Mihin ja millä perusteilla tukea tarvitseva lapsi eskariin?

[Paras vaihtoehto?]

Viime vuosi meni kaikenlaisissa tutkimuksissa ja palavereissa ymv Syksy lähestyy ja syksyllä kuulemma aletaan katsomaan miten lapsemme olisi järkevää suorittaa eskari. Meitä vanhempia pyydettiin kesän aikana vähän miettimään jo omaa kantaa asiaan. Lapsi on pääasiassa taidoiltaan ikätasolla mutta jää isossa porukassa helposti sivusta seuraajaksi, keskittyminen isossa porukassa ei suju ja oman toiminnanohjauksessa on haasteita kun jää seuraamaan toisten touhuja tai alkaa säheltämäön omiaan. Tosin tässä toiminnanohjauksessa on tapahtunut paljon ehdistystä kevään aikana.

Vaihtoehtoina olisi mennä tavalliseen eskariin ja lapselle koitettaisiin saada avustaja. Lapsi voisi suorittaa eskarin omassa päiväkodissa niin, että tekisi eskari tehtäviä kun muut tekevät viskaritehtäviä tai sitten erityiskoulun eskari jossa muilla on todennäköisesti huomattavasti isompia haasteita kuin meidän lapsellamme esim jokin selkeä toiminakykyä alentava kehitysvamma. Sinne on siis koottu karkeasti sanottuna sellaisia jotka eivät vielä eskariinkaan mennessä puhu, käyttävät pyörätuolia jne.

Minusta toisaalta tuntuu, että tuo tavallinen eskari avustajan kamssa voisi olla lapsellemme paras vaihtoehto koska paikan vaihdoskin ja se, että lapsi saa tuntea itsensä isoksi eskarilaiseksi voisi jo auttaa kehitystä eteenpäin. Lisäksi lapsemme kaipaa leikkikavereita joten erityiskoulun eskarista ei välttämätt löydy lasta joka kykenisi tasavertaiseen leikkiin ellei sitten käy hyvä tuuri. Toisaalta taas tuolla erityiskoulun eskarissa olisi varmaan parhaimmat keinot saada yksilöllistä opetusta ja olisi paras tieto miten lapsemme kehitystä voisi tukea. Päiväkodissa viskareiden kanssa eskarin suorittaminen olisi taas helppo ratkaisu mutta tässä vähän painaa se, että jos lapsella ei ole samanikäistä seuraa kenestä ottaa mallia ja oppia itsenäisempää toimintaa auttaako se kehitystä kuinka hyvin eteenpäin. Ja kieltämättä vähän sekin kun lapsi on odottanut kovasti eskariin pääsyä kun osa päiväkotiryhmästä tai tutut aloittavt eskarin kyselee lapsi, että koska hänkin pääsee ja leikeissä toistuu usein se, että joku on jo iso ja eskarilainen eli onko lapselle suuri pettymys ja kolaus itsetunnolle jos hönestä ei tulekkaan niin isoa (omissa kuvitelmissaan), että pääsisi eskariin.

Olisi kiva kuulla linkälaisiin ratkaisuihin muut ovat päätyneet ja onko ollut hyvä ratkaisu? Varmaan saamme ammattilaisten suosituksia mikä olisi juuri meille hyvä ratkaisu mutta keväällä asia jäi vähän siihen, että meidän vanhempienkin mielipidettä kaivattaisiin. Itsellä kun ei ole mitään kokemusta asiasta on päätöksen tekeminen aika hankalaa.

 

[vierailija]

Siis minkä ikäinen lapsi on?
Oikeasti eskari ikäinen vai viskari? Eikö päiväkodissa ole omaa eskaria?? Vai miksi pitää jäädä viemäreiden, eli 5vuotiaiden kanssa???

 

[.....]

No en tiedä. Äkkiseltään neuvoisin laittamaan erityisopetukseen. Normieskarissa erityistukea tarvitsevat jäävät vain jalkoihin ja kaikilla menee hermot heihin.
Ei siis omaa kokemusta, mutta lapsen ryhmässä yksi poika on kuvaamasi kaltainen, ja hänellä on kerran viikossa erityisopen kanssa joku tuokio, muuten on ryhmän mukana. Toiset lapset eivät leiki hänen kanssaan, ja mitä olen kuullut, tuntuu opeillakin vain menevän hermo, kun aina häiritsee opetusta. En usko, että on lapselle hyväksi.

 

[Paras vaihtoehto?]

