P
Piippari
Vieras
Onko muilla samaa ongelmaa?
Mä oon aikamoinen murehtija ja pohtija tyyppi, Jos meille tulee vaikka miehen kanssa kinaa tai riitaa tai mies sanoo mun mielestä tyhmästi, niin haluaisin jutella sen asian heti läpi, ettei jää mitään vaivaamaan, samalla tavoin kuin jos on pientäkin riitaa niin haluan sopia ennen nukkumaanmenoa (eli siis jutella asiat halki, en halua riidellä pitkään ja hartaasti, vaan siis möksähtää saa ja välillä pitääkin, mutta sitten se jää siihen, toivottavasti). Mutta mies on täysin vastakohta!! En tiedä mitä pitäis tapahtua että sen sais puhumaan. Että voi olla ärsyttävää kun itteä vaivaa jotkut asiat, niin se vaan toteaa että "no eikö meillä mee ihan hyvin, että ihan hyvinhän sen voi unohtaa". Nokun ei aina voi...
Esimerkkinä vkloppuna mies oli vähän kännipäissään ja sanoi muutamia typeriä asioita, ja sitten aamulla olisin halunnut käydä asian läpi niin eihän siitä mitään tullut, pusutteli vaan ja koitti heittää huumoriksi ja pisti täysin kännin piikkiin. Tänään sitten otin asian taas esiin niin mies totesi että hänen mielestään se on nyt unohdettu koko juttu ja siitä ei tarvii keskustella. ÄÄ eikä auta vaikka kui sanoisin että mulle olis tärkeää siitä asiasta puhua ja miksi niin sanoi, mutta hän vaan on että kun ei tiedä ja oli kännissä ja ei edes kunnolla muista mitä puhui. Äh. Siis pointtina on lähinnä se, että en saa sitä puhumaan! joskus puuduttavan painostuksen jälkeen, olen saanut sen puhumaan, mutta en jaksa/varsinkaan halua sitäkään.
Ehkä pitää ajatella se vaan niin että JOS on jotain oikeasti pielessä (meidän suhteessa tai muuten) niin kai se sitten itse avaa suunsa ja siihen asti pitää luottaa siihen että kaikki on hyvin?
Mä oon aikamoinen murehtija ja pohtija tyyppi, Jos meille tulee vaikka miehen kanssa kinaa tai riitaa tai mies sanoo mun mielestä tyhmästi, niin haluaisin jutella sen asian heti läpi, ettei jää mitään vaivaamaan, samalla tavoin kuin jos on pientäkin riitaa niin haluan sopia ennen nukkumaanmenoa (eli siis jutella asiat halki, en halua riidellä pitkään ja hartaasti, vaan siis möksähtää saa ja välillä pitääkin, mutta sitten se jää siihen, toivottavasti). Mutta mies on täysin vastakohta!! En tiedä mitä pitäis tapahtua että sen sais puhumaan. Että voi olla ärsyttävää kun itteä vaivaa jotkut asiat, niin se vaan toteaa että "no eikö meillä mee ihan hyvin, että ihan hyvinhän sen voi unohtaa". Nokun ei aina voi...
Esimerkkinä vkloppuna mies oli vähän kännipäissään ja sanoi muutamia typeriä asioita, ja sitten aamulla olisin halunnut käydä asian läpi niin eihän siitä mitään tullut, pusutteli vaan ja koitti heittää huumoriksi ja pisti täysin kännin piikkiin. Tänään sitten otin asian taas esiin niin mies totesi että hänen mielestään se on nyt unohdettu koko juttu ja siitä ei tarvii keskustella. ÄÄ eikä auta vaikka kui sanoisin että mulle olis tärkeää siitä asiasta puhua ja miksi niin sanoi, mutta hän vaan on että kun ei tiedä ja oli kännissä ja ei edes kunnolla muista mitä puhui. Äh. Siis pointtina on lähinnä se, että en saa sitä puhumaan! joskus puuduttavan painostuksen jälkeen, olen saanut sen puhumaan, mutta en jaksa/varsinkaan halua sitäkään.
Ehkä pitää ajatella se vaan niin että JOS on jotain oikeasti pielessä (meidän suhteessa tai muuten) niin kai se sitten itse avaa suunsa ja siihen asti pitää luottaa siihen että kaikki on hyvin?