Ä
"äitix4"
Vieras
Hitto että ottaa päähän!
Lapsen kaveri sitte suoraan laukoo nykyään totuuksia mitä äitinsä perheestämme viljelee.
"Veera saa kaiken periksi! Veera on lihava! Veera syö liikaa! Veera on ihme narisija!"
Kyllä kylmäsi mua kun lapsi alkoi tääl kylässä laukoon noita.
Kysyin kuka opettanut tollasia niin sanoi että ÄITI ja äiti aina haukkuu Veeraa.
Olenkin ihmetellyt miksi tämä kaverin lapsi on niin kylmä ja julma leikeissään. Aina viimenen sana pitää saada, pitää olla eka . Jos jotain lelua ei saa sanoo lähtevänsä kotiin.
Jos tuulee ja joku sanoo että onpa kova tuuli tämä kaverin lapsi sanoo että rakastaa tuulta ja toivoo sen kuljettavan hänet kauas Veerasta.
Silti tyttö on joka aamu hakemassa meidän Veeraamme leikkiin kun muita kavereita ei hällä ole kun ei kehenkään tutustu.
Kaikista eniten tympäsee se että Veera ei ole lihava minkään mittapuun mukaan. Hän ei saa periksi vaikka miten kinuaisi jos asia on päätetty kieltää.
Hän ei vingu eikä rangu mutta on kova puhumaan.
Hän on jäähyllä siinä missä muutkin perheen lapset eli kurissa ja nuhteessa kasvaa.
Ehkä tuo periksi antaminen tulee tällä kaverilla siitä mieleen että kun Veera aikoo ottaa jonkun lelun hän saattaa sanoa "minä otan tuon jäätelöponin" niin kaverin lapsella vain välähtää silmissä ja rynnii juuri ottaan sen ponin minkä veera oli juuri ottamassa käsi ojossa.
Tai Veera sanoo menevänsä kiikkuun tämä kaveri rynnii vaikkka olsi tekemässä hiekkakakkuja keinumaan ja pysyy siinä varmasti niin kauan että Veera haluaa johonkin muualle ja rynnii sinne.
TOki Veera voisi oppia olemaan sanomatta mitään mutta kun on ulospäinsuuntautunut niin hankalapa tuo suuta tukkia siltä.
Kaveri on eronnut ja ero ollut riitaisa ja todella toisiaan isä ja äiti runnonut sanallisesti. Jotenkin tuntuu että kaverin lapsi käyttäytyy veeraa kohtaan kuin äitinsä isäänsä kohti. Naljailee, vääntelee sanoja, mitätöi toisen ilon ja haluaa kaikesta olla erimieltä.
Noh purin tänne ja haukuin nyt kaverin lasta kuten hän minun. kiitos.
p.s nimi veera on keksitty
Lapsen kaveri sitte suoraan laukoo nykyään totuuksia mitä äitinsä perheestämme viljelee.
"Veera saa kaiken periksi! Veera on lihava! Veera syö liikaa! Veera on ihme narisija!"
Kyllä kylmäsi mua kun lapsi alkoi tääl kylässä laukoon noita.
Kysyin kuka opettanut tollasia niin sanoi että ÄITI ja äiti aina haukkuu Veeraa.
Olenkin ihmetellyt miksi tämä kaverin lapsi on niin kylmä ja julma leikeissään. Aina viimenen sana pitää saada, pitää olla eka . Jos jotain lelua ei saa sanoo lähtevänsä kotiin.
Jos tuulee ja joku sanoo että onpa kova tuuli tämä kaverin lapsi sanoo että rakastaa tuulta ja toivoo sen kuljettavan hänet kauas Veerasta.
Silti tyttö on joka aamu hakemassa meidän Veeraamme leikkiin kun muita kavereita ei hällä ole kun ei kehenkään tutustu.
Kaikista eniten tympäsee se että Veera ei ole lihava minkään mittapuun mukaan. Hän ei saa periksi vaikka miten kinuaisi jos asia on päätetty kieltää.
Hän ei vingu eikä rangu mutta on kova puhumaan.
Hän on jäähyllä siinä missä muutkin perheen lapset eli kurissa ja nuhteessa kasvaa.
Ehkä tuo periksi antaminen tulee tällä kaverilla siitä mieleen että kun Veera aikoo ottaa jonkun lelun hän saattaa sanoa "minä otan tuon jäätelöponin" niin kaverin lapsella vain välähtää silmissä ja rynnii juuri ottaan sen ponin minkä veera oli juuri ottamassa käsi ojossa.
Tai Veera sanoo menevänsä kiikkuun tämä kaveri rynnii vaikkka olsi tekemässä hiekkakakkuja keinumaan ja pysyy siinä varmasti niin kauan että Veera haluaa johonkin muualle ja rynnii sinne.
TOki Veera voisi oppia olemaan sanomatta mitään mutta kun on ulospäinsuuntautunut niin hankalapa tuo suuta tukkia siltä.
Kaveri on eronnut ja ero ollut riitaisa ja todella toisiaan isä ja äiti runnonut sanallisesti. Jotenkin tuntuu että kaverin lapsi käyttäytyy veeraa kohtaan kuin äitinsä isäänsä kohti. Naljailee, vääntelee sanoja, mitätöi toisen ilon ja haluaa kaikesta olla erimieltä.
Noh purin tänne ja haukuin nyt kaverin lasta kuten hän minun. kiitos.
p.s nimi veera on keksitty