Mihin persoonallisuushäiriöön tai muuhun mt-ongelmaan liittyy kun ihminen katkaisee usein välejä?

["vierailee"]

Siis joko niin, että katkaisee välejä vaikka vuodeksi tai sitten kokonaan. Usein tosi intensiivisiä ihmissuhteita (romanttisia tai kaverisuhteita), jotka sitten päättyvät siihen, että välit katkeavat kokonaan. Henkilöllä on siis aika vakiintunut tapa ratkoa ongelmia pakenemalla ja poistamalla ihmisiä elämästään. Muuten voisi olla kyse siitä, että päätyy toistuvasti vääränlaisiin parisuhteisiin (joka sekin on oire jostain) mutta kyseessä voi olla myös sukulainen tai kaveri. Onko tällainen joskus vain luonnekysymys tai sitä, ettei ihminen osaa rakentavasti sopia riitoja? Muistaisin lukeneeni, että joihinkin pers.häiriöihinkin tällaista liittyy.

 

[äkkipikainen]

Mä olen katkonut välit äitiini varmaan miljoona kertaa. Mun miessuhteet on olleet lyhyitä ja riitaisia. Mä olen äkkkipikainen. Mua on haukuttu sen takia häiriintyneeksi.

 

["vierailee"]

Mä olen katkonut välit äitiini varmaan miljoona kertaa. Mun miessuhteet on olleet lyhyitä ja riitaisia. Mä olen äkkkipikainen. Mua on haukuttu sen takia häiriintyneeksi.

Mistä tiedät, ettei kyseessä ole joku ongelma? Impulsiivisuuskin liittyy usein johonkin isompaan ongelmaan. Vähintäänkin ihmissuhdetaidoissa on silloin puutteita. Kokemukseni mukaan se usein kertoo jostain, jos aina huomaa olevansa samantyylisten ihmisten kanssa suhteissa ja samat ongelmat toistuu.

 

[äkkipikainen]

[QUOTE="vierailee";30735757]Mistä tiedät, ettei kyseessä ole joku ongelma? Impulsiivisuuskin liittyy usein johonkin isompaan ongelmaan. Vähintäänkin ihmissuhdetaidoissa on silloin puutteita. Kokemukseni mukaan se usein kertoo jostain, jos aina huomaa olevansa samantyylisten ihmisten kanssa suhteissa ja samat ongelmat toistuu.[/QUOTE]

Kaikki ihmiset katkoo välejään eikä siihen liity välttämättä mitään mt-ongelmia. Toiset muuttuu eri suuntaan ja ei oo enää mitään yhteistä tai joku juo aivonsa ja ei sellaista jaksa enää kukaan. Seurustelu ei sovi kaikille ja on paljon parempi ymmärtää se. Miesten kanssa on mun mielestä paljon helpompaa olla vaan kaveria ja yleensähän sitä kaikki ihastuu vähän samanlaisiin tyyppeihin.

 

[sallytyy]

Epävakaa persoonallisuus.

 

["vierailee"]

Kaikki ihmiset katkoo välejään eikä siihen liity välttämättä mitään mt-ongelmia. Toiset muuttuu eri suuntaan ja ei oo enää mitään yhteistä tai joku juo aivonsa ja ei sellaista jaksa enää kukaan. Seurustelu ei sovi kaikille ja on paljon parempi ymmärtää se. Miesten kanssa on mun mielestä paljon helpompaa olla vaan kaveria ja yleensähän sitä kaikki ihastuu vähän samanlaisiin tyyppeihin.

Ai. Mun lähipiirissä on todella harvinaista välien katkominen. En tiedä juurikaan tapauksia, joissa olisi katkottu välit sukulaiseen tai ystävään. Ainoastaan seurustelusuhteissa on niitä tullut. Luonnollinen etääntyminenhän on ihan eri asia kuin vaikka riidan yhteydessä tapahtunut välirikko.

 

[äkkipikainen]

Epävakaa persoonallisuus.

Ei ole ainakaan mulla. Mulla menee pinna äitini kanssa koska sen mielestä mä en tee mitään oikein ja kun se on vittumaisella tuulella niin se on todella sitä. Mun kaveritkin on sanoneet että se sanoo törkeesti kun se on huonolla tuulella. Sitä vittuilua on vaan ollut pakko sietää kun ilman sitä en ikinä olis selvinnyt.

 

[V1eras]

Liian innokkaana ei liene järkeä olla tekemässä maallikkodiagnooseja, koska yksittäisiä piirteitä persoonallisuushäiriöistä löytyy jokaisesta ihmisestä. Jotkut ovat esimerkiksi impulsiivisempia ja sen vuoksi päätyvät tekemään välirikkoja useammin. Oikeastihan kaikki ihmiset kyllä kyllästyvät lähipiiriinsä aika ajoin. Joku ottaa oman tilansa näyttävämmin ja tarvitsee sitä enemmän, jollekin toiselle riittää viikko ilman yhteydenpitoa. Jos koko elämä ei ole mullin mallin luonteenpiirteiden takia, ei voida puhua persoonallisuushäiriöstä, vaan persoonallisuudenpiirteestä (joka voi kyllä olla häiritseväkin).

Miksi ne välirikot sitten pitää ottaa niin vakavasti?

 

[äkkipikainen]

[QUOTE="vierailee";30735937]Ai. Mun lähipiirissä on todella harvinaista välien katkominen. En tiedä juurikaan tapauksia, joissa olisi katkottu välit sukulaiseen tai ystävään. Ainoastaan seurustelusuhteissa on niitä tullut. Luonnollinen etääntyminenhän on ihan eri asia kuin vaikka riidan yhteydessä tapahtunut välirikko.[/QUOTE]

Ihmiset on erilaisia ja toisilla menee välit ja toisilla sitten kait ei. Tosi monilla ainakin mun kokemusten mukaan menee välit. Sitten tapahtuu sellaistakin että jotkut ei ole väleissä yhtään mutta pyörii muiden mukana mutta ei keskenään puhu.

 

[viers]

Ei kaikkeen kuules aina ole jotain diagnoosia. Ihmiset olemme ihan luonteeltamme vain erilaisia.

 

[Inanna]

Voi hitto.

Kaikki jostain kuvitellusta normista poikkeavat luonteen ja temperamentin piirteet sekä "normista" poikkeava tapa tehdä tai olla tekemättä asioita, on nykyään jotain mielenterveyden häiriöitä.

Olet sitten impulsiivinen, iloinen, realisti, melankolinen, reipas, äkkipikainen, ystävällinen, ujo, arka jne...
Kaikki on nykyään olevinaan mt-häiriöitä!
Olet ennemminkin maaninen, masentunut, läheisriippuvainen, narsisti, persoonallisuushäiriöinen jne.

Alkaa mennä jo yli kun kun joka hemmetin luonteenpiirre alkaa olla diagnoosia vaativa "sairaus".
:headwall:

 

[hehheh]

Mä olen varmaan jotenkin tosi pahasti vinksahtanut, kun olen joutunut katkaisemaan välit koko sukuuni.

Olisi varmaan pitänyt kuunnella haukkumista ja kiusaamista,että ei saisi mt-diagnoosia palstalta...

 

["minä vaan"]

Niin no ei se kai kovin hyvää sosiaalista taitoa meinaa, jos ei riitoja voi ratkoa ilman dramaattisia sillanpolttoja? Tilanne on totta kai eri jos välit katkoo ihmisiin, jotka on itse jotenkin sairaita tai jos jatkuvasti joutuu tekemisiin