V
vierailija
Vieras
Muutama huomio miesten ja naisten välisistä rooleista kotona ja töissä. Melkein aina naisen rooli kotona on hallitseva. Naiset pääosin arkea pyörittävät. Yleensä myös naiset ovat niitä, jotka haluavat muutoksia kotielämään ja parisuhteeseen. Miehet tekevät vain sen mitä on pakko. Jos sitäkään.
Työpaikoilla on usein niin, että naiset tekevät paljon semmosia juttuja jotka eivät suoranaisesti siihen työntekoon liity, mutta ovat arvokkaita. Kun järjestetään jotain ohjelmaa, naiset niitä yleensä säätää. Kun pitää muistaa toisia työntekijöitä... yleensä se on joku nainen joka asiasta huolehtii jne. jne.
Miksi se on näin. Miehet tuntuvat passiivisilta ja tekevät vain sen mitä tarvii (jos sitäkään). Silti usein niistä ihan parhaista työntekijöistä iso osa on miehiä. Kun tarvitaan todellista työhön liittyyvää osaamista, niin sitten miehet ovatkin useammin kuvioissa. Pomoissa on enemmän miehiä (okei tässä on vanhanaikaisuutta osa).
Mun yksi työkaveri (mies), joka on aika ärsyttävä tyyppi, mutta tietyllä tavalla fiksu, on arvioinut asiaa näin: Biologisesti mistä ajaa paritteluhalu. Luonnollisissa oloissa eläintasolla ihminen on laumaeläin ja laumassa on aina se alfauros. Suurin osa miehiä näitä ei ole. Siksi miehissä on kuitenkin näitä spesiaalipoikkeusyksilöitä paljon enemmän kuin naisia. Ja nää alfaurokset on sitten hallitsevia tapauksia taidoiltaan, älykkyydeltään jne.
Eli siis miehistä suurin osa on pelkkiä nahjuksia ja surkimuksia. Sitten se alfauros ja hiukan sinnepäin oleva miesporukka (10 prosenttia miehistä) on sitten se jota naiset haluaa, mutta harva voi saada (ainakaan kokonaan omaksi). Onko se näin yksinkertaista?
Työpaikoilla on usein niin, että naiset tekevät paljon semmosia juttuja jotka eivät suoranaisesti siihen työntekoon liity, mutta ovat arvokkaita. Kun järjestetään jotain ohjelmaa, naiset niitä yleensä säätää. Kun pitää muistaa toisia työntekijöitä... yleensä se on joku nainen joka asiasta huolehtii jne. jne.
Miksi se on näin. Miehet tuntuvat passiivisilta ja tekevät vain sen mitä tarvii (jos sitäkään). Silti usein niistä ihan parhaista työntekijöistä iso osa on miehiä. Kun tarvitaan todellista työhön liittyyvää osaamista, niin sitten miehet ovatkin useammin kuvioissa. Pomoissa on enemmän miehiä (okei tässä on vanhanaikaisuutta osa).
Mun yksi työkaveri (mies), joka on aika ärsyttävä tyyppi, mutta tietyllä tavalla fiksu, on arvioinut asiaa näin: Biologisesti mistä ajaa paritteluhalu. Luonnollisissa oloissa eläintasolla ihminen on laumaeläin ja laumassa on aina se alfauros. Suurin osa miehiä näitä ei ole. Siksi miehissä on kuitenkin näitä spesiaalipoikkeusyksilöitä paljon enemmän kuin naisia. Ja nää alfaurokset on sitten hallitsevia tapauksia taidoiltaan, älykkyydeltään jne.
Eli siis miehistä suurin osa on pelkkiä nahjuksia ja surkimuksia. Sitten se alfauros ja hiukan sinnepäin oleva miesporukka (10 prosenttia miehistä) on sitten se jota naiset haluaa, mutta harva voi saada (ainakaan kokonaan omaksi). Onko se näin yksinkertaista?
