Miesystävä tekee koko ajan töitä, loukkaannun noin joka toinen päivä...

[Liian herkkä?]

Ollaan seurusteltu 4 kk. Mies on tietokoneinsinööri ja todella intohimoinen työnsä suhteen. Töihin lähtee n. 10.30 (istuu kotona koneella tunnin ennen tätä) ja palaa töistä yleensä 22-23 aikaan. Tämän jälkeen istuu koneella tekemässä toista työtä, jota tekee intohimosta, kuten palkkatyötäänkin. Viikonloppuna tekee töitä koneella niin ikään useamman tunnin päivässä tai joskus koko päivänkin. En ole koskaan nähnyt miestä loikoilemassa sohvalla, paitsi kahdesti, kun hänellä oli päänsärky.

Olen lähes aina miehen luona viikot, emmekä kokonaista viikonloppuakaan ole koskaan olleet minun luonani, koska mies haluaa omalle koneelleen.

Miehellä on ADHD. Kun mulla oli synttärit, mies tuli töistä klo 20.30. Oli juossut ostamaan kakun ja kertoi, että melkein myöhästyi. Katsoimme sitten elokuvan, jonka aikana mies nousi sohvalta ehkäpä neljästi koneelle hoitamaan töitä. Pyysi kyllä anteeksi.

Suhde toimii, koska oon koko seurusteluaikamme ollut työttömänä, joten voin valvoa miehen kanssa sinne kahteen kolmeen yöllä. Toki ymmärrän, etten minäkään ole mikään unelmakumppani tämän työttömyyteni takia, siis että joutilaisuuteni on varmaan turn off miehelle.

Joskus sitten iltaisin näytän miehelle netistä jotain kiinnostavaa, mitä olen päivän aikana nähnyt. Viikko pari sitten näytin erään mielestäni upean musiikkivideon, joka oli ollut päiväni kohokohta. Mies ei siitä ilmeisesti innostunut, kun hairahtui puhumaan jostain muusta, mutta katsoi kuitenkin videon suunnilleen. Mutisi jotain lopuksi, että oli ihan hyvä. Eilen sitten soitin kyseisen musiikkivideon uudelleen ja mies haukkui sen (karmea ääni laulajalla ja video totaalinen klisee), koska ei kai muistanut (?), että kyseessä oli sama, jonka olin innoissani hänen kanssaan jakanut. Loukkaannuin, mutten sanonut mitään, paitsi että jaa, minä tykkään videosta ja kappaleesta.

Mies tiedostaa tekevänsä jatkuvasti töitä. Hän kysyi minulta muutama päivä sitten, tunnenko oloni rakastetuksi. Vastasin, että jos ihan rehellisiä ollaan, niin on aikoja, kun mies on jatkuvasti koneella, että en tunne. Mies pyysi anteeksi ja sanoi, että rakastaa kyllä.

Lisäksi ruokavaliomme ovat täysin erilaiset, enkä niin ollen pysty miestä ilahduttamaan edes ruoalla, kun hän ei syö useita vihanneksia, hedelmiä ja sipuleita.

Mikä kysymykseni on? No vaikka että miltä tämä teistä kuulostaa? Olenko liian herkkä? Olenko liian ripustautunut? Pitäisikö alkaa olla enemmän omassa kodissani ja jos mies haluaa kanssani olla, voisi hän siellä viettää kanssani aikaa yhtä paljon kuin minä hänen luonaan?

 

[~Anne~]

Mä olen aina ollut paljon tietokoneella. Nytkin vasta eilen, meni aamu seiskasta asti iltaan tietokoneella. Tein kuvanmuokkausta, kevään viimeisiä koulutöitä ja opparia koko päivän. On aikoja, kun olen vähemmän koneella, silloin kokkaan koko ajan tai siivoan kaikkea mahdollista. En osaa makoilla sohvalla, ellei menossa ole todella mielenkiintoinen elokuva tai dokumentti. Sarjoja saatan katsoa toisella silmällä, mutta mielummin teen sitten jotain samaan aikaan, piirrän, neulon tai muuta vastaavaa. Mieheni on tiennyt tämän alusta asti, totta kai välitän hänestä ja kerron sen ja näytän pienillä asioilla, mutta en ole kainalossa kyhnäävä puoliso, eikä meillä ole yhteisiä harrastuksia. Käydään yhdessä kavereilla ja sukulaisilla kylässä, joissakin paikoissa tosin minun on tosi hankala olla, kun ei voi tehdä yhtään mitään. Joskus tietokoneelle olo on mulle myös rentoutumista, tulen lukemaan näitä aloituksia, luen uutisia, selailen sarjakuvia yms, en osaa olla paikoillani muualla kuin tietokoneella.

