Mihin ammattiin ihminen joka ei oikein ole hyvä missään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mato"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos kykenet puu-, metalli- tai vastaavia teknisiä töitä tekemään, niin niitä ammattikoulussa opiskelemalla voi päästä suhteellisen rahakkaisiin töihin kiinni. Esim. putkimies, sähkömies, laatoittaja. Ihmisten kodeissa on vaikka mitä korjattavaa.
 
tehdastyö ei välttämättä oo ihan sellasta glamour-hommaa, mutta sieltä voi saada ihan mukavaa liksaakin, toisin kuin siivoojana. Ja jos ei oikeesti oo mitään vahvaa kutsumusta johonkin tiettyyn hommaan, niin onko sillä niin hirveesti väliä mitä tekee, kunhan saa tehdä suht inhimillississä olosuhteissa ja palkkaus on ok?
 
Sun elämä kuulostaa aivan järkyttävän tylsältä. Miten on mahdollista, että ihmisellä ei ole mitään kiinnostuksen kohteita, ei mitään harrastuksia eikä edes työtä tehdä muuta kuin rahan takia? Nautitko sä sun elämästä? Oletko onnellinen?
 
Sun elämä kuulostaa aivan järkyttävän tylsältä. Miten on mahdollista, että ihmisellä ei ole mitään kiinnostuksen kohteita, ei mitään harrastuksia eikä edes työtä tehdä muuta kuin rahan takia? Nautitko sä sun elämästä? Oletko onnellinen?

Aijaa... mun mielestä olis kauhean stressaavaa jos pitäis olla jotain harrastuksia. Ei mulla olis edes aikaa harrastaa mitään puhumattakaan että olis jaksamista työpäivän jälkeen ja kotitöiden jälkeen ruveta jotain harrastamaan. Mä veikkaan että aika moni tekee työtä nimeomaan sen rahan takia. Nauttisin elämästäni paljon enemmän ja olisin paljon onnellisempi jos töissä ei tarvis käydä ollenkaan. Tai voisin olla kotiäiti joka tekis sillon tällöin jotain osa-aika työtä. Harmi vaan ettei ole sellaiseen varaa.
 
Entä jos tosiaankin aloittaisit vain siitä, että tutkit niitä mielenkiintoisia koulutusohjelmia?

Olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa. Olin tehnyt vuosia erilaisia hanttihommia olematta varma yhtään mistään. Yo-tutkinto ja ammattitutkinto minulla oli, mutta työllistymistä ne eivät merkittävästi auttaneet. Sitten vaan päätin lähteä opiskelemaan alaa, joka tuntui kiinnostavan edes hitusen. Ei niin paljon, että olisin tuntenut alaa kohtaan sen merkittävämpää paloa, mutta kuitenkin joku siinä tuntui merkitykselliseltä. Alalta myös lupailtiin kohtuullisia työllisyysnäkymiä.

Nyt olen valmistumassa, oman alan töitä on tiedossa, ja vaikka ei olisikaan, koulusta on ollut merkittävää hyötyä elämäntaidoissa noin yleisestikin. On ollut pakko esiintyä (inhoan hirveästi), on ollut pakko lukea (en malttaisi), on ollut pakko kuunnella (en malttiasi sitäkään), mutta kun on ollut jokin motivaattori (opintopisteet, tutkinto), niin niitä on vain jaksanut. Se on poistanut elämästä päämäärättömyyttä.

Älä siis ajattele asiaa niin yksiviivaisesti, että tutkinto = ammatti, joka tarjoaa työtä, vaan opiskele itseäsi ja elämäntaitojasi varten. Vaikka ala ei lopulta olisikaan SE OIKEA, niin ei siitä koulutuksesta haittaakaan ole.

Nykyään on todella kattavasti mahdollisuuksia opiskella työn ohessa, joten AMK -opintojen neljä vuotta ei edes ole mitenkään erityisen pitkä aika. Toisaalta, jos se tuntuu vaikealta ja väärältä, niin mielestäni ammatillinen peruskoulutuskin (ml. ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot) antaa hyviä rahkeita moniin tehtäviin. Aika vaativiinkin sellaisiin. Se on vain omasta järjestelmällisyydestä ja asenteesta kiinni.

Huonot taidot oppimisessa taas ovat osin kiinni asenteesta ja omien vahvuuksien (ennen kaikkea oppimistapojen!) tunnistamisessa. Nykyään opiskelutapoja on niin helkkaristi, että löydät kyllä omasi, kun vain olet sinnikäs!
 
Jos nyt miettii ihan päinvastaista hommaa kuin vaikka lastenhoitaja, niin sitten joku yksitoikkoinen tehdastyö koneenhoitajana tms. voisi olla sellainen. Metronkuljettaja tulee myös mieleen, mutta se on aika suppea ala eikä työpaikkoja varmaan tulevaisuudessa löydy.

Että metronkuljettajakurssille pääsee helposti, eikä tarvitse olla missään hyvä? Ihan varmaan sinne tuhatta ihmistä otetaan kuljettamaan kuka vaan. AI siksi että kohta homma hoituu automaattisesti?
 

Yhteistyössä