Miesystävä (?) loukkaantui - pahemman kerran

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "moukka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja tsemppiä;28533129:
Ymmärrän sinua a.p. hyvin.

Olen itse ollut samanlainen vaikean avioliiton jälkeen. Seuraava Elämäni Mies sitten tupsahti elämääni jotenkin sellaisessa vaiheessa että en tosiaan ollut valmis parisuhteeseen enkä odottanut mitään. Mies kyllä odotti - ei tosin onneksi lapsia halunnut, että mihinkään ei ollut sikäli kiire. Mutta olin aika pököpäinen ja halusin katsella rauhassa tilannetta niin kauan kuin minun tarvitsee. Hakeuduin psykoterapiaan, ja sitä kauttakin sain voimia ajatella asioita itsenäisesti huolimatta miessuhteestani. Naimisiin en luvannut koskaan enää mennä, vaan kerroin miehelle, että tämän on riitettävä jos kanssani haluaa olla, muuten voi sitten etsiä jonkun itselleen sopivamman.

Mies pysyi sinnikkäästi vierelläni. Viime talvena sitten mentiin viimein naimisiinkin (huom. erittäin tiukoin avioehdoin), yhdeksän vuoden seurustelun jälkeen.

En nyt tiedä muuttiko se avioliitto sinänsä yhtään mitään ainakaan minun päässäni. Miehelle se tuntuu olevan jotenkin tärkeä asia. Minulle tämä arki ja elämä on muotoutunut tällaiseksi...

Onnea ja voimia, pidä puolesi ja mielesi. Älä usko noita koohottajia jotka pitävät asioita yksinkertaisina isoin kirjaimin ("RAKASTATKO vai ET!!! ziisus) - jätä omaan arvoonsa ivaheitot jotka ovat varmaankin vain tarkoitetut jollekin hänen oman näennäisonnensa aggressiiviseksi puolustukseksi.

Minusta tuntuu kurjalta se, että ajatukseni, pelkoni ja epäluottamukseni loukkaavat ihmistä, jota mielestäni kyllä rakastan. Itsesuojeluvaistoni (tai joku) on kuitenkin vahvempi, enkä pysty näkemään asioita yhtä selvästi kuin mies. Minusta tuntuu vaikealta ajatella, että pitäisin puoleni ja mieleni, mutta se on varmasti kuitenkin ainoa tie, koska minua pelottaa ja koska minä en pysty luottamaan. Sitä paitsi mies kerran on jo minulle valehdellut, josta sovimme sitten, ettei enää koskaan, mutta minusta tuntuu, että se yksikin kerta saattoi olla luottamuksen rakentamisen kannalta liikaa.
 
[QUOTE="a p";28533182]Minusta tuntuu kurjalta se, että ajatukseni, pelkoni ja epäluottamukseni loukkaavat ihmistä, jota mielestäni kyllä rakastan. Itsesuojeluvaistoni (tai joku) on kuitenkin vahvempi, enkä pysty näkemään asioita yhtä selvästi kuin mies. Minusta tuntuu vaikealta ajatella, että pitäisin puoleni ja mieleni, mutta se on varmasti kuitenkin ainoa tie, koska minua pelottaa ja koska minä en pysty luottamaan. Sitä paitsi mies kerran on jo minulle valehdellut, josta sovimme sitten, ettei enää koskaan, mutta minusta tuntuu, että se yksikin kerta saattoi olla luottamuksen rakentamisen kannalta liikaa.[/QUOTE]

Ehkä tämä ei ole se suhde jota haet.

Ajatuksesi ja pelkosi ansaitsevat rakkautta siinä kuin loputkin sinusta. Olisivat aina ansainneet, vaikka aiemmin eivät ole ehkä ymmärrystä osakseen saaneet.

Rakkauden osa on aina myös irti päästäminen. Jos mies loukkaantuu, niin voit rakastaa sitäkin osaa hänessä joka loukkaantuu. Ja jos hän loukkaantuu niin paljon että haluaa lopettaa niin sitten se juttu loppuu siihen. Myös hänellä on pelkoja ja ajatuksia, epäluottamustakin - mutta ehkä oikea tapa hoitaa niitä hänen pelkojaan ja epäluottamustaan ei kuitenkaan ole sännätä kiireellä sitoumuksiin ja avioliittoon.
 
