välittömästi!!! Hei ihan oikeasti, et tule enää saamaan samalanlaista taloudellista mahdollisuutta, mikäli ymärsin oikein taloudellisen tilanteesi. Omistusasunto pesee aso-asunnon mennen tullen.

Tämä osoittaa sitä paitsi aivan mieletöntä luottamusta mieheltä sinua kohtaan.

 

[a. p.]

Ensinnäkin, aso-asuntohan ei ole omistusasunto. Myös vuokra-asuntoja löytyy kivoilta paikoilta ja kohtuullisella hinnalla. Kaupunki ei varmasti ole ainoa vuokra-asuntojen tarjoaja.. outo asenne sinulla kaiken kaikkiaan tähän asuntoasiaan. Muutto miehen kanssa yhteen tarkoittaisi sinulle SÄÄSTÖÄ ja se taas tarkoittaa panostusta omaan ja lapsesi tulevaisuuteen.

Ei ole, mutta on se musta parempi meille kuin vuokra-asunto. Vastaava vuokra-asunto olisi liian kallis meille Ei tarvinnut ottaa isoa lainaa + turvallinen asuminen (olen asunut tässä nyt 7 v) ja tähän saa tarvittaessa asumistukeakin.

Kesken niitä opintoja mun on vaikeaa tempaista yksityisasunnon vuokraa.

Muutto tarkoittaisi säästöä, mutta myös että olisin toisen armoilla.

 

[yyhoomami]

Ei ole, mutta on se musta parempi meille kuin vuokra-asunto. Vastaava vuokra-asunto olisi liian kallis meille Ei tarvinnut ottaa isoa lainaa + turvallinen asuminen (olen asunut tässä nyt 7 v) ja tähän saa tarvittaessa asumistukeakin.

Kesken niitä opintoja mun on vaikeaa tempaista yksityisasunnon vuokraa.

Muutto tarkoittaisi säästöä, mutta myös että olisin toisen armoilla.

Minun mielestäni sinun ehdottomasti kannattaisi luopua asostasi ja sijoittaa ne rahat viisaasti, toisin sanoen osakkeisiin tai asuntoon. Jos sinulla on säästöjä sijoituksissa muutama kymmenen tuhatta euroa, et koskaan ole "toisen armoilla".

 

["poikia3"]

Asumisoikeusasunnon voi vuokrata kahdeksi vuodeksi, mutta ainakin aiemmin, sen sai tehdä 2 kertaa peräkkäin. Eli yhteensä neljäksi vuodeksi, ja sen verranhan sun opiskelut kestää.

Ymmärrän kyllä vaikeuden sitoutua toiseen ja muuttaa toisen luo, tavallaan toisen armoille. Minulle itsenäisyys ja omat rahat ovat tosi tärkeitä, minun siis täytyy tietää, että tulisin omillani toimeen.

Hyvää asumisoikeusasuntoa on myös vaikea saada, joten ymmärrän myös siitä luopumisen vaikeuden, mutta jos aloitat tuolla vuokrauskuviolla, ja katsot sitten mihin mennään.

 

[a. p.]

[QUOTE="Jooooo";22357928]Mun mielestä ajattelet harvinaisen fiksusti ja kypsästi. Kannattaa vaan mennä sen mukaan, mitään oma intuitio sanoo. Yleensä se on oikein. Eli ei kannata rynnätä luopumaan omasta asunnosta, jos se ajatus ei tunnu hyvältä. Teillä on muutenkin tytön kanssa asiat hyvin, joten sitäkään kuviota ei nyt kannata hajottaa. Etene rauhassa. Kyllä se mies sen kestää, ihan varmasti. Ja jos ei kestä, niin sitten se ei ollutkaan sua varten.

