mietityttää

[outo juttu]

Minua on mietityttänyt yksi juttu jo kauan, mä varmaan olen sekoamassa. Lapsemme alku nimittäin. Me olimme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta ja meni todella hyvin, kuitenkaan koskaan emme olleet puhuneet mieheni kanssa lapsista tai naimisiin menosta mitään, elimme vaan yhdessä. Itse en kertaakaan vihjannutkaan mitään, vaikka jo hieman perheestä haaveilin, koska ajattelin että painostaisin silloin miestäni.Jouduin tilapäisesti lopettamaan pillerien käytön, mieheni tiesi sen. Kerran sitten kävi tavallaan vahinko, minulla on kuitenkin sellainen kuva että mieheni tekikin lapsen tahallaan. Kun kysyin häneltä asiasta hän tokaisi että "mä luulin että sä halusit". Mua vaivaa tämä juttu, ihankuin hän olisi tehnyt lapsen tahallaan, puhumatta ja kysymättä multa mitään, tai niin minä tän asian ymmärsin. Jos mieheni olisi ottanut lapset puheeksi, olisin silloin ollut valmis alkamaan yrittämään vauvaa, mutta hän ei kysynyt eikä puhunut koskaan mitään lapsista. Nyt lapsemme on jo kouluiässä. Mieheni on aivan upea isä lapselle. koko raskauden ajan mieheni oli onnensa kukkuloilla, todella huolehtivainen ja ymmärtäväinen. itsekin olen todella onnellinen lapsestani ja rakastan häntä kovasti. Tiedän että minulle on suotu suuri lahja kun sain pienen lapseni, mutta kuitenkin asia painaa minua. Yritän olla ajattelematta asiaa, mutta välillä asia juolahtaa mieleeni. Jotenkin tuntuu että jotain mieheni ja minun välillä silloin lopahti. Tietysti tein itsekin silloin tyhmästi, olisin voinut kieltäytyä tai ottaa katumuspillerit, mutta en arvannut että mieheni tekisi niin kuin teki, koska hän oli aina ollut erityisen tarkka ehkäisystä, mikä silloin yllätti täysin että hän otti riskin, enkä uskonut että tulisin niin helposti raskaaksi. Tämä on varmasti monen mielestä aivan naurettava juttu että mietin vielä vuosien jälkeen tällaista, mutta olen alkanut haaveilla toisesta lapsesta, ja ehkä siksi asia vaivaa minua nykyisin.

 

[mä ymmärrän]

nimittäin sen että sulla mietityttää toi asia. itse olen vähä samalaisissa mietteissä. siis meillä kävi niin, että meilla oli jo kaks lasta ja mies ei ois missään tapauksessa vielä halunnut kolmatta. kuitenkin kävi niin että mies kaks kertaa laukes sisään ilman ehkäsyä ja tulin raskaaksi. itse pelkäsin jo tuolloin, että mitä mies siitä sanoo. pelkäsin niin paljo, että itkien ja kädet täristen kerroin miehelle raskaudesta. miehen reaktio oli: nauroi ja sanoi, että saatiinhan se tyttö taloon. itse olin siinä tilanteessa niin "puulla päähän lyöty", etten osannut sanoa mitään. kun jälkeen päin olen monesti yrittänyt kysyä mieheltä asiasta ja siitä, että mikä muutti miehen mielen ja että miksi ei oltu puhuttu asiasta, niin en oo saanut miehestä mitään irti. kyseinen "kolmonen" on tällä hetkellä 8kk.n ikäinen. mieheni rakastaa lasta "yli kaiken", kuten minäkin ja mies on tälle ihana isä. mutta mulla raskauden alku mietityttää edelleen..en tiedä, liekkö siksi, että pelko kertoa raskaudesta miehelle oli mulla niin valtava, että miehen "vääränlainen" reagtio jäi kaiveleen. vai siksikö kun mies ei vieläkään suostu / osaa / halua puhua koko asiasta mitään..ei vaikka olen suoraan sanonut että asia vaivaa mua valtavasti. :x ihmetyttää kuitenkin! :/

 

[Mari]

Eikä niillä tunnu olevan tarvetta keskustella asioista jotka pystyy rivienkin välistä lukemaan. Ehkä miehesi itsekin tunsi olevan kypsä ajatukseen ja tiesi sinun hiljaa toivovan ja kun tilaisuus tuli, sen sitten vaan käytti sen suurempia ajattelematta. Tässä tätytyy olla tekemistä jotain sen mars ja venus -jutus kanssa