Lapsi on siis nyt viime toukokuussa täyttänyt 5 vuotta eli ensivuosi menee normaalisti samassa päiväkodissa mutta koska ei pärjää normaalissa eskarissa on näitä eskari asioita jo vatvottu ja mietitty. Täällä ei taida olla ainakaan monessakaan päiväkodissa eskaria kun ne on siirretty kouluken yhteyteen. En tiedä onko se ainoa vaihtoehto suorittaa eskari päiväkodissa jos tarvitsee hoitoa myös iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.

 

[vierailija]

En luottaisi tuohon avustajaan, kun se sama avustaja sitten avustaa monia muitakin. Lupaavat toisin mutta niin siinä käy. Mutta kokemuksesta sanon että ota tarkasti selvää erityisryhmästä että on oikeasti sellainen eikä mikään vakavasti ongelmakäytöksisien kaatopaikka.

 

[vierailija]

Suosittelen sitä érityiskoulua, missä on ne puhumattomat ja pyörätuolilaiset, jos asut kaupungissa, missä noita on useampi ja oppilaat on lajiteltu "vaivan" mukaan.

Ne pyörätuolilaiset on useinmiten älyltään ihan normaaleja, ei sinun lapsesi tarvitse heitä vessattaa yms, missä tarvitsevat apua .

Omani on käynyt erityiskoulun eskarin ja aloittanut pidennetyn oppivelvollisuuden siellä eli eskarin jälkeen alkuopetukseen voidaan käyttää kahteen ensimmäiseen luokkaan kolme vuotta. Nykyään on ihan normaalissa koulussa normaalilla luokalla ja pärjää hyvin.

Toinen lapsi oli eskarissa, missä oli muutama erityistapaus eli käytöshäiriöinen ja pyörätuolitapaus. Pyörätuolitapaus jatkoi lähikoulussa, koska on aika esteettömäksi luokiteltu koulu ja pystyi sitä käymään. Mutta tuo toinen tapaus passitettiin vauhdilla johonkin erityiskouluun, kun oli vaaraksi muille.

 

[vierailija]

Lapsi siis menee vasta vuoden päästä eskariin.

Joten mun mielestä antakaa nyt vielä olla vatvomatta.
Vuodessa tapahtuu niiiiin paljon. Ja lisäks, sehän on vain eskari! Koulu sitten erikseen!

En todellakaan siirtäisi ainakaan sinne erikoispaikkaan.
Sielä taas herkästi käy niin päin, että lapsenne on paras "kuntoisin" siellä, joten hän on se jonka odotetaan pärjäävän yksin. Muut saa väkisinkin enemmän apua ja ohjausta.

Ja vuorohoitolaiset käyvät eskaria ihan normaalisti oman vuorohoitopäiväkotinsa kanssa.

Ja muista sekin, että joo esiopetus on pakollista, mutta eskarissa oleminen ei. Eli tarvittaessa voitte tehdä ne tehtävät vaikka kotona.

 

[vierailija]

En todellakaan siirtäisi ainakaan sinne erikoispaikkaan.
Sielä taas herkästi käy niin päin, että lapsenne on paras "kuntoisin" siellä, joten hän on se jonka odotetaan pärjäävän yksin. Muut saa väkisinkin enemmän apua ja ohjausta.

Erityiskoulussa on pienet ryhmäkoot verrattuna normaaliin kouluun/eskariin ja miehitys suurempi, puhumattakaan siitä, että opettaja on erityisopettaja. Jokaiselle tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma ja kaikille riittäää sitä apua ja ohjausta.

Oman kokemuksen mukaan tuollainen erityiskoulun eskari on ollut paljon rauhallisempi kuin iso tavallinen eskariryhmä. Oma tapauksensa oli sitten tuollainen sekaryhmä, minne laitettiin tuplapaikkalaisina erityistapauksena. Henkilökohtaista avustajaa voi olla vaikea saada ja käytännössä se henkilökohtainenkin on äkkiä koko ryhmän apulainen.

Turha sitä erityisryhmää on etukäteen pelätä. Kannattaa tutustua millaisia tapauksia siellä on, täällä ainakin erityiskoulut ovat erikoistuneita aina tiettyjen alojen ongelmiin. Siirtoja paikasta toiseen voidaan tehdä aika helposti, sitä voi käydä kokeilemassa, olisiko valmis normaaliin luokkaan.

Kaikista kamalinta on "häirikkö" oppilas normaalissa luokassa, jonka vanhemmat ovat kaikkia tukitoimia vastaan. Siitä kärsivät kaikki. Aina meni puolet tunnista yhden aiheuttamien ongelmien selvittelyyn ja ratkaisuun ja se kaikki oli poissa opetuksesta. Kyseisen lapsen vanhempia ei koskaan näkynyt vanhempainillassa, muut siellä kyllä pohtivat, että mitä olisi mahdollista tehdä.