Miten puolisosi pitäisi näyttää sinulle, että välittää? Jos siis ei olisi niin paljon koneella?

 

[vierailijasss]

Ollaan seurusteltu 4 kk. Mies on tietokoneinsinööri ja todella intohimoinen työnsä suhteen. Töihin lähtee n. 10.30 (istuu kotona koneella tunnin ennen tätä) ja palaa töistä yleensä 22-23 aikaan. Tämän jälkeen istuu koneella tekemässä toista työtä, jota tekee intohimosta, kuten palkkatyötäänkin. Viikonloppuna tekee töitä koneella niin ikään useamman tunnin päivässä tai joskus koko päivänkin. En ole koskaan nähnyt miestä loikoilemassa sohvalla, paitsi kahdesti, kun hänellä oli päänsärky.

Olen lähes aina miehen luona viikot, emmekä kokonaista viikonloppuakaan ole koskaan olleet minun luonani, koska mies haluaa omalle koneelleen.

Miehellä on ADHD. Kun mulla oli synttärit, mies tuli töistä klo 20.30. Oli juossut ostamaan kakun ja kertoi, että melkein myöhästyi. Katsoimme sitten elokuvan, jonka aikana mies nousi sohvalta ehkäpä neljästi koneelle hoitamaan töitä. Pyysi kyllä anteeksi.

Suhde toimii, koska oon koko seurusteluaikamme ollut työttömänä, joten voin valvoa miehen kanssa sinne kahteen kolmeen yöllä. Toki ymmärrän, etten minäkään ole mikään unelmakumppani tämän työttömyyteni takia, siis että joutilaisuuteni on varmaan turn off miehelle.

Joskus sitten iltaisin näytän miehelle netistä jotain kiinnostavaa, mitä olen päivän aikana nähnyt. Viikko pari sitten näytin erään mielestäni upean musiikkivideon, joka oli ollut päiväni kohokohta. Mies ei siitä ilmeisesti innostunut, kun hairahtui puhumaan jostain muusta, mutta katsoi kuitenkin videon suunnilleen. Mutisi jotain lopuksi, että oli ihan hyvä. Eilen sitten soitin kyseisen musiikkivideon uudelleen ja mies haukkui sen (karmea ääni laulajalla ja video totaalinen klisee), koska ei kai muistanut (?), että kyseessä oli sama, jonka olin innoissani hänen kanssaan jakanut. Loukkaannuin, mutten sanonut mitään, paitsi että jaa, minä tykkään videosta ja kappaleesta.

Mies tiedostaa tekevänsä jatkuvasti töitä. Hän kysyi minulta muutama päivä sitten, tunnenko oloni rakastetuksi. Vastasin, että jos ihan rehellisiä ollaan, niin on aikoja, kun mies on jatkuvasti koneella, että en tunne. Mies pyysi anteeksi ja sanoi, että rakastaa kyllä.

Lisäksi ruokavaliomme ovat täysin erilaiset, enkä niin ollen pysty miestä ilahduttamaan edes ruoalla, kun hän ei syö useita vihanneksia, hedelmiä ja sipuleita.

Mikä kysymykseni on? No vaikka että miltä tämä teistä kuulostaa? Olenko liian herkkä? Olenko liian ripustautunut? Pitäisikö alkaa olla enemmän omassa kodissani ja jos mies haluaa kanssani olla, voisi hän siellä viettää kanssani aikaa yhtä paljon kuin minä hänen luonaan?[/QUOTE
Minusta kuulostaa että miehelle tietokoneet ja työt ovat ykkösasia elämässä, sinä tai parisuhde ylipäätään sijalla kaksi. Sinun sijassasi alkaisin elää ns. normaalissa vuorokausirytmissä ja katsoisin joustaako miehen aikataulut ja löytyykö aikaa sinullekin. Siitä voi päätellä kannattaako suhdetta jatkaa, varsinkin jos haaveilee perhe-elämästäkin tulevaisuudessa.

 

[Liian herkkä?]

Syntymäpäiväni aamuna mies ilmeisesti teeskenteli unohtaneensa synttärini, koska ei onnitellut ja sanoi töihin lähtiessään, että on töissä myöhään ja pyysi, että laitan jotain ruokaa itselleni. Loukkaannuin tuostakin (en koskaan sanonut mitään, koska en halua loukkaantua turhasta), vaikka varmasti sen oli tarkoitus olla vain kiusottelua ja huumoria. Edellisenä iltana olin maininnut seuraavan päivän synttärit ja mies sanoi, että hän kyllä muistaa ja puhelimessaankin on kaksi muistutusta, joten ilmeisesti tuo oli sitten vain hänen mielestään kiusoittelua ja tapa yllättää minut.

