Miesten ja naisten työt...:)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimmukka78
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja tulevaisuus_:
Omakehu haisee...

Oletkos miettinyt, että kun miehesi lopulta päättää lähteä rakastajansa matkaan ja ottaa eron sinusta, niin olet aika heikossa asemassa. Miehesi korkeat tulot eivät auta sinun eläkkeeseesi pätkääkään. Siinä vaiheessa olet katkera, pienellä kansaneläkkeellä kituuttava vanha ämmä.

näinkö sinulle kävi? Kurjaa...
 
No ehkäpä Mimmukka ja hänen miehensä ovat jo varautuneet tähän tilanteeseen. Kaikkien kotona pitkään olevien pitäisi varautua eroon ja miettiä tulevaisuutta ja laittaa jotain sukan varteen. Meillä mies vaati, että minun tulevaisuus turvataan eron sattuessa. Mies on nähnyt niin paljon ikäviä eroja ja suhetita missä toinen "sekoaa" ja halusi turvata siis minun tulevaisuuden ja toimeentulon jo hän vaikka sekoaisi.

Näitä asioita on aika ikävä miettiä kun kaikki asiat menevät hyvin, mutta kun asiat alkavat menemään huonosti ja kaikki onkin vain toisen nimissä niin onkin aika heikoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tulevaisuus???:
Kyllä minäkin Mimmukalle pientä kriisiä ennustelen tulevaisuudessa, mutta toisaalta kenellepä niitä ei tulisi.

On meillä kriisimme ollut tietenkin ja varmasti niitä tulee lisääkin. Mieheni voi löytää uuden, kauniimman ja ihanamman (hän tapaa töissäänkin niitä valtavasti, joten tämä riski tietenniin on) tai minä voin rakastaua siihen naapurin Uunoon. Ihan mitä vaan voi sattua. Ja varmasti sydämeni voisi siinä särkyä ja kurjaa olisi. Ja niinkun alussa sanoin, olen minäkin työtä tehnyt, ja varmasti tarvittaessa teen töitä taas. Nyt olen kotiäitinä, koska haluan olla lasteni kanssa kotona. Näin haluaa mieheni. Tämä on nyt minun työtäni.

Ihmetyttää vain, onko näin vaikea uskoa, että joskus jossakin näinkin elävä voisi olla onnellinen...
 
Mies lähtee rakastajansa matkaan? No sitten saa mennäkin, jos on sinnepäin kallellaan =D

Ei vaan, mitäs minun pitikään... Niin, ymmärsinkö oikein, että AP on kotirouva, siis koko ajan? Jos perheen elanto kerran koostuu miehen tuloista. Silloin minun mielestäni on aika itsestäänselvää, että nainen tekee niitä kotihommia enimmäkseen yksin. Olisi aika epäsuhtaista jakaa kotityöt 50-50, jos toinen tekee jo pitkän päivän töissä.

Ja ehkä nyt hieman liikaa on alettu moittia ap kirjoittajaa, vaikkakin kyse oli ehkä kissanhännän nostosta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mimmukka78:
Nyt olen kotiäitinä, koska haluan olla lasteni kanssa kotona. Näin haluaa mieheni. Tämä on nyt minun työtäni.

Ihmetyttää vain, onko näin vaikea uskoa, että joskus jossakin näinkin elävä voisi olla onnellinen...

Et siis ymmärtänyt esim. tuota eläkejuttua mitä tuossa ylempänä vihjattiin? Ihan kiva että mies haluaa sinun olevan kotihengettärenä, saahan hän kaikinpuolisen täysihoidon, mutta onko sulla mitään varasuunnitelmaa jos jossain vaiheessaa ukko lähteekin kälppimään? Näiltä kotiäitivuosilta kun sulle ei tosiaan kerry eläkettä, moni kotirouva on ollut ihmeissään kun ukko jättää ja Suomessa kun ei ole mitään lakisääteisiä elatusmaksuja täysinpalvelleelle puolisolle... Töitäkin saattaa olla vaikea löytää jos on mahdollinen ammattitaito vanhentunut kotonaolovuosina.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Mimmukka78:
Alkuperäinen kirjoittaja tulevaisuus???:
Kyllä minäkin Mimmukalle pientä kriisiä ennustelen tulevaisuudessa, mutta toisaalta kenellepä niitä ei tulisi.