Itselläni on todella samanlainen tausta, ja ikää jo yli 40. Itse syyllistyin hätiköintiin, ja tein virheitä. Jos toisen kerran olisin saanut päättää, en olisi rynnännyt mihinkään suhteeseen vain siksi, että totaaliyksinhuoltajuus alkoi tympäistä. Kuulostan kai saarnaajalta, mutta tämä on totta... Muutin kerran ihan toiselle paikkakunnalle miehen perässä lapseni kanssa, ja se oli täysi virhe. Mies ei ollutkaan yhteen muutettuamme sellainen, miltä oli ensin näyttänyt. Nyt on kierroksessa toinen avioliitto, ja kaikki menee ok. Lapsikin on jo teini-ikäinen.[/QUOTE]

Mä en muuttaisi toiselle paikkakunnalle ypöyksin (siis ilman että olisi kavereitakin eikä vaan mies). Olen kerran luullut että mulle riittää vaan mies... eipä riitä.

Tällä samalla alueella tytölläni pysyy sama päiväkoti, sama hyvä koulu jatkossa, ja ollaan melko paljon arkena yhdessä.

En suorastaan tunne/vaistoa että mun kävisi huonosti, siis luotan kyllä mieheen. Lyhyestä seurusteluajasta huolimatta hän on osottanut olevansa luotettava ja hyvä mies. Jouduin keväällä yllättäen sairaalaan ja mies hoiti tyttöäkin yksin ja että pääsee päiväkotiin, lohdutti kun itki ja pelkäsi etten tuu enää kotiin, käytti joka päivä sairaalassa jne. Otti jopa palkatonta vapaata kun tyttö sairastui kuumeeseen sinä aikana.

Mutta hermostuttaa olla armoilla.

 

["vieras"]

Emmä tiedä, varmasti ihan hyvä mies ja täällä pari yh:ta kärppänä ottamassa elättäjän, mutta musta kuulostaa oudolta että on valmis takaamaan lainasi, maksamaan vuokran ja elättämään. Sinuna ottaisin rauhallisesti.

 

["vieras"]

Minä en ymmärrä, miksi toistelet tuota "toisen armoilla" olemista. Jos on hyvä parisuhde, johon ollaan sitoutuneita, ei minusta voi noin ajatella. Kuulostaa siltä, että pelkäät parisuhdetta etkä oikein uskalla elää. Eihän huomisesta kukaan tiedä.

 

[a. p.]

[QUOTE="minä";22357999]Tartu tähän välittömästi!!! Hei ihan oikeasti, et tule enää saamaan samalanlaista taloudellista mahdollisuutta, mikäli ymärsin oikein taloudellisen tilanteesi. Omistusasunto pesee aso-asunnon mennen tullen.

Tämä osoittaa sitä paitsi aivan mieletöntä luottamusta mieheltä sinua kohtaan.[/QUOTE]

Voin saada, kun tämä uusi koulutus on ohi. Se siis parantaa työllistymismahdolisuuksiani paljon. En vielä tiedä, kumpi koulutus se on, haen kumpaankin ja haku on aika lailla yhtä aikaa.

Joo, miehen mielestä olen hänen elämänsä nainen ja jos hän saisi päättää, oplisimme ehkä jo naimisissa... kyseessä on ihan aikuinen mies, yli 40 v ja edellinen avioliitto oli sellainen, että tutustui vaimoonsa parikymppisenä ja menivät naimisiin. He ovat nyt aikuisina aika erilaisia ihmisiä elämänarvoiltaan jne. ja sellaisiin asioihin se liitto kaatui aika pian lapsen syntymän jälkeen (erosivat kun heidän lapsi oli noin 9-10 kk). Ex-vaimo on mun kanssa aika samannäköinen ulkoisesti, mutta täysin erityylinen (hänellä bisnes-tyyli) ja erilainen kaikin tavoin arvoiltaan jne.

 

["Jooooo"]

Mä en muuttaisi toiselle paikkakunnalle ypöyksin (siis ilman että olisi kavereitakin eikä vaan mies). Olen kerran luullut että mulle riittää vaan mies... eipä riitä.

Tällä samalla alueella tytölläni pysyy sama päiväkoti, sama hyvä koulu jatkossa, ja ollaan melko paljon arkena yhdessä.

En suorastaan tunne/vaistoa että mun kävisi huonosti, siis luotan kyllä mieheen. Lyhyestä seurusteluajasta huolimatta hän on osottanut olevansa luotettava ja hyvä mies. Jouduin keväällä yllättäen sairaalaan ja mies hoiti tyttöäkin yksin ja että pääsee päiväkotiin, lohdutti kun itki ja pelkäsi etten tuu enää kotiin, käytti joka päivä sairaalassa jne. Otti jopa palkatonta vapaata kun tyttö sairastui kuumeeseen sinä aikana.

