Mietin eilen... Äitiydestä.

[Blushing]

Oon tässä (vaihteeksi) lueskellut tenttiin ja eilen yksi lause sai mut taas miettimään synkkiä ja syvällisiä asioita. Lause kuului suunnilleen näin: Perheeseen syntyvä vauva synnyttää samalla vanhemmuuden ja äitiyden sekä isyyden.

Noh, entäs jos tämä vauva kuolee pienenä? Onko nainen sen jälkeen äiti? Entäs jos joku kysyy häneltä; onko sulla lapsia?

Miten te koette asian? Itselläni ei siis ole omia lapsia joten en oikein osaa ajatella miten itse tuntisin. Toisaalta ajattelen, että lapsensa menettänyt nainen on äiti ja hänellä on lapsi, hän ei vain ehkä tiedä millaista on elää äitinä...

Synkät ovat mieleni sopukat joskus :ashamed:

 

[vieras]

Tietenkin on äiti vaikka lapsi kuolisi pienenä. Myös silloin on äiti jos lapsi kuolee kohtuun ja synnytetään kuolleena.

 

[Carda]

Kyllä mä aattelen niin että on edelleen äiti vaikka lapsi kuolisi...

 

[Towanda]

Ei se lapsen kuolema sitä äitiyttä tai isyyttä pois vie. Ei ainakaan mun mielestä.

 

[chef]

Musta tuli äiti, kun plussasin.

 

[vv]

tottakai hän on äiti!

 

[kyllä]

on äiti jonka lapsi vain odottaa tuolla jossain äitiään luokseen, surullinen aihe

 

[Kowalski]

Hmmm. On hän yhä äiti. Mutta eihän hän äitiyttä toteuta ja elä siinä missä sellaiset naiset, joilla on elossa olevia lapsia.

 

[Blushing]

Mitä se äitiys sitten on? Tekeekö naisen äidiksi se, että hän tietää, että hänessä on ainakin alkanut kasvamaan alkio? Eli äitiys määrittyy biologisten seikkojen perusteella?
Entäs se henkinen puoli?
Nämä ovat varmasti hyvin yksilöllisiä ajatuksia ja haluaisinkin kuulla jokaisen omia tuntemuksia.

Itse en ajattele, että "tottakai joku on äiti"... Varmasti on naisia jotka ovat raskaana olleet/lapsen saaneet, mutta eivät ole kokeneet itseään päivääkään äidiksi.
En siis hae mitään totuutta tai yhtä ainoaa oikeaa vastausta, kokemuksia/ajatuksia vain...

 

[ani]

On mielestäni äiti. Onhan niin erilaisia äitiyden malleja, joten miksi ei lapsensa varhain menettänyt olisi yhtä äiti kuin esim. adoptioäiti. Ystäväni menetti yhden lapsensa varhain kätkytkuolemalle ja ajattelen häntä kyllä kolmen lapsen äitinä, joista tosin yksi on kuollut. Enkä kyllä kahden lapsen äitinä jaksa uskoa siihen että syntymä mitenkään erityisesti synnyttää jotain äitiyttä. Pieni vauva pakottaa reagoimaan tarpeisiinsa ja isompi taas eri tavalla eri asioihin. Varmasti vaihtelee kovasti eri ihmisten ja elämäntilanteiden kohdalla, miten asian kokee.

 

[Blushing]

on äiti jonka lapsi vain odottaa tuolla jossain äitiään luokseen, surullinen aihe

Niin on :| Mutta valitettavasti aihe joka tulee usein vastaan.

 

[vv]

ja useasti tämä lapsi "elää" äidin mukana koko elämänsä hänen sydämessään.
olisipa kauheaa jos joku sanoisi että et ole äiti.

 

[ani]

Niin, no, en kyllä vieläkään osaa ajatella itseäni ensisijaisesti äitinä vaikka onkin kaksi lasta. Kotona ehkä, kun isommalle on jo "äiti" mutta töissä ja ystävien sekä puolison kanssa ajattelen olevani aika pitkälle sama henkilö ja ihminen kuin aiemminkin. Äiti on vain nimitys jollekulle joka on saanut lapsia..

 

[ani]

Niin, no, en kyllä vieläkään osaa ajatella itseäni ensisijaisesti äitinä vaikka onkin kaksi lasta. Kotona ehkä, kun isommalle on jo "äiti" mutta töissä ja ystävien sekä puolison kanssa ajattelen olevani aika pitkälle sama henkilö ja ihminen kuin aiemminkin. Äiti on vain nimitys jollekulle joka on saanut lapsia..

 

[ani]

Niin, no, en kyllä vieläkään osaa ajatella itseäni ensisijaisesti äitinä vaikka onkin kaksi lasta. Kotona ehkä, kun isommalle on jo "äiti" mutta töissä ja ystävien sekä puolison kanssa ajattelen olevani aika pitkälle sama henkilö ja ihminen kuin aiemminkin. Äiti on vain nimitys jollekulle joka on saanut lapsia..

 

[ani]

Niin, no, en kyllä vieläkään osaa ajatella itseäni ensisijaisesti äitinä vaikka onkin kaksi lasta. Kotona ehkä, kun isommalle on jo "äiti" mutta töissä ja ystävien sekä puolison kanssa ajattelen olevani aika pitkälle sama henkilö ja ihminen kuin aiemminkin. Äiti on vain nimitys jollekulle joka on saanut lapsia..

