Mietin, teenkö ls-ilmoituksen miehestäni ja jos teen, mitä siitä seuraa...

[ap]

Kamalan vaikea asia. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi rikkoa meidän perhettä, vaan saada apua tähän tilanteeseen ja päästä tästä yhdessä yli...

Koskee siis miehen lievää väkivaltaisuutta lapsia kohtaan, jonka kanssa olen jo neuvoton.
Mies ei lyö, eikä pieksä ketään, mut hänen tyylinsä olla lasten kanssa on jotain käsittämätöntä.

Jos häntä vähääkään joku puristaa, hän ei varo juurikaan lapsia, menee siis kuin joku veturi, lapset kaatuilee edestä, voivat kolauttaa päänsä seinään jne.
Jos lapsi tekee jotain kiellettyä tai jotain ei-toivottua vahingossakin, mies yleensä heti hermostuu ja riuhtaisee muksun kädestä muualle tai jotain kovakouraista joka tapauksessa, josta lapsi alkaa itkemään...
Toimii siis 9/10 kerrasta näin ja sit 1/10 kerrasta hän jaksaa selittää jotain ja hoitaa puhumalla tilanteen.

Olen sanonut tästä miehelleni hyvällä ja pahalla ja joka äänensävyllä...mies aina sanoo ymmärtävänsä, mutta sama jatkuu.
Mies on muuten ihan kunnollinen ja kilttikin perusluonteeltaan, en ymmärrä missä mättää! En usko, että syynä on pelkkä väsymys, mitä varmaan on myös kuvioissa. Enemmän uskon, ettei mies vaan jaksa ajatella, kuinka lapsia pitäisi hoitaa ja kasvattaa, siis vastuuttomuutta...ei vain jaksa välittää, jotain sellaista.

Harkitsen vakavasti ls-ilmoitusta, koska en saa yksin miestäni kuriin.
Mutta se tietää luultavasti lisäongelmia sitten meille ja tuskin on miehenkään vointia parantamassa...huokaus...

 

[ap]

Mietin sitäkin, olenko saanut mm. tältä palstalta jotenkin kieroutuneen kuvan perhe-elämästä(kin) ja olenko mennyt mukaan siihen hysteriaan, mitä nykyään on joka saralla, kun ihmiset ovat hyvin vieraantuneita elämästä...vai onko tässä oikeasti ongelmaa...

 

[Aamuäree]

Lasten hyvinvointi ensin.

Miten teiltä onnistuu asiasta keskusteleminen? Voisko perheneuvola auttaa?

 

[no]

en tekis suoraan ls-ilmotusta vaan kysyisin ensin vaikka neuvolasta apua. neuvolassa ne voi ehdottaa perheneuvolaa tai jotain muuta.
kyllä mä ainakin puuttuisin asiaan.

 

[ap]

Lasten hyvinvointi ensin.

Miten teiltä onnistuu asiasta keskusteleminen? Voisko perheneuvola auttaa?

No jos neuvolassa puhumme, meistä tehdään automaattisesti ls-ilmoitus, joten ei sen kummempi asia loppujen lopuksi...vaikka toisaalta on lievempi juttu, jos teen sen itse, kuin että joku ulkopuolinen tekee.

 

[Maira]

Jos häntä vähääkään joku puristaa, hän ei varo juurikaan lapsia, menee siis kuin joku veturi, lapset kaatuilee edestä, voivat kolauttaa päänsä seinään jne.
Jos lapsi tekee jotain kiellettyä tai jotain ei-toivottua vahingossakin, mies yleensä heti hermostuu ja riuhtaisee muksun kädestä muualle tai jotain kovakouraista joka tapauksessa, josta lapsi alkaa itkemään...

Yhdeksän kymmenestä äidistä joita seuraa tuolla tekee tätä ihan samaa, en ihan heti lähtis ls ilmoo tekemään...

 

[ap]

Ilmeisesti tämä asia ei ole kovin vakava, koska tähän ei tämän hanakammin kommentoida...tällainen ilmeisesti tavallistakin perheissä...?