Mutta hermostuttaa olla armoilla.

Kuulostaa hyvältä Kyllä tuollaisesta miehestä kannattaa kiinni pitää! Juuri tuollainen on munkin nykyinen mies. Oli muuten ensimmäinen kolmesta miehestä, joka on myös ottanut vastuuta mun lapsesta, ja tukenut taloudellisesti (maksanut matkojamme esim. ). Sillä on pitkän päälle yllättävän iso merkitys. En minäkään silti ole halunnut toisen "armoille" heittäytyä. Kun ostettiin asunto, vaadin puolet omiin nimiini (velka maksetaan puoliksi myös ), ja myös pieneen kesämökkiin vaadin oman nimeni mukaan. Tämä on tärkeää, kun eletään uusperheessä, jossa molemmilla on lapsia edellisistä liitoista, mutta ei yhteistä lasta.

Mutta kuten sanottu, kuulostaa hyvältä! Varmaan kannattaa turvata omat raha-asiat, mutta luottaa silti myös tähän mieheen - se on valmis luottamaan suhun! Luottamus ei toki tarkoita sitä, ettei omaa selustaa turvaa Kaikkea hyvää!

 

[a. p.]

[QUOTE="poikia3";22358052]Asumisoikeusasunnon voi vuokrata kahdeksi vuodeksi, mutta ainakin aiemmin, sen sai tehdä 2 kertaa peräkkäin. Eli yhteensä neljäksi vuodeksi, ja sen verranhan sun opiskelut kestää.

Ymmärrän kyllä vaikeuden sitoutua toiseen ja muuttaa toisen luo, tavallaan toisen armoille. Minulle itsenäisyys ja omat rahat ovat tosi tärkeitä, minun siis täytyy tietää, että tulisin omillani toimeen.

Hyvää asumisoikeusasuntoa on myös vaikea saada, joten ymmärrän myös siitä luopumisen vaikeuden, mutta jos aloitat tuolla vuokrauskuviolla, ja katsot sitten mihin mennään.[/QUOTE]

Joo, tästä talosta asoja ei edes ilmoiteta mihinkään lehtiin, vaan orukkaa on valmiiksi jonossa.

Mulle itsenäisyyteni on myös ehkä keskimääräistä tärkeämpää...

 

[....]

Itsenäisyys on myös vapauden tarvetta. Silloin ei kestä miestä, joka on vähänkin mustasukkainen/omistushaluinen. Varmista, ettei miehellä ole mitään sitä vastaan, että toteutat omia unelmiasi/päämääriäsi. Eli ei hermostu siitä, että otat omaa tilaa, ja suo sen sulle.

Kuulostat kaksoselta. Ehkä et ole, mutta kuulostat.

 

[...]

[QUOTE="vieras";22358105] musta kuulostaa oudolta että on valmis takaamaan lainasi, maksamaan vuokran ja elättämään. Sinuna ottaisin rauhallisesti.[/QUOTE]

Samoin. Jotenkin turhan impulsiivinen tapaus. Jossain asioissa hyväkin, mutta tuollaisissa kellot soisi mulla...varsinkin tuo lainan takaaminen on tosi erikoista.

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";22358105]Emmä tiedä, varmasti ihan hyvä mies ja täällä pari yh:ta kärppänä ottamassa elättäjän, mutta musta kuulostaa oudolta että on valmis takaamaan lainasi, maksamaan vuokran ja elättämään. Sinuna ottaisin rauhallisesti.[/QUOTE]

Hänellä on siis omistusasunto, ja on sanonut että mun ei tarvitse siellä asuessa maksaa asumisestani. Eli ei siis maksa vuokraani vaan omaa asuntoaan.

Takaamista ehdotti, kun olen rehellisesti puhunut että miksi hannaan vastaan.