[QUOTE="a p";28533182]Minusta tuntuu kurjalta se, että ajatukseni, pelkoni ja epäluottamukseni loukkaavat ihmistä, jota mielestäni kyllä rakastan. Itsesuojeluvaistoni (tai joku) on kuitenkin vahvempi, enkä pysty näkemään asioita yhtä selvästi kuin mies. Minusta tuntuu vaikealta ajatella, että pitäisin puoleni ja mieleni, mutta se on varmasti kuitenkin ainoa tie, koska minua pelottaa ja koska minä en pysty luottamaan. Sitä paitsi mies kerran on jo minulle valehdellut, josta sovimme sitten, ettei enää koskaan, mutta minusta tuntuu, että se yksikin kerta saattoi olla luottamuksen rakentamisen kannalta liikaa.[/QUOTE]

Ei millään pahalla, mutta vaikutat todella itsekkäältä. Ajatuksesi pyörivät vain oman napasi ympärillä. Etkö osaa ajattella yhtään miehen tunteita?
Aika marttyyrimäinen ajatus että :"Minusta tuntuu kurjalta se, että ajatukseni, pelkoni ja epäluottamukseni loukkaavat ihmistä, jota mielestäni kyllä rakastan."
Eli sinua kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa, koska sinusta tuntuu nyt kurjalta. Mutta miehen loukkaantumisella ja tunteilla ei ole mitään väliä?

Et taida olla kirjoitustesi perusteella valmis suhteeseen. Aivan liian sekaisin, itsekeskeinen, ja epävarma.
 
[QUOTE="vieras";28533213]Ei millään pahalla, mutta vaikutat todella itsekkäältä. Ajatuksesi pyörivät vain oman napasi ympärillä. Etkö osaa ajattella yhtään miehen tunteita?
Aika marttyyrimäinen ajatus että :"Minusta tuntuu kurjalta se, että ajatukseni, pelkoni ja epäluottamukseni loukkaavat ihmistä, jota mielestäni kyllä rakastan."
Eli sinua kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa, koska sinusta tuntuu nyt kurjalta. Mutta miehen loukkaantumisella ja tunteilla ei ole mitään väliä?

Et taida olla kirjoitustesi perusteella valmis suhteeseen. Aivan liian sekaisin, itsekeskeinen, ja epävarma.[/QUOTE]

Kiitos viestistä. Se ei kuitenkaan ihan avaudu minulle. Olisin tavallaan valmis nostamaan kädet pystyyn tässä kohtaa jo siksi, että minua pelottaa, jotta mies pääsisi minusta eikä hänen tarvitsisi enää loukkaantua siitä, minkälaisia tunteita ja ajatuksia minulla on. Minuun sattuu, jos tämä nyt loppuu, mutta jotta miehestä voi tulla onnellinen, eikä hänen tarvitse odottaa toivomiaan asioita olen valmis luovuttamaan ja luopumaan.
Voi hyvin olla, että olen itsekäs. Itsekkyyshän on vaikeaa nähdä itse. Minä vain koen ajattelevani myös häntä ja siitä olen saanut myös paljon positiivista palautetta mieheltä.
 
[QUOTE="vieras";28533213]Ei millään pahalla, mutta vaikutat todella itsekkäältä. Ajatuksesi pyörivät vain oman napasi ympärillä. Etkö osaa ajattella yhtään miehen tunteita?
Aika marttyyrimäinen ajatus että :"Minusta tuntuu kurjalta se, että ajatukseni, pelkoni ja epäluottamukseni loukkaavat ihmistä, jota mielestäni kyllä rakastan."
Eli sinua kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa, koska sinusta tuntuu nyt kurjalta. Mutta miehen loukkaantumisella ja tunteilla ei ole mitään väliä?

Et taida olla kirjoitustesi perusteella valmis suhteeseen. Aivan liian sekaisin, itsekeskeinen, ja epävarma.[/QUOTE]

Älä välitä ap tällaisista idioottien kirjoitteluista. Sinä et ole itsekeskeinen. Mies on, jos vaatii sinulta tuollaisia. Painostaminen ei ole hyvä alku parisuhteelle. Olen huomannut, että yleensä ne miehet, joilla on kiire sitoutua, niin he ovat epävarmoja ja heillä on pahoja tunne-elämän ongelmia. He haluavat saada naisen 'nalkkiin' ennen kuin nainen huomaa heidän kaikki vikansa.
 
[QUOTE="a p";28533240]Kiitos viestistä. Se ei kuitenkaan ihan avaudu minulle. Olisin tavallaan valmis nostamaan kädet pystyyn tässä kohtaa jo siksi, että minua pelottaa, jotta mies pääsisi minusta eikä hänen tarvitsisi enää loukkaantua siitä, minkälaisia tunteita ja ajatuksia minulla on. Minuun sattuu, jos tämä nyt loppuu, mutta jotta miehestä voi tulla onnellinen, eikä hänen tarvitse odottaa toivomiaan asioita olen valmis luovuttamaan ja luopumaan.
Voi hyvin olla, että olen itsekäs. Itsekkyyshän on vaikeaa nähdä itse. Minä vain koen ajattelevani myös häntä ja siitä olen saanut myös paljon positiivista palautetta mieheltä.[/QUOTE]

Miksi teet asioista noin vaikeeta?