 

[Liian herkkä?]

Mä olen aina ollut paljon tietokoneella. Nytkin vasta eilen, meni aamu seiskasta asti iltaan tietokoneella. Tein kuvanmuokkausta, kevään viimeisiä koulutöitä ja opparia koko päivän. On aikoja, kun olen vähemmän koneella, silloin kokkaan koko ajan tai siivoan kaikkea mahdollista. En osaa makoilla sohvalla, ellei menossa ole todella mielenkiintoinen elokuva tai dokumentti. Sarjoja saatan katsoa toisella silmällä, mutta mielummin teen sitten jotain samaan aikaan, piirrän, neulon tai muuta vastaavaa. Mieheni on tiennyt tämän alusta asti, totta kai välitän hänestä ja kerron sen ja näytän pienillä asioilla, mutta en ole kainalossa kyhnäävä puoliso, eikä meillä ole yhteisiä harrastuksia. Käydään yhdessä kavereilla ja sukulaisilla kylässä, joissakin paikoissa tosin minun on tosi hankala olla, kun ei voi tehdä yhtään mitään. Joskus tietokoneelle olo on mulle myös rentoutumista, tulen lukemaan näitä aloituksia, luen uutisia, selailen sarjakuvia yms, en osaa olla paikoillani muualla kuin tietokoneella.

Miten puolisosi pitäisi näyttää sinulle, että välittää? Jos siis ei olisi niin paljon koneella?

Haluaisin, että mies tulisi aiemmin töistä. Miksi pitää jatkuvasti tehdä 10-11 tunnin päiviä? Lisäksi haluaisin, että kun ollaan yhdessä, ollaan yhdessä, eikä loikita siellä koneella jatkuvasti. Mutta ADHD tämän teettää, että voi olla mun kanssa pidempään vuorovaikutuksessa vain, jos meillä on esimerkiksi joku tosi kiihkeä debatti meneillään. Mä oon kainalossa kiehnäävää tyyppiä ja turhaudun itseeni, että odotanko vain liikoja...

Tuntuu, ettei mulla ole miehelle tarpeeksi annettavaa. On asioita, joista pidän ja mies on pyytänyt, että jakaisin hänen kanssaan intohimon aiheitani, mutta jos esimerkiksi puhun balettiin menemisestä ja mies huokaa, että "tylsäää!", niin loukkaannun (piilotan sen parhaani mukaan enkä sano mitään) eikä tee enää mieli ehdottaa mitään. Tykkään myös leipoa ja mies pari kertaa on yrittänyt kiinnostua oppimaan, kun olen jotain leiponut, mutta sitten kuitenkin menee vain koneelle ja kyselee välillä, mitä olen nyt vaikkapa taikinalle tässä välissä tehnyt. Ja mulla on sitten sisälläni paha mieli siitä, ettei mies aidosti kiinnostu tekemisistäni.

 

[~Anne~]

Tekeekö töitä ilmaiseksi niin paljon, onko oma firma? Mitä jos tarvitsee extrarahaa johonkin. Itse en osaa lopettaa asioita kesken, en edes halua, jäävät häiritsemään todella pahasti. Siksi joskus päivät venyy. Tosin mielummin teen enemmän kotona, kun se on mahdollista ja keskittyminen parempaa. Muualla saan paljon huonommin aikaiseksi samassa ajassa ja siitä syystä tarvitsen enemmän aikaa samoihin asioihin kuin muut.

Balettiin meneminen kuulostaisi minustakin aika katastrofiselta, tosin itse koitan venyä miehen iloksi katsomaan jotain tylsiä elokuvia tai olemaan joskus hänen vanhemmillaan, jossa voi vain istua sohvalla.

Olisiko sinulla mitään muita kiinnostuksen kohteita, jotka antaisivat enemmän virikkeitä?

 

[zxcv]

Harrastaako mies mitään vai onko hänen koko elämänsä työ ja tietokone?
Käyttekö missään yhdessä? Jos ei, niin silloin on kyllä vaikea nähdä, että teillä olisi yhteisiä asioita paljoakaan. Jos joskus saisitte lapsia, mies ei osallistu eikä jaksa kiinnostua. Joutuisit hoitamaan kaiken yksin.

Ei mies jaksa kiinnostua sun videoista tai leipomuksista. Ei ehkä tarvitsekaan, mutta tärkeää olisi että olisi jokin mikä teitä yhdessä kiinnostaa. Tai ehkä tämä tilanne kärjistyy, jos sinä päivät pitkät vain odotat miehen kotiintuloa. Ja kun hän tulee, niin meneekin sitten koneelle.

Ootteko valmiita asumaan yhdessä?

 

[Liian herkkä?]