On meillä kriisimme ollut tietenkin ja varmasti niitä tulee lisääkin. Mieheni voi löytää uuden, kauniimman ja ihanamman .....
....Ihmetyttää vain, onko näin vaikea uskoa, että joskus jossakin näinkin elävä voisi olla onnellinen...

Epäilemättä olet onnellinen nyt. Uskon sen ihan täysin, eikä sinun sitä täällä tarvitse vakuutella. Kriisi mitä minä ajattelin kohdallesi, olisi "Mitä minä tekisin isona" -kriisi. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
 
Kovasti on ap:tä haukuttu. Ehkä aloituskirjoituksessa vähän oma kehu haisee, mutta aika ajattelemattomia viestejä täällä on. Jos on noin hyvä vaimo, miksi mies lähtisi? Hyvä vaimo, äiti ja rakastajakin kenties hyvällä ulkonäöllä varustettuna, tuskin miehellä ensimmäisenä mielessä käy etsiä muuta seuraa. Ja itse en todellakaan ajattele et "sitten kun ero väistämättä jossain vaiheessa tulee"- ei niin voi elää!! Ei kaikki eroa vaikka se onkin nykyään sääntö eikä poikkeus! Toi ap:n parisuhde tuntuu ihan toimivalta, jos kumpikin on tyytyväisiä, niin mikäs siinä. Meillä ei oo tollasta, mä en jaksa tehdä yksin kotitöitä vaikka vauvan kans kotona olenkin. Mut munkin mies vois tykätä jos tekisin kaiken yksin-ja vielä mielellään. :)
 
Tekisi mieli laittaa kaikki, mutta sanotaan näin, että minulla ei ole hätää vaikka mies jostain syystä lähtisikin. Töissä olen viimeksi ollut esikoistani ennen eli 4v sitten. Ja voin pääni laittaa pantiksi, että saan töitä jos töihin haluan mennä.. nyt saa sitten osaltani olla viimoinen viesti. Kiitos ja kumarrus...
 
No jos minulla vain olisi mahdollisuus elää turvattua elämää kotona miehen tuodessa leivän pöytään, niin hyvinkin voisin vastapainona tehdä kaikki kotityöt, ja olisin varmaan ihan onnellinen. Tiedän vielä aika paljonkin pareja, joissa nainen tekee kotityöt - sen lisäksi siis, että käy myös töissä, kuten mieskin. Se ei sitten enää olekaan mielestäni reilua, että naisen aika on parisuhteessa arvotettu vähemmän tärkeäksi kuin miehen aika.

Meillä tehdään kaikki kotityöt tasa puoliksi, paitsi että mies taitaa tehdä vähän enemmän. Mutta, meillä ei ole autoa ja pientä pihaa hoidan jo ihan ammattini vuoksi mieluiten itse. Jaettavana ei siis edes ole niitä perinteisiä miesten töitä.:)
Minusta on mukavaa, että siivoamiset ja ruuanlaitot tehdään yhdessä - ne menee sillä tavalla niin paljon nopeampaa, ja minusta riski mies kantamassa raskaita mattoja ja tamppaamassa niitä nyt vaan on aika mukava näky.;) Meillä on eka vauva tosin tässä vasta tulossa, ja tällä hetkellä mies hoitaa melkein kaikki kotityöt, koska minua väsyttää. Koiraa sentään käytän ulkona pari kertaa päivässä, että saan happea, mutta siinä se -ruuat ja pyykit, siivoukset ja muut on aina hoidettu, kun päikkäreiltä herään, ja voinkin mennä sitten miehen kainaloon sohvalle niitä jatkamaan.:)

En oikein tajua ap:n parjausta minäkään. Jos voi elää valitsemaansa elämää, niin mikäs sen parempaa. Ei toisen hyvinvointi eikä onnellisuus ole keneltäkään pois. Parisuhde on palvelutehtävä, ja ap on mielestäni tästä jotain olennaista tajunnutkin. Eihän hän noita kotitöitä tee pakotettuna tai syyllistettynä, vaan rakkaudesta perhettään kohtaan!
Itse olen jo ennen lapsen syntymäänkin lähinnä maripaidoissa ja polkkatukassa ilman meikkiä viihtyvä tyyppi, mutta en ole koskaan kokenut, että minun pitäisi tässä jotenkin hermostua siitä, että joku kavereistani haluaa panostaa ulkonäköön. Jos siitä tulee hyvä mieli, niin siitä vaan! Eiköhän sitäkin tehdä siksi, että itselle tulisi parempi mieli.
 