 

[Blushing]

On mielestäni äiti. Onhan niin erilaisia äitiyden malleja, joten miksi ei lapsensa varhain menettänyt olisi yhtä äiti kuin esim. adoptioäiti. Ystäväni menetti yhden lapsensa varhain kätkytkuolemalle ja ajattelen häntä kyllä kolmen lapsen äitinä, joista tosin yksi on kuollut. Enkä kyllä kahden lapsen äitinä jaksa uskoa siihen että syntymä mitenkään erityisesti synnyttää jotain äitiyttä. Pieni vauva pakottaa reagoimaan tarpeisiinsa ja isompi taas eri tavalla eri asioihin. Varmasti vaihtelee kovasti eri ihmisten ja elämäntilanteiden kohdalla, miten asian kokee.

Kai sen lauseen pointti oli, että syntymän pitäisi synnyttää vanhemmuus. Paljonhan on tilanteita joissa vauvan mahassaoloa ei ymmärretä, eikä se vauvan syntymä myöskään saa sitä muutosta ihmisessä aikaan, mikä tarvittavaa on jotta lapsen tarpeisiin osaa ja jaksaa vastata.

 

[ani]

sori, tuli monta vastausta kun kone hyytyi.. enkä saa niitä poistettua

 

[Blushing]

Niin, no, en kyllä vieläkään osaa ajatella itseäni ensisijaisesti äitinä vaikka onkin kaksi lasta. Kotona ehkä, kun isommalle on jo "äiti" mutta töissä ja ystävien sekä puolison kanssa ajattelen olevani aika pitkälle sama henkilö ja ihminen kuin aiemminkin. Äiti on vain nimitys jollekulle joka on saanut lapsia..

Mutta kai sanan äiti/äitiys takana on jotain muutakin kuin termi? Eihän siinä ihmisenä tai persoonana menetä mitään kun tulee äidiksi, tarkoitan, että ei kai siinä pidäkään muuttua joksikin toiseksi? Kuvittelisin, että elämään tulee jotain uutta sisältöä ja itselle yksi uusi rooli. Voiko sitä roolia ottaa kokonaan pois vaikka lapsi poistuisikin elämästä?

 

[Hankey]

Minusta äitiys syntyy samalla kun nainen tajuaa vastuunsa lapsesta. Juuri hänen on lapsesta huolehdittava tai lapsi jää ilman hoitoa. Samat sanat voisin kirjoittaa mies-isyys-asiasta.

 

[ninaTT]

Ainakin ystäväni jonka ensimmäinen lapsi menehtyi kahden viikon ikäisenä kokee olevansa kahden lapsen äiti. Ensimmäinen lapsi eli vain kaksi viikkoa, mutta sen kahden viikon ajan hän teki samoja juttuja kuin mitä myöhemmin toisen lapsensa kanssa; kyttäili painoa, syötti, piti sylissä ja keskusteli lääkärien kanssa tilanteesta. Moni asia jäi esikoisen kanssa kokematta, mutta synnytys ja lapsen hoito ja huoltajuus tulivat tutuiksi. Tuskin ne muistot mihinkään häviävät, tuskin hän unohtaa miltä tuntui pidellä puolen kilon painoista tytärtänsä sylissä. Tuskin lapsen isäkään unohtaa koskaan miten tyttö loppuen lopuksi nukkui pois hänen sylissään. Mikä muu hän oli kuin isä siinä vaiheessa? Ja eihän se isyys mihinkään häviä vaikka lapsi lähti.

 

[Blushing]

Minusta äitiys syntyy samalla kun nainen tajuaa vastuunsa lapsesta. Juuri hänen on lapsesta huolehdittava tai lapsi jää ilman hoitoa. Samat sanat voisin kirjoittaa mies-isyys-asiasta.

Ja äitiys pysyy aina? Samoin siis kuin isyys?

 

[eri mieltä]

kyllä olen eri mieltä koko lauseesta. siis mielestäni äitiys tai isyys on ennenkaikkea sosiaalista ja emotionaalista eikä biologista.
mielestäni sellainen, jonka lapsi on kuollut, voi olla paljon enemmän äiti tai isä kuin sellainen jolla on lapsi elossa.
eli tämän kuolleen lapsen vanhempi voi olla muuttunut enemmän ja koko elämä saanut uuden käännekohdan verrattuna esim. sellaiseen, jolle se lapsi on yksi statussymboli muiden joukossa

 

[Hankey]

Minusta äitiys syntyy samalla kun nainen tajuaa vastuunsa lapsesta. Juuri hänen on lapsesta huolehdittava tai lapsi jää ilman hoitoa. Samat sanat voisin kirjoittaa mies-isyys-asiasta.

Ja äitiys pysyy aina? Samoin siis kuin isyys?

Kyllä.

 

[vieras]

Minusta äitiys syntyy samalla kun nainen tajuaa vastuunsa lapsesta. Juuri hänen on lapsesta huolehdittava tai lapsi jää ilman hoitoa. Samat sanat voisin kirjoittaa mies-isyys-asiasta.

On muuten aivan eri sävy ja merkitys: jos sanoo, että minulla on lapsi/lapsia, kuin että minä olen äiti, olen äiti lapselleni. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.