Tekeekö töitä ilmaiseksi niin paljon, onko oma firma? Mitä jos tarvitsee extrarahaa johonkin. Itse en osaa lopettaa asioita kesken, en edes halua, jäävät häiritsemään todella pahasti. Siksi joskus päivät venyy. Tosin mielummin teen enemmän kotona, kun se on mahdollista ja keskittyminen parempaa. Muualla saan paljon huonommin aikaiseksi samassa ajassa ja siitä syystä tarvitsen enemmän aikaa samoihin asioihin kuin muut.

Balettiin meneminen kuulostaisi minustakin aika katastrofiselta, tosin itse koitan venyä miehen iloksi katsomaan jotain tylsiä elokuvia tai olemaan joskus hänen vanhemmillaan, jossa voi vain istua sohvalla.

Olisiko sinulla mitään muita kiinnostuksen kohteita, jotka antaisivat enemmän virikkeitä?

Tuo kakkostyö, jota tekee kotoa käsin, on ihan vain intohimonsa, eikä siitä saa mitään palkkaa. "Päivätyöstään" saa noin 5000 e/kk, joten ei kyllä ole taloudellisesti huolen häivää miehellä.

Eilen mies sanoi, että haluaa ottaa lomaa töistä. Mietti ottavansa pe-ma vapaaksi. Sitten sanoi, että ottaisi siis nuo päivät vapaaksi tehdäkseen kaikki päivät tätä toista eli palkatonta työtään. Mietin jo, oliko tuo joku vihje mieheltä, että oon tiellä (liikaa hänen luonaan) ja että hän haluaa omaa aikaa nuo neljä päivää, koska mitäpä sijaa mulla noissa "lomasuunnitelmissa" on... *marttyyri*

En ehkä ihan heti keksi sellaisia tosi virikkeellisiä mielenkiinnonkohteita. Mies tykkäisi mennä ajamaan kartingia, mutta mua taas ei se kiinnosta. Voisin silti kyllä mennä kertaluonteisesti ja koittaa ottaa huumorilla sen, miten huono olisin.

 

[~Anne~]

Tuo kakkostyö, jota tekee kotoa käsin, on ihan vain intohimonsa, eikä siitä saa mitään palkkaa. "Päivätyöstään" saa noin 5000 e/kk, joten ei kyllä ole taloudellisesti huolen häivää miehellä.

Eilen mies sanoi, että haluaa ottaa lomaa töistä. Mietti ottavansa pe-ma vapaaksi. Sitten sanoi, että ottaisi siis nuo päivät vapaaksi tehdäkseen kaikki päivät tätä toista eli palkatonta työtään. Mietin jo, oliko tuo joku vihje mieheltä, että oon tiellä (liikaa hänen luonaan) ja että hän haluaa omaa aikaa nuo neljä päivää, koska mitäpä sijaa mulla noissa "lomasuunnitelmissa" on... *marttyyri*

En ehkä ihan heti keksi sellaisia tosi virikkeellisiä mielenkiinnonkohteita. Mies tykkäisi mennä ajamaan kartingia, mutta mua taas ei se kiinnosta. Voisin silti kyllä mennä kertaluonteisesti ja koittaa ottaa huumorilla sen, miten huono olisin.

Ei siis saa ylityökorvauksia? Hullun hommaa sitten. Jos se toinen juttu on hänen intohimonsa, niin siihen en puuttuisi, mutta ilmaiseksi työn tekemiseen kyllä.
En usko että mies vihjaili että olet jaloissa, todennäkösesti ei edes ajatellut sitä, sinä vain teet hätäisiä johtopäätöksiä.
Keksikää joku yhteinen harrastus, joka kiinnostaa molempia ja jossa on tarpeeksi virikkeitä sille ADHD:lle, geokätköily esim tai ihan joku muu, missä ei nökötetä paikoillaan. Valitettavasti adhd ei ole oma valinta, mutta se vaikuttaa elämään paljon, moni luulee ettei jutut tai toinen kiinnosta, vaikka asia on päinvastoin, on vaan henkisesti koko ajan niin menossa, ettei fyysisestikään osaa olla paikoillaan vaikka haluaisi. En tiedä paljon lääkkeet auttaisi, itse olen valinnut elää ilman.

 

[Liian herkkä?]

Harrastaako mies mitään vai onko hänen koko elämänsä työ ja tietokone?
Käyttekö missään yhdessä? Jos ei, niin silloin on kyllä vaikea nähdä, että teillä olisi yhteisiä asioita paljoakaan. Jos joskus saisitte lapsia, mies ei osallistu eikä jaksa kiinnostua. Joutuisit hoitamaan kaiken yksin.