 

[ap]

Jos häntä vähääkään joku puristaa, hän ei varo juurikaan lapsia, menee siis kuin joku veturi, lapset kaatuilee edestä, voivat kolauttaa päänsä seinään jne.
Jos lapsi tekee jotain kiellettyä tai jotain ei-toivottua vahingossakin, mies yleensä heti hermostuu ja riuhtaisee muksun kädestä muualle tai jotain kovakouraista joka tapauksessa, josta lapsi alkaa itkemään...

Yhdeksän kymmenestä äidistä joita seuraa tuolla tekee tätä ihan samaa, en ihan heti lähtis ls ilmoo tekemään...

Oikeesti? Kyllä itsekin hermostun muksuille väliin ja voin "nakata" muualle, mutta teen nämä "nakkaamiset" ja muut kuitenkin silleen harkitusti, ettei lapsi siinä satuta itseään...en tiedä sitten, ajattelenko itse jotenkin oudosti tämän "harkitun hermostumiseni" kanssa vai miten on...

 

[elvi]

Siskoni mies on ihan samanlainen...aivan sydäntä puristaa nähdä joskus,kun se joutuu pukemaan lapsen ulos,niin sitä riuhtomista...

Ei ole minun mielestä tavallista tai normaalia...säälittää ne lepset aina,ja niistä näkee kuinka varovat isäänsä...Meillä jos nuin tekis mies,niin hyvin äkkiä sillä ois ovenkarmit kaulassa ja laukku kainalossa matkalla muualle...

 

[.]

Ota yheyttä perheneuvolaan. Pääsette siellä juttelemaan ja saatte ohjeita ja kasvatusneuvontaa... nämä siis lähinnä miehelle. Perheneuvola ei automaattisesti tee sitä ls-ilmoa vaan arvioi tilanteen.

 

[Maira]

No mun mielestä tuo ei ole ihan syy ls ilmoitukseen, vallankin kun miettii että tekemällä ilmoituksen teidän perhe elämä on tod. näk. historiaa...Se että napataan kädestä kiinni kun muksu tekee pahojaa ja viedään muualle on ihan normaalia minusta, kuten sanottua 9/10:stä tekee näin. Jos isi löis, raahais jalasta kiukkusena tai heittelis seinille, olisin jo lähteny sieltä, mut mun mielestä tuo on normaalia..Siitä että mies kiukkusena kulkee kuin juna, yrittäisin puhua, mutta toi kädestä muualle vieminen ei vaan ole mitenkää erikoista minusta...

 

[ap]

Siskoni mies on ihan samanlainen...aivan sydäntä puristaa nähdä joskus,kun se joutuu pukemaan lapsen ulos,niin sitä riuhtomista...

Ei ole minun mielestä tavallista tai normaalia...säälittää ne lepset aina,ja niistä näkee kuinka varovat isäänsä...Meillä jos nuin tekis mies,niin hyvin äkkiä sillä ois ovenkarmit kaulassa ja laukku kainalossa matkalla muualle...

Meilläkin lapset vähän pelkäävät isäänsä ja se minusta on merkki siitä, ettei kaikki ole normaalia. Eivät juurikaan luota häneen.

Itse olen koko lapsuuteni elänyt "ilman" isää, siitä syystä, että pelkäsin häntä, enkä uskaltanut edes puhua hänelle, vaikka päivittäin olikin kotona.
Olen aina ajatellut, ettei meidän perheessä saa ikinä olla samaa ja tuntuu, että meillä menee ihan samaa rataa nyt kuitenkin...ahdistaa valtavasti.

 

[-]

En tiedä tosiaan mikä kenellekin on normaalia mutta minusta ei ole normaalia, että lapsi pelkää isäänsä tai äitiään.

 

[Markiisi musculocutaneus]

en lähtis tekemään ilmoitusta.Mä vähän luulen et siinä vaiheessa menee teidän välit :/

 

[ap]

No mun mielestä tuo ei ole ihan syy ls ilmoitukseen, vallankin kun miettii että tekemällä ilmoituksen teidän perhe elämä on tod. näk. historiaa...Se että napataan kädestä kiinni kun muksu tekee pahojaa ja viedään muualle on ihan normaalia minusta, kuten sanottua 9/10:stä tekee näin. Jos isi löis, raahais jalasta kiukkusena tai heittelis seinille, olisin jo lähteny sieltä, mut mun mielestä tuo on normaalia..Siitä että mies kiukkusena kulkee kuin juna, yrittäisin puhua, mutta toi kädestä muualle vieminen ei vaan ole mitenkää erikoista minusta...

Aivan. Mies ei kuitenkaan vie muualle yleensä, ehkä joskus, mut enemmän riuhtaisee vaikka lattialle ja muksu yleensä kaatuu sitten. Ehkä myös kaatuu tahallaankin, mut ei se nätiltä näytä.

Toisaalta mies on myös ihana isä, joka leikkii ja touhuaa lastensa kanssa ja osaa olla todella ihanakin lapsille...jotenkin ahdistaa tämä ristiriitaisuus...
Mietin, vaadinko täydellisyyttä itse ja enkö näe omaa vajaavaisuuttani, vai...

 

[ap]

En tiedä tosiaan mikä kenellekin on normaalia mutta minusta ei ole normaalia, että lapsi pelkää isäänsä tai äitiään.

Korostan, ettei meidän lasten mahdollinen pelko isäänsä kohtaan ole samaa tasoa kuin oma pelkoni omaa isääni kohtaan lapsena.
Mutta on kamalaa, jos ei voi luottaa tai pitää pelätä, edes vähänkään.

 

[ev]

"menee siis kuin joku veturi, lapset kaatuilee edestä, voivat kolauttaa päänsä seinään jne."

Toihan voi olla jo vaarallista.

 

[ap]

"menee siis kuin joku veturi, lapset kaatuilee edestä, voivat kolauttaa päänsä seinään jne."

Toihan voi olla jo vaarallista.

Niin voi.

 

[JJ]

"menee siis kuin joku veturi, lapset kaatuilee edestä, voivat kolauttaa päänsä seinään jne."

Toihan voi olla jo vaarallista.

niinpä, mieti ap jos sua kohdeltais noin. Joku tulis takaa ja kaatais sut mennessään.. eihän tossa ole mitään järkeä tai sitte riuhtois lattialle ym..

 

[ap]

"menee siis kuin joku veturi, lapset kaatuilee edestä, voivat kolauttaa päänsä seinään jne."

Toihan voi olla jo vaarallista.

niinpä, mieti ap jos sua kohdeltais noin. Joku tulis takaa ja kaatais sut mennessään.. eihän tossa ole mitään järkeä tai sitte riuhtois lattialle ym..

Niin. Hullua käytöstä ja vaarallistakin voi olla, tiedän. Toisten kunnioitus hakusessa.

Mutta mietin, onko tämä niin suuri ongelma, että hajoitan tällä koko perhe-elämän vai onko olemassa muita vaihtoehtoja?
En haluaisi missään nimessä lähteä siihen pahoinvointi-kierteeseen, joka perheen hajoamisesta aiheutuisi...se veisi mieheni varmaan rappiolle ja minut mielisairaalaan yh:na ja mitä lie. Pahimmillaan siis, mut mahdollista kuitenkin.

 

[bbo]

Miksi pitäisi heti tehdä lastensuojeluilmoitus, en ymmärrä. Eikö ensin voisi todellakin varata aikaa perheneuvolaan, jossa asiasta pääsisi keskustelemaan? Suosittelen. Voit myös ottaa asian puheeksi miehesi kanssa ja "uhkailla ja kiristää" häntä eli jos hän ei ota opikseen, niin sitten teet ilmoituksen. MInusta miehelle pitäisi sanoa asiasta ensin.
Ja toinen kysymys: minkä ikäisiä lapset ovat? Miten he itse suhtautuvat asiaan?

 

[ap]

Miksi pitäisi heti tehdä lastensuojeluilmoitus, en ymmärrä. Eikö ensin voisi todellakin varata aikaa perheneuvolaan, jossa asiasta pääsisi keskustelemaan? Suosittelen. Voit myös ottaa asian puheeksi miehesi kanssa ja "uhkailla ja kiristää" häntä eli jos hän ei ota opikseen, niin sitten teet ilmoituksen. MInusta miehelle pitäisi sanoa asiasta ensin.
Ja toinen kysymys: minkä ikäisiä lapset ovat? Miten he itse suhtautuvat asiaan?

Täällä tehdään neuvoloista aina automaattisesti ls-ilmoitus, pienestäkin väkivallasta perheessä. Eli siis tämä reitti ei säästäisi meitä siltä ilmoitukselta, vaan olisi luultavasti pahempi vaihtoehto kuin se, että tekisin sen itse.

Miestä on vaikea saada keskustelemaan. Olen tosin sanonut hänelle miljoonasti, uhannut ja kiristänytkin. Mutta mies ei juurikaan ala puhumaan asiasta. Pitäisi saada hänet puhumaan jotenkin...

Lapset ovat 3-9 vuotiaita. En osaa sanoa, miten lapset tämän ottavat. Joskus mietin, ovatko meidän muksumme liian hemmoteltuja ja märisevät siksi tuon tuosta jostain vai onko niillä oikeasti paha olla vai miten on...en siis tiedä. Ulkopuolisten silmin meidän lapset ovat tasapainoisia ja onnellisia. Näen toki ne puolet itsekin heissä, mutta äitinä takerrun herkästi kaikkiin epäkohtiin ja asioiden mittasuhteet voivat mennä päälleen...
Lapset itse sanovat, että meillä on ihana koti ja on hyvä olla.

 

[ev]

Miksi pitäisi heti tehdä lastensuojeluilmoitus, en ymmärrä. Eikö ensin voisi todellakin varata aikaa perheneuvolaan, jossa asiasta pääsisi keskustelemaan? Suosittelen. Voit myös ottaa asian puheeksi miehesi kanssa ja "uhkailla ja kiristää" häntä eli jos hän ei ota opikseen, niin sitten teet ilmoituksen. MInusta miehelle pitäisi sanoa asiasta ensin.
Ja toinen kysymys: minkä ikäisiä lapset ovat? Miten he itse suhtautuvat asiaan?

Täällä tehdään neuvoloista aina automaattisesti ls-ilmoitus, pienestäkin väkivallasta perheessä. Eli siis tämä reitti ei säästäisi meitä siltä ilmoitukselta, vaan olisi luultavasti pahempi vaihtoehto kuin se, että tekisin sen itse.

Miestä on vaikea saada keskustelemaan. Olen tosin sanonut hänelle miljoonasti, uhannut ja kiristänytkin. Mutta mies ei juurikaan ala puhumaan asiasta. Pitäisi saada hänet puhumaan jotenkin...

Lapset ovat 3-9 vuotiaita. En osaa sanoa, miten lapset tämän ottavat. Joskus mietin, ovatko meidän muksumme liian hemmoteltuja ja märisevät siksi tuon tuosta jostain vai onko niillä oikeasti paha olla vai miten on...en siis tiedä. Ulkopuolisten silmin meidän lapset ovat tasapainoisia ja onnellisia. Näen toki ne puolet itsekin heissä, mutta äitinä takerrun herkästi kaikkiin epäkohtiin ja asioiden mittasuhteet voivat mennä päälleen...
Lapset itse sanovat, että meillä on ihana koti ja on hyvä olla.

Niin, myös erittäin huonoissa oloissa elävät lapset ovat usein lojaaleja vanhemmilleen.

 

[ap]

Miksi pitäisi heti tehdä lastensuojeluilmoitus, en ymmärrä. Eikö ensin voisi todellakin varata aikaa perheneuvolaan, jossa asiasta pääsisi keskustelemaan? Suosittelen. Voit myös ottaa asian puheeksi miehesi kanssa ja "uhkailla ja kiristää" häntä eli jos hän ei ota opikseen, niin sitten teet ilmoituksen. MInusta miehelle pitäisi sanoa asiasta ensin.
Ja toinen kysymys: minkä ikäisiä lapset ovat? Miten he itse suhtautuvat asiaan?

Täällä tehdään neuvoloista aina automaattisesti ls-ilmoitus, pienestäkin väkivallasta perheessä. Eli siis tämä reitti ei säästäisi meitä siltä ilmoitukselta, vaan olisi luultavasti pahempi vaihtoehto kuin se, että tekisin sen itse.

Miestä on vaikea saada keskustelemaan. Olen tosin sanonut hänelle miljoonasti, uhannut ja kiristänytkin. Mutta mies ei juurikaan ala puhumaan asiasta. Pitäisi saada hänet puhumaan jotenkin...

Lapset ovat 3-9 vuotiaita. En osaa sanoa, miten lapset tämän ottavat. Joskus mietin, ovatko meidän muksumme liian hemmoteltuja ja märisevät siksi tuon tuosta jostain vai onko niillä oikeasti paha olla vai miten on...en siis tiedä. Ulkopuolisten silmin meidän lapset ovat tasapainoisia ja onnellisia. Näen toki ne puolet itsekin heissä, mutta äitinä takerrun herkästi kaikkiin epäkohtiin ja asioiden mittasuhteet voivat mennä päälleen...
Lapset itse sanovat, että meillä on ihana koti ja on hyvä olla.

Niin, myös erittäin huonoissa oloissa elävät lapset ovat usein lojaaleja vanhemmilleen.

Niin, no siksi mietinkin kaikenlaista.
Vaikka näen kyllä sen, että lapset ovat aidosti onnellisia, päivittäin...laulavat paljon jne. En tiedä sitten, merkkaako sekään välttämättä mitään.

 

[-]

Miksi pitäisi heti tehdä lastensuojeluilmoitus, en ymmärrä. Eikö ensin voisi todellakin varata aikaa perheneuvolaan, jossa asiasta pääsisi keskustelemaan? Suosittelen. Voit myös ottaa asian puheeksi miehesi kanssa ja "uhkailla ja kiristää" häntä eli jos hän ei ota opikseen, niin sitten teet ilmoituksen. MInusta miehelle pitäisi sanoa asiasta ensin.
Ja toinen kysymys: minkä ikäisiä lapset ovat? Miten he itse suhtautuvat asiaan?

Täällä tehdään neuvoloista aina automaattisesti ls-ilmoitus, pienestäkin väkivallasta perheessä. Eli siis tämä reitti ei säästäisi meitä siltä ilmoitukselta, vaan olisi luultavasti pahempi vaihtoehto kuin se, että tekisin sen itse.

Miestä on vaikea saada keskustelemaan. Olen tosin sanonut hänelle miljoonasti, uhannut ja kiristänytkin. Mutta mies ei juurikaan ala puhumaan asiasta. Pitäisi saada hänet puhumaan jotenkin...

Lapset ovat 3-9 vuotiaita. En osaa sanoa, miten lapset tämän ottavat. Joskus mietin, ovatko meidän muksumme liian hemmoteltuja ja märisevät siksi tuon tuosta jostain vai onko niillä oikeasti paha olla vai miten on...en siis tiedä. Ulkopuolisten silmin meidän lapset ovat tasapainoisia ja onnellisia. Näen toki ne puolet itsekin heissä, mutta äitinä takerrun herkästi kaikkiin epäkohtiin ja asioiden mittasuhteet voivat mennä päälleen...
Lapset itse sanovat, että meillä on ihana koti ja on hyvä olla.

Niin, myös erittäin huonoissa oloissa elävät lapset ovat usein lojaaleja vanhemmilleen.

Niin, no siksi mietinkin kaikenlaista.
Vaikka näen kyllä sen, että lapset ovat aidosti onnellisia, päivittäin...laulavat paljon jne. En tiedä sitten, merkkaako sekään välttämättä mitään.

Mä en jaksa uskoa, että lapsi joka pelkää jompaa kumpaa vanhempaansa olisi kovin onnellinen. Monesti näiden lasten kohdalla onnellisuus on pelon peittelyä ym. Lapsi yrittää toimia ja olla niin, että häntä ei rangaista eikä hänelle suututa.