Missä välissä kerkeet tehdä niitä kotihommiassi, kun aikaa riittää niin paljon netissä oloon. Mutta hei herää , luepas uudelleen oma kirjoituksesi- niin eikös siinä todellakin oma kehu haise. on niitä neliöitä ja hyviä miehiä muillakin. Mutta fiksut ei niillä netissä retostele. T. trendikäs, mutta ei pinnallinen piirakoita leipova äiti.
 
Hienoa, että joku haluaa omistautua perheelleen noin täysin. Itse en voisi olla töistä poissa vuosia, tai voisin, mutta paluu entisiin tehtäviin vaatisi kovaa uurastusta ja opiskelua jo kotona ollessa. Josakin vaiheessa ap voi haluta elämäänsä jotain uusia haasteita, mutta monille käy niin, vaikka olisi työelämässäkin.

Mielestäni ap:n viestistä kuitenkin paistoi läpi jonkin näköinen itsensä korostus. Olisiko kuitenkin niin, ettei kotityöt anna sittenkään ihan täyttä tyydytystä. Jokainenhan meistä haluaa olla jossain hyvä ja myös tunnustusta siitä.
 
Miksipä ei. Minä olen ollut naimisissa kohta 20v, ollut kotona kotirouvana nämä vuodet.

Hyvin samalla kaavalla mennyt, ei valittamista : KRIISEJÄ on ollut, niistä selvitty - välillä olen TYÖELÄMÄÄN kaivannut, mutta elän hyvin rikasta elämää vaikka olenkin ihan kotona ( EN TARKOITA MATERIALISTISESTI RIKASTA - VAIKKA SEKIN PUOLI ON KUNNOSSA).

Olemme onnellisia tähän järjestelyyn, joillekin MIEHILLE se sopii ja myös joillekin meistä NAISISTA. Ja sitten kun kaksi tällä tavoin ajattelevaa kohtaa toisensa, niin onhan se hyvin toimivaa.

Eivät kai ne kotityöt maailman suurinta herkkua ole, mutta taisi alkuperäinen kirjoittaja tarkoittaa, ettei niiden tekeminen suuremmin haittaa. Ja vaikka hoitaa taloudenhoidon käytännössä yksinään, niin se ei ole ONGELMA. Saahan tuota itseään kehua välillä. Sehän ei kiellettyä ole, vaikka olemmekin negatiivisella palstalle kirjoitusten sisällön perusteella.

Minä saan kiitosta mieheltäni mm:ssa matkojen, lahjojen, korujen ynnä muiden merkeissä - mielelläni tästä kotia hoidankin.

Kyllä meitä siis todellakin on. Uskon, että suurin osa miehistä olisi hyvinkin tyytyväisiä tämän tyyppiseen ratkaisuun. Taloudellinen puoli tietenkin täytyisi olla tasapainossa, jos toinen puolisoista jää kotia. Ehkä tänä päivänä harvemmassa, mutta on kuitenkin.



 
Niin, raha ratkaisee näissä asioissa myös paljon. Meillä ei ole mahdollisuutta kumpaakaan periaatteessa, molempien on käytävä töissä ja itse on myös kotityöt tehtävä.

Jos olisi mahdollisuus ettei toisen rahallisesti tarvitse käydä töissä, niin enimmäinen ratkaisu olisi palkata siivooja. Samaten se mahdollistaisi että pystisi tekemään jotain itselleen mielekästä päivisin MUUTA kuin kotitöitä. Oli se sitten työssä käyntiä tai muuta.

En usko että puolisolle on väliä onko toinen kotona päivällä tai töissä, jos itse kuitenkin on töissä. Itse tuossa tilanteessa olisin päivällä ainakin osa-aika työssä mutta ulkoistaisin aika pitkälle kotityöt. Ruuan meillä tekee mies omasta tahdostaan.