Ei mies jaksa kiinnostua sun videoista tai leipomuksista. Ei ehkä tarvitsekaan, mutta tärkeää olisi että olisi jokin mikä teitä yhdessä kiinnostaa. Tai ehkä tämä tilanne kärjistyy, jos sinä päivät pitkät vain odotat miehen kotiintuloa. Ja kun hän tulee, niin meneekin sitten koneelle.

Ootteko valmiita asumaan yhdessä?

Työ on miehelle samalla harrastus. Lisäksi lukee netistä kaikenlaisia teknis-tieteellisiä artikkeleita. Musiikkia, keikoilla käymistä ja jonkin verran soittamista harrastaa myös.

Yhdessä käydään kerran pari viikossa ulkona tai kavereitten luona.

Tuota mäkin nyt mietin, johtuuko pettymykseni ja loukkaantumiseni siitä, etten ole töissä, niin mulla on liikaa aika miettiä asioita ja vain odottaa miestä töistä. Mutta toisaalta jos olisin töissä, olisin jo nukkumassa kun mies tulee töistä, ja lähtisin töihin ennen kuin mies herää, joten ei nähtäisi kuin viikonloppuisin. Ja tää saa mut tuntemaan itseni ihan säälittäväksi... Että eikö mulla muuta elämää ole.

Käytännössä nyt "asun" suurimman osan päivistä miehen luona.

 

[Liian herkkä?]

Ei siis saa ylityökorvauksia? Hullun hommaa sitten. Jos se toinen juttu on hänen intohimonsa, niin siihen en puuttuisi, mutta ilmaiseksi työn tekemiseen kyllä.
En usko että mies vihjaili että olet jaloissa, todennäkösesti ei edes ajatellut sitä, sinä vain teet hätäisiä johtopäätöksiä.
Keksikää joku yhteinen harrastus, joka kiinnostaa molempia ja jossa on tarpeeksi virikkeitä sille ADHD:lle, geokätköily esim tai ihan joku muu, missä ei nökötetä paikoillaan. Valitettavasti adhd ei ole oma valinta, mutta se vaikuttaa elämään paljon, moni luulee ettei jutut tai toinen kiinnosta, vaikka asia on päinvastoin, on vaan henkisesti koko ajan niin menossa, ettei fyysisestikään osaa olla paikoillaan vaikka haluaisi. En tiedä paljon lääkkeet auttaisi, itse olen valinnut elää ilman.

Saa kyllä korvauksia ylitöistä. Joskus kuukausi sitten sanoi tehneensä noin 40 h ylitöitä, eli viikon voi ottaa lomaa jossain vaiheessa. Suhteemme alussa puhui, ettei enää aio tehdä kellon ympäri koskaan töitä jne. Mutta en sitten ymmärrä, miten vaan kerryttää ja kerryttää noita ylityötunteja? Jos aloittaa työt esim. klo 10.30 niin pitäisi olla kotona jo klo 19, mutta ei koskaan ole. Paitsi jos on jotain tarpeeksi kiinnostavaa ja stimuloivaa odottamassa töiden jälkeen. Mitä minä en ole. *marttyyri jälleen*

 

[~Anne~]

Saa kyllä korvauksia ylitöistä. Joskus kuukausi sitten sanoi tehneensä noin 40 h ylitöitä, eli viikon voi ottaa lomaa jossain vaiheessa. Suhteemme alussa puhui, ettei enää aio tehdä kellon ympäri koskaan töitä jne. Mutta en sitten ymmärrä, miten vaan kerryttää ja kerryttää noita ylityötunteja? Jos aloittaa työt esim. klo 10.30 niin pitäisi olla kotona jo klo 19, mutta ei koskaan ole. Paitsi jos on jotain tarpeeksi kiinnostavaa ja stimuloivaa odottamassa töiden jälkeen. Mitä minä en ole. *marttyyri jälleen*

Hyvä että kuitenkin palkka sitten juoksee, niin mikäs siinä on periaatteessa töitä tehdessä, jos kiinnostaa. Itsekin luen paljon juttuja koneelta ja kirjoista, lähinnä harrastukseeni liittyvää ja tiedän, kuinka helppo sellaiseen uppoutua. Toisaalta lisätieto ei voi ikinä olla pahitteeksi. Veikkaampa, että mieskin viettäisi sinun kanssasi enemmän aikaa, jos olisi jotain mielekästä tekemistä, koita häneltä kysellä olisiko jotain jota voisitte yhdessä tehdä.

Turha heittäytyä marttyyriksi, veikkaan ettei miehesi edes ymmärrä, mistä olet mielesi pahoittanut. Toisaalta miehesi on juuri sellainen kuin on, hän tuskin vääntämälläkään muuttuu, kuin enintään hetkeksi.

