No jos minulla vain olisi mahdollisuus elää turvattua elämää kotona miehen tuodessa leivän pöytään, niin hyvinkin voisin vastapainona tehdä kaikki kotityöt, ja olisin varmaan ihan onnellinen. Tiedän vielä aika paljonkin pareja, joissa nainen tekee kotityöt - sen lisäksi siis, että käy myös töissä, kuten mieskin. Se ei sitten enää olekaan mielestäni reilua, että naisen aika on parisuhteessa arvotettu vähemmän tärkeäksi kuin miehen aika.
Meillä tehdään kaikki kotityöt tasa puoliksi, paitsi että mies taitaa tehdä vähän enemmän. Mutta, meillä ei ole autoa ja pientä pihaa hoidan jo ihan ammattini vuoksi mieluiten itse. Jaettavana ei siis edes ole niitä perinteisiä miesten töitä.

Minusta on mukavaa, että siivoamiset ja ruuanlaitot tehdään yhdessä - ne menee sillä tavalla niin paljon nopeampaa, ja minusta riski mies kantamassa raskaita mattoja ja tamppaamassa niitä nyt vaan on aika mukava näky.

Meillä on eka vauva tosin tässä vasta tulossa, ja tällä hetkellä mies hoitaa melkein kaikki kotityöt, koska minua väsyttää. Koiraa sentään käytän ulkona pari kertaa päivässä, että saan happea, mutta siinä se -ruuat ja pyykit, siivoukset ja muut on aina hoidettu, kun päikkäreiltä herään, ja voinkin mennä sitten miehen kainaloon sohvalle niitä jatkamaan.
En oikein tajua ap:n parjausta minäkään. Jos voi elää valitsemaansa elämää, niin mikäs sen parempaa. Ei toisen hyvinvointi eikä onnellisuus ole keneltäkään pois. Parisuhde on palvelutehtävä, ja ap on mielestäni tästä jotain olennaista tajunnutkin. Eihän hän noita kotitöitä tee pakotettuna tai syyllistettynä, vaan rakkaudesta perhettään kohtaan!
Itse olen jo ennen lapsen syntymäänkin lähinnä maripaidoissa ja polkkatukassa ilman meikkiä viihtyvä tyyppi, mutta en ole koskaan kokenut, että minun pitäisi tässä jotenkin hermostua siitä, että joku kavereistani haluaa panostaa ulkonäköön. Jos siitä tulee hyvä mieli, niin siitä vaan! Eiköhän sitäkin tehdä siksi, että itselle tulisi parempi mieli.