Jos taasen kotona olo eikä kotityöt rassaa, niin miksi olla töissä jos ei ole rahallista pakkoa. Itselleni tuo olisi miltei painajainen! Päivästä toiseen miettisi vain laitanko tiskit ja vai pesenkö ensin lattiat ja siinä päivän prioriteetit.. ja sama juttu seuraavana päivänä ja seuraavana, aivan hirvittävä tilanne.
 
Olihan se pakko vielä kurkistaa tänne.

Ihan sen verran on kyllä vielä laitettava, että ei se minun päiväni muodostu siitä, että miettisin vain laitanko pyykit, pesenkö astiat vai pesenkö lattiat ensin. Siivoan ehkä n. 3 kertaa viikossa vähän perusteellisemmin, 2 kertaa kuukaudessa teen kunnon suursiivouksen, lapsemme ovat isovanhemmillani tuolloin. Päivittäin kyllä käyn läpi huoneet niin ettei tavarat ole levällään.

Meillä on paljon ystäviä, sekä minulla että lapsillamme, käymme puistossa leikkimässä, kyläilemässä, joskus lapsemme ovat lähellä asuvien isovanhempieni luona muutaman tunnin ja käyn itse urheilemassa, lounaalla tuttavien kanssa, joskus jossakin rentouttavassa hoidossa tms. Käymme myös uimassa, muskarissa jne. Kyllä päiviimme mahtuu muutakin, kun vain siivoamista. Olemme todella aktiivisia ja paljon menossa. Joskus kyllä olemme vain kotona tekemättä sen ihmeempiä. Sekä minä, että mieheni osaamme laittaa tavarat takaisin paikalleen niitä käytettyämme, joten meillä kyllä on ns. perussiistiä aina. Lapsien jäljiltä tottakai sellaista normaalia ; leluja, ruokaa jne.mutta nekin tulee aina korjattua heti leikkien ja ruokailun jälkeen.

Voihan jonain päivänä tulla kaipuu töihin takaisin, sitten menen. Mutta hyvin todennäköisesti päävastuu kodista on edelleen minulla. Ja jos on liian raskasta, niin en tyrkytä tehtäviä miehelleni sittenkään, vaan hankimme ulkopuolista apua. Ei sen kummempaa. Mieheni ja moppi ei vain sovi samaan kuvaan, enkä sitä tule koskaan häneltä vaatimaan. Teen sen itse niin kauan kun tuntuu hyvältä.

Noista eläke-asioista. Onpas joku kovasti huolissaan niistäkin. Kiitos, pärjään kyllä. En ole tässä nyt mihinkään tyhjän päälle tippumassa, jos yhtäkkiä rakkaani menettäisin. Meillä on yhteistä omaisuutta myös, olen itsekin pystynyt kiitos vain hankkimaan.

Mukavaa kevään odotusta kaikille. Yritän olla sen enempää kirjoittamatta, kun se tahtoo mennä provosoinniksi vain teidän silmissänne. Tarkoitus oli vain tiedustella, onko tällä sivustolla minunlaisiani - oikeassa elämässä tuttavapiirissäni muutama on, mutta ehkä he eivät tänne ole eksyneet. Osa ystävistämme elävät täysin eri tavoin ja varmasti yhtä ihmeissään ovat, mutta silti tulemme loistavasti toimeen. Jos otettaisiin 10 perhettä niin varmasti jokaisella olisi omat tapansa toimia, eikä mikään olisi väärä tai oikea...
 
Tosi asia on, että missä vain satut sanomaan olevasi kotiäiti/rouva niin yleensä haukut saat niskaasi. Kokemusta on. Yleensä leimataan laiskaksi ja miehen siivellä eläjäksi.

Sen verran haluan selventää omaa kirjoitustani, etten suinkaan ole halunnut puuttua teidän eläkejärjestelyihin, vaan noin yleisesti ottaen mainitsin, että kaikkien kotiin jäävien (useammaksi vuodeksi siis) kannattaisi miettiä sitäkin puolta.


t.Kotiäiti, joskaan ei niin kovin perinteinen ;D

 

Yhteistyössä