Koita ymmärtää miestäsikin, kuinka helppo sinun olisi kekskittyä elokuvaan, jos niitä olisi neljässä tv:ssä samaan aikaan pyörimässä ja kaikki olisi juuri lemppareitasi?
Toisaalta taas kun on mielenkiintoista tekemistä, keskittyminen on helpompaa ja elämäkin on sillä hetkellä selkeämpää eikä aivot kuormitu kaikesta niin paljon, eli mielenkiinnon kohteen parissa on sitä laatuaikaa, rentoutumista, jota on vaikea saada kovinkaan monen muun asian parissa.

Juttele miehesi kanssa, kysele mitä voisitte yhdessä ruveta harrastamaan.

 

[Echo]

Taitaapi olla se työ hänellä se ykkösjuttu etkä sä. Sori kun sanon tämän, mutta siis erään ADHD -miehen avioeroa seuranneena sanon näin.

Adhd-ihmisen yks ärsyttävimpiä piirteitä on se uppoutuminen mieluisaan asiaan niin, ettei ole muille ihmisille läsnä kuin puoliksi.

Se mies on selkeetä sinkkutyyppiä. Tai jos mä olisin sä, niin joko lähtisin lätkimään tai vaatisin että se vapaa-ajan sivutyö saa loppua/vähetä tuntuvasti jotta jäisin yhteen sen miehen kanssa.

 

[vierailija]

Haluaisin, että mies tulisi aiemmin töistä. Miksi pitää jatkuvasti tehdä 10-11 tunnin päiviä?

Tietyissä it-hommissa vaan on niin, ettei niitä voi jättää kesken ja osan joutuu tekemään silloin kun muut eivät käytä koneita. On niitä kuulema sellaisiakin, jotka joskus jättää kesken ja sitten seuraavana aamuna satojen, jos ei jopa tuhansien hommat seisoo, kun koneet ei toimi. Nuo päivät on vielä lyhyitä verrattuna siihen, mitä mies väliin tekee, kun on jotain ongelmia tai systeemejä muutellaan. Lomat pidetään sitten pidennettynä, kun niitä pidetään.

 

[vierailija]

Tietyissä it-hommissa vaan on niin, ettei niitä voi jättää kesken ja osan joutuu tekemään silloin kun muut eivät käytä koneita. On niitä kuulema sellaisiakin, jotka joskus jättää kesken ja sitten seuraavana aamuna satojen, jos ei jopa tuhansien hommat seisoo, kun koneet ei toimi. Nuo päivät on vielä lyhyitä verrattuna siihen, mitä mies väliin tekee, kun on jotain ongelmia tai systeemejä muutellaan. Lomat pidetään sitten pidennettynä, kun niitä pidetään.

Mutta jos jokainen päivä on muutama tunti ylimääräistä, niin silloin ei ole kyse tuosta. Ihmisen oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että ihmisellä on muutakin kuin työ. Sille jos antaa kaikensa, niin jossain vaiheessa ei ole työtä eikä mitään muutakaan.

 

[vierailija]

Toki välillä on aina kausia, jolloin työtä on tehtävä eikä sille mitään voi. Mutta itse asun miehen kanssa, joka oli aina tottunut tekemään vuorokaudet ympäri töitä. Jos ei muuta niin notkui työpaikalla iltaisin. Jotenkin se ei edes osannut tulla kotiin klo 17, jos ei mitään "oikeaa" sopimusta ollut.

Tämä oli erityisen raskasta silloin kuin meillä oli pieni vauva. Viihdyin kotona, mutta illat aina meni miehen odottamiseksi ja se kyllä kiristi pinnaa. Sama juttu oli se, kun loman piti alkaa, niin mies ei koskaan pystynyt aloittamaan lomaansa sovitusti. Aina oli jokin juttu meneillään. Vain jos olimme varanneet matkan, niin silloin lopetti työt aikanaan. Ja silloinkin kiukutteli kuin pikkulapsi, miten työt jää tekemättä.

Koskaan tai milloinkaan hän ei keskustellut esimiehensä kanssa siitä, että ehtiikö tekemään jokun työn vai ei. Hän vain tykkää työstään ja toisaalta ei halua milloinkaan sanoa, ettei pysty tekemään jotakin työtä. Pelkää työttömyyttä älyttömästi.

Nyt vuosien jälkeen, tilanne on vähän parantunut. Mies on kypsynyt työpaikan ilmapiiriin, joka vaatii ettei ylitunteja tehdä tai saa kerryttää. Mutta edelleen työnimu vie helposti mennessään.

 

[Liian herkkä?]

