Mietin aika usein, että tahtoisin kuolla. Ei liene normaalia?

[:(]

Olen niin väsynyt yksinäisyyteen, yksin kodista huolehtimiseen. Mies on kärttyinen, ei puhu tunteistaan, olen tehnyt vaikka mitä hänen hyväksi ja piristykseksi ja saan aina osakseni arvostelua.. mies mitätöi mun tunteita ym.. mikään mitä teen ei ole "mitään".. positiivista palautetta en saa koskaan keneltäkään, ja joskus se tekisi hyvää. Onkohan minussa mitään hyvää? Miksei mulla ole läheisiä, jotka antaa edes joskus sitä positiivista palautetta?. Tänään, kun sanoin mielipiteeni eräästä pikkuasiasta, mies tylysti pysäytti mun iloisen juttelun sanomalla "ei jaksa nyt mitään vuodatuksia mistään",.. eikä välittänyt, vaikka selvästi pahoitin mieleni eikä ruokakaan enää maistunut. Ei välitä myöskään, vaikka tietää, että en saa unta. Ehdotin miehelle, että mitäs jos hän lähtisi jonnekin reissuun yksin, jos tuo miehen käytös johtuu siitä, sekään ei kuulemma käy

 

[ota ero paskasta]

nih
äläkä ala katsella uutta paskaa tilalle. opettele rakastamaan itseäsi.

 

[tsemmmmm]

Ap, samoja mietteitä. Miehesi vaikuttaa ikävältä ihmiseltä, mutta siihen takertumatta:

Miksi raadat yksin? Minä raadoin, sillä kuvittelin että olen olemassa vain siksi ettei minua arvosteta jossen siivoa, laita ruokaa jne. Sitten sain raivarit miehelle, joka ei edes tajunnut että mistä oli kyse. Nykyään siivoan harvemmin ja potkin miestä perseelle asian suhteen, jotta en väsyisi liikaa. Ruoka on joskus 100% eineksiä mutta kuule, entäs sitten? Pieni hinta maksettavaksi mielenrauhasta!

Itselläni oli kovat standardit ja meni kauan sen hyväksymiseen että niin kauan kuin olen perheellinen, elämäni tulee olemaan epätäydellistä. Mutta elämästä tuli tuon tajuamisen & hyväksynnän myötä paljon helpompaa!