Hän itse ehdotti että jos muutan, niin ostaisin pienemmän asunnon jostain muualta alueelta (opiskelupaikkojen läheltä) sillä rahalla + lainalla ja ikään kuin hankkisin asuntoa tytölle, pitäisin siis vuokralla ja tyttö voisi itsenäisen elämän alussa asua siinä. Ja se olisi mulle myös turvana. Hänellä on omalle lapselleen tuollainen asunto.

 

[a. p.]

[QUOTE="vieras";22358107]Minä en ymmärrä, miksi toistelet tuota "toisen armoilla" olemista. Jos on hyvä parisuhde, johon ollaan sitoutuneita, ei minusta voi noin ajatella. Kuulostaa siltä, että pelkäät parisuhdetta etkä oikein uskalla elää. Eihän huomisesta kukaan tiedä.[/QUOTE]

Pelkään kyllä olla silleen että olen heikommassa asemassa. Eli toisen asunnossa, josta voin joutua tytön kanssa ulos.

 

[a. p.]

[QUOTE="Jooooo";22358132]Kuulostaa hyvältä Kyllä tuollaisesta miehestä kannattaa kiinni pitää! Juuri tuollainen on munkin nykyinen mies. Oli muuten ensimmäinen kolmesta miehestä, joka on myös ottanut vastuuta mun lapsesta, ja tukenut taloudellisesti (maksanut matkojamme esim. ). Sillä on pitkän päälle yllättävän iso merkitys. En minäkään silti ole halunnut toisen "armoille" heittäytyä. Kun ostettiin asunto, vaadin puolet omiin nimiini (velka maksetaan puoliksi myös ), ja myös pieneen kesämökkiin vaadin oman nimeni mukaan. Tämä on tärkeää, kun eletään uusperheessä, jossa molemmilla on lapsia edellisistä liitoista, mutta ei yhteistä lasta.

Mutta kuten sanottu, kuulostaa hyvältä! Varmaan kannattaa turvata omat raha-asiat, mutta luottaa silti myös tähän mieheen - se on valmis luottamaan suhun! Luottamus ei toki tarkoita sitä, ettei omaa selustaa turvaa Kaikkea hyvää![/QUOTE]

Joo, hän auttaa mua. Mä olen kyllä aiemminkin vedonnut suojelunhaluisiin miehiin, tiedä sitten miksi, kun kuitenkin olen keskimääräistä naisihmistä varmasti vapaudenhaluisepi ja itsenäisempi, en mikään avuton raukka.

Tää lapsen isä ei kyllä ole tuota tyyppiä. Tosin tässä kävi niin että oli lyhyt seurustelusuhde, jossa ehkäisy petti jo parin kuukauden päästä.

Mun paras kaveri sanoo, että kumma kun mua olisi miehet auttamassa ja haluaa mun kanssa naimisiin, ja mä kiemurtelen pois, mutta hän joka haluaisi että autetaan ja haluaisi naimisiin, ei vaan niitä miehiä tapaa.

Mulla on taustassa rankkoja menetyksiä, äiti kuoli kun olin koululainen ja isäkin kun olin vähän yli 20, ja ehkä osa tästä on sitä etten uskalla antautua etten menetä.

 

[a. p.]

Itsenäisyys on myös vapauden tarvetta. Silloin ei kestä miestä, joka on vähänkin mustasukkainen/omistushaluinen. Varmista, ettei miehellä ole mitään sitä vastaan, että toteutat omia unelmiasi/päämääriäsi. Eli ei hermostu siitä, että otat omaa tilaa, ja suo sen sulle.

Kuulostat kaksoselta. Ehkä et ole, mutta kuulostat.

Olen kaksonen. En usko horoskooppeihin.

Mutta en kestä jos mua omistetaan, tarvin omaa tilaa. Sellaiset ahdistajat haistan kyllä jo kaukaa.

Mies ei vielä tunnu olevan kovin mustasukkainen, esim. on esittänyt miten voisin yrittää saada lapsen isää tapaamaan tyttöä jne. (Tosin menestys näissä pyrkimyksissä on ollut heikkoa.) Ei suutu vaikka olen yhden eksän kanssa hyvä kaveri jne. Kannustaa näihin opintoihin, kohti omia unelmiani.