V
viveka
Vieras
Jos kirjoitatte tärkeästä asiasta kirjeen, josta ette syystä tai toisesta pysty suoraan puhumaan, niin miten mies suhtautuu?
Meillä miestä vituttaa, jos pitää alkaa lukemaan, hän on sitä mieltä, että pitää pystyä sanomaan asiat päin naamaa. Kirjeen ryttäisi takuulla lukematta roskikseen.
Mutta koska kyseessä on mies, siitä puhumisestakaan ei tule mitään. Mies vetää herneet nenään vähintään toisesta lauseesta ja alkaa mykkäkoulun ja mököttää vaikka miten kauan.
Sitten kun lopulta saan menemään perille edes sen verran, että itse on sanonut, että pitää puhua eikä kirjoittaa ja silti suuttuu puhumisesta, niin pyytää anteeksi suuttumistaan ja olettaa, että asia on sillä kuitattu. Ja jos yritän alkuperäisestä asiasta vielä puhua, niin mies toteaa, että ollaan sovittu, että vanhoa asioita ei kaivella ja hän pyysi jo anteeksi, eikö se riitä.
Aika kätevästi ohittaa koko asian, josta piti keskustella, eikö vain? Mitä siis teen?
Ja millaisia teidän muiden miehet on?
Meillä miestä vituttaa, jos pitää alkaa lukemaan, hän on sitä mieltä, että pitää pystyä sanomaan asiat päin naamaa. Kirjeen ryttäisi takuulla lukematta roskikseen.
Mutta koska kyseessä on mies, siitä puhumisestakaan ei tule mitään. Mies vetää herneet nenään vähintään toisesta lauseesta ja alkaa mykkäkoulun ja mököttää vaikka miten kauan.
Sitten kun lopulta saan menemään perille edes sen verran, että itse on sanonut, että pitää puhua eikä kirjoittaa ja silti suuttuu puhumisesta, niin pyytää anteeksi suuttumistaan ja olettaa, että asia on sillä kuitattu. Ja jos yritän alkuperäisestä asiasta vielä puhua, niin mies toteaa, että ollaan sovittu, että vanhoa asioita ei kaivella ja hän pyysi jo anteeksi, eikö se riitä.
Aika kätevästi ohittaa koko asian, josta piti keskustella, eikö vain? Mitä siis teen?
Ja millaisia teidän muiden miehet on?