Jos haluat nostaa kädet pystyyn, sitten nostat. Ei ole ihmekään, että mies on loukkaantunut, jollain tavalla vaikutat tunteettomalta. Ehkä mies aistii sen.
 
Eihän naisella ole mitään vastuuta sellaisen kuin miehen tunteista tai muustakaan. Oma hyvinvointi on toki oman hurjan vaikea menneisyyden takia tärkeintä, ei siinä mitään.

Ihanne tilanteessa ei omien menneiden asioiden takia loukkaisi toista osapuolta tai sälyttäisi epäluottamusta toisen niskaan, koska ko.yksilö ei ole tehnyt näitä asioita menneessä. Mut milläpä sitä nyt sais noin itsestäänselvän asian toimimaan kuten pitäisi.

Ikävä kyllä on niitä ihmisiä, jotka tahtovat tietää onko suhteella tulevaisuutta avioon asti vai ei. Eipähä tuhlaa aikaansa odottamalla ja vaan katsomalla miltä nyt saattaa tuntua toisesta vuosien päästä..

Anna miehen mennä ja löytää nainen, joka on samoilla linjoilla sitoutumisen suhteen. :) Niitä kevyitä suhteita hakevia miehiä on vastaavasti paljon tarjolla..
 
[QUOTE="vieras";28533213]Ei millään pahalla, mutta vaikutat todella itsekkäältä. Ajatuksesi pyörivät vain oman napasi ympärillä. Etkö osaa ajattella yhtään miehen tunteita?
Aika marttyyrimäinen ajatus että :"Minusta tuntuu kurjalta se, että ajatukseni, pelkoni ja epäluottamukseni loukkaavat ihmistä, jota mielestäni kyllä rakastan."
Eli sinua kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa, koska sinusta tuntuu nyt kurjalta. Mutta miehen loukkaantumisella ja tunteilla ei ole mitään väliä?

Et taida olla kirjoitustesi perusteella valmis suhteeseen. Aivan liian sekaisin, itsekeskeinen, ja epävarma.[/QUOTE]

Tämä on aivan tyypillinen narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan "vieraan" vastaus tämäntyyppiseen ketjuun. Pahoinpitelevästä parisuhteesta selvinnyt haavoittunut ja luottamuksensa menettänyt ihminen on juurikin altis tämänkaltaiselle syyllistykselle - sitähän tuo ihminen on usein kuullut, jotkut jopa lapsesta asti. "Vieras" kirjoittaja tietää aivan hyvin mitä tekee tuolla kirjoituksellaan, mutta siitä huolimatta haluaa toteuttaa sadistisia ambitioitaan aloittajan kustannuksella.

Että, tosiaan, älä välitä. Näitä on. Maailma täynnä.
 
[QUOTE="a p";28532936]Minä ehdotin miehelle alussa, että kokeillaan tavallaan kepeältä pohjalta pikkuhiljaa. Hän sanoi olevansa joko-tai-mies ja haluavansa panostaa täysillä tai ei sitten ollenkaan.[/QUOTE]Tämä soittaa minussa varoituskelloja. Tällainen ominaisuus sopii huonosti yhteen sinun ihmissuhdehistoriasi kanssa. Älä missäään tapauksessa pyytele anteeksi tunteitasi. Jos mies on tosiaan noin taitamaton käsittelemään ajatuksia ajatuksina tosiasioiden sijaan, häneltä puuttuu tärkeitä parisuhdetaitoja. Nämä seikat ja se, että epäluottamukselle vaikuttaa olevan ihan aihettakin, kertovat, ettei sinun missään tapauksessa kannata syventää suhdetta ainakaan ennen kuin olet varma asiasta. Tämän varmaan jo sisimmässäsi tiesitkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tsemppiä;28533273:
Tämä on aivan tyypillinen narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan "vieraan" vastaus tämäntyyppiseen ketjuun. Pahoinpitelevästä parisuhteesta selvinnyt haavoittunut ja luottamuksensa menettänyt ihminen on juurikin altis tämänkaltaiselle syyllistykselle - sitähän tuo ihminen on usein kuullut, jotkut jopa lapsesta asti. "Vieras" kirjoittaja tietää aivan hyvin mitä tekee tuolla kirjoituksellaan, mutta siitä huolimatta haluaa toteuttaa sadistisia ambitioitaan aloittajan kustannuksella.

Että, tosiaan, älä välitä. Näitä on. Maailma täynnä.

MITÄ? En syyllistä, vaan totesin että ap ajattelee vain omia tuntemuksiaan, eikä pätkääkään miehen tunteita.
 
Ei tuossa mielestäni ole vahinkoa tapahtunut.

Varmasti loukkaantumisia tapahtuu kun avoimesti keskustellaan, se nyt on selvä. Mutta teillä on tuore suhde ja tunnet nyt noin. Keskustelemallahan noista asioista pääsee yli :)
 

Yhteistyössä