Taitaapi olla se työ hänellä se ykkösjuttu etkä sä. Sori kun sanon tämän, mutta siis erään ADHD -miehen avioeroa seuranneena sanon näin.

Adhd-ihmisen yks ärsyttävimpiä piirteitä on se uppoutuminen mieluisaan asiaan niin, ettei ole muille ihmisille läsnä kuin puoliksi.

Se mies on selkeetä sinkkutyyppiä. Tai jos mä olisin sä, niin joko lähtisin lätkimään tai vaatisin että se vapaa-ajan sivutyö saa loppua/vähetä tuntuvasti jotta jäisin yhteen sen miehen kanssa.

Niin... No jos vuorokaudesta menee lähes kaikki valveillaolotunnit koneella, niin näin mäkin sanoisin, että se työ on silloin etusijalla. Kotona koneella n. 9.30-10.30. Sitten töissä koneella seuraavat 11 tuntia ja sitten taas kotona koneella joskus aamuyöhönkin. Ei hitto.

Mies on mulle sanonut, että voin ja minun pitääkin kommunikoida avoimesti kaikesta... Nyt jotenkin vaan mulle on kertynyt näitä loukkaantumisia.

Eilen illalla mies piikitteli mun musiikkimausta ja koska jo aiemmin mies on antanut ymmärtää, että kuuntelen hänen mielestään usein tylsää musiikkia, niin mulla sitten keitti vähän yli eilisestä kommentista ja sanoin, että se loukkaa minua. Mies sanoi, että anteeksi jos tunnen näin... Ja keskusteltiinkin sitten intensiivisesti pidempään kuin varmaan kertaakaan aiemmin. Pari tuntia siinä ainakin meni, eikä mies loikkinut sohvalta pois kertaakaan. Mutta keskustelun aikana mies sanoi myös, että ihmiset jotka loukkaantuu helposti voi hänen puolestaan suksia...... Tää jäi vaivaamaan mua, koska eihän se noin mene. Ymmärrän kyllä jos puhutaan kunnon kukkahattutäteilystä, mutta siis miehen mielestä jos tunteet tulee loukatuiksi niin se täytyy vaan niellä. Mun mielestä taas pitää yrittää olla tarkoituksella loukkaamatta ja pitää joitain mielipiteitä itsellään. Mutta miehen mielestä taas ihmisiä pitää jatkuvasti haastaa ajattelemaan toisella tavalla.

Haluaisin kyllä vielä jatkaa eilistä keskustelua ja kysyä, mitä mies tarkoitti tuolla tunteiden loukkaamiskommentillaan, mutta katsotaan nyt, mihin aikaan mies tulee töistä ja saanko vedettyä huomiota pois näytöltä.

 

[Echo]

Niin... No jos vuorokaudesta menee lähes kaikki valveillaolotunnit koneella, niin näin mäkin sanoisin, että se työ on silloin etusijalla. Kotona koneella n. 9.30-10.30. Sitten töissä koneella seuraavat 11 tuntia ja sitten taas kotona koneella joskus aamuyöhönkin. Ei hitto.

Mies on mulle sanonut, että voin ja minun pitääkin kommunikoida avoimesti kaikesta... Nyt jotenkin vaan mulle on kertynyt näitä loukkaantumisia.

Eilen illalla mies piikitteli mun musiikkimausta ja koska jo aiemmin mies on antanut ymmärtää, että kuuntelen hänen mielestään usein tylsää musiikkia, niin mulla sitten keitti vähän yli eilisestä kommentista ja sanoin, että se loukkaa minua. Mies sanoi, että anteeksi jos tunnen näin... Ja keskusteltiinkin sitten intensiivisesti pidempään kuin varmaan kertaakaan aiemmin. Pari tuntia siinä ainakin meni, eikä mies loikkinut sohvalta pois kertaakaan. Mutta keskustelun aikana mies sanoi myös, että ihmiset jotka loukkaantuu helposti voi hänen puolestaan suksia...... Tää jäi vaivaamaan mua, koska eihän se noin mene. Ymmärrän kyllä jos puhutaan kunnon kukkahattutäteilystä, mutta siis miehen mielestä jos tunteet tulee loukatuiksi niin se täytyy vaan niellä. Mun mielestä taas pitää yrittää olla tarkoituksella loukkaamatta ja pitää joitain mielipiteitä itsellään. Mutta miehen mielestä taas ihmisiä pitää jatkuvasti haastaa ajattelemaan toisella tavalla.

Haluaisin kyllä vielä jatkaa eilistä keskustelua ja kysyä, mitä mies tarkoitti tuolla tunteiden loukkaamiskommentillaan, mutta katsotaan nyt, mihin aikaan mies tulee töistä ja saanko vedettyä huomiota pois näytöltä.

No jaa, tuokin musamaku-kommentti riippuu millaiset välit on mieheen. Meillä ei mun miehen kanssa musamaku kohtaa kuin harvoin, ja kun toiselle laittaa omasta mielestä itketysbiisin kuunneltavaksi "kuuntele kun tämä on kaunis", niin toinen haukottelee. Ja ollaan vitsailtukin toistemme eri musamausta.

Mutta jos on etäiset välit, niin tuommoinen musamaku-kommentti voi loukata. Mutta uskon että sun mies ei ainakaan ajatellut sitä loukkaavaksi.

Mutta anyway, se miehen ilta-ilmaistyö sais loppua, sen ymmärrän jos leipätyössä menee jatkuvasti 10-11 tuntia, niin menee monilla miehillä.
Mutta ilman sitä iltahommaakin tai sen vähenemisen lisäksi kantsii miettiä että onko teillä yhteinen sävel, sovitteko toisillenne.

Ja että, kuoriutuuko miehestä läsnäoleva, lämmin, keskusteleva, monipuolinen sen iltajutskan vähenemisen jälkeen(kään).

 

[vierailija]

Ja miehellä siis nämä päivätyö ja kakkostyö linkittyvät yhteen ja ovat koodausjuttuja molemmat ja mies niitä tehnyt teinistä saakka eli yli 15 vuotta.

Että mun päätös kai se on. Joko hyväksyn tilanteen tai en.

Mutta siis joo. Tässä on siis kaksi asiaa vyyhdissä, jotka vaivaa mua: pitkät työpäivät ja nuo mielestäni ajattelemattomat kommentit / loukkaavat vitsit.

 

[termospullo]

Kuulostaa sille ap että ukon työ ja kiinnostukset menee sun edelle eikä se yritäkään tulla vastaan sun asioissa. Sais ite suksia tollanen. Ja mitä tulee mun ja ukon mielenkiintoihin,kyllä sitä tässä 16v aikana on eletty molempien juttuja vaikkei se itteä aina kiinnostaiskaan. Se vaan kertoo että toinen on tärkeä ja sekään baletti ei tapa joskus nähtynä.Ukko on mukana munkin jutuissa ja mää sen vaikkei ne aina kohtaa. Sitten on yhteset kiinnostukset.

 

[Liian herkkä?]

Ja nämä päivätyö ja kakkostyö linkittyy miehellä yhteen. Molemmat on koodaushommia, joita mies tehnyt teinistä saakka eli yli 15 vuotta.

Että mun päätös kai se on. Joko hyväksyn tilanteen tai en.

Tässä on siis vyyhdissä kaksi asiaa, jotka mua vaivaa: pitkät työpäivät ja nuo mielestäni loukkaavat kommentit / huonot vitsit.

 

[adhd:n exä]

Kuulostaa hyvin tutulta kuin minun parisuhteeni adhd-miehen kanssa. Jäin kakkoseksi hänen työlle ja harrastuksille, joka ei vielä seurustellessa haitannut kun minullakin oli oma mielenkiintoinen työni, mutta lapsen syntyessä jäin todella yksin. Eron jälkeen aloitin uuden suhteen jossa en ole jäänyt kakkoseksi. Sinun tilanteessasi miettisin tarkkaan, mitä elämältä haluan, ja puhuisin siitä miehen kanssa. Hän on sellainen mikä on, ja tuskin pystyt häntä muuttamaan. Jos siis et ole tyytyväinen tilanteeseen, jatkaisin matkaa omin päin ja etsisin sellaisen puolison, joka tahtoo yhteistä aikaa.

 

[vierailija]

Miten mieheltä sujuu kotityöt vai oletko joutunut äidin korvikkeeksi?

 

[Echo]

Ja nämä päivätyö ja kakkostyö linkittyy miehellä yhteen. Molemmat on koodaushommia, joita mies tehnyt teinistä saakka eli yli 15 vuotta.

Että mun päätös kai se on. Joko hyväksyn tilanteen tai en.

Tässä on siis vyyhdissä kaksi asiaa, jotka mua vaivaa: pitkät työpäivät ja nuo mielestäni loukkaavat kommentit / huonot vitsit.

Onko muuten haaveissa tehdä lapsia? Ei vaikuta ihan potentiaaliselta, tulevalta perheenisältä...

 

[Echo]

Ja miksei se mies voi aloittaa koodausta aikaisin aamulla, vaikka 7.30, jos sitä kautta jäisi edes pari tuntia illasta sulle? Menisi sitten ajoissa nukkumaankin.
Jo tavallisella ihmisellä vaikuttaa aamuyöhön valvominen siten että riippuvuus saa vallan seuraavana päivänä, saati sitten ADHD:lla.