Ei kai kukaan lapsestaan tietoisesti ja tarkoituksella kasvata tottelematonta ja häiriköivää.
On väsymystä, ehkä silkkaa välinpitämättömyyttä, tai yksinkertaisesti ei vaan kyvyt riitä. On helpompaa antaa muksulle kaikki periksi kuin perustella, olla määrätietoinen, väsymätön ja johdonmukainen. Jos ei ole voimia, niin helposti siinä kai ajautuu sille tielle että turha tuolle on mitään selittää kun ei se tottele kuitenkaan. Ja jos on välinpitämättömyydestä kyse niin mikäs sen näppärämpää kuin pistää lapset ovenraosta pihalle riehumaan että saa itse keskittyä johonkin kivempaan, tai olettaa että joku muu (naapurit, kaverin äiti, päiväkoti, koulu) opettaa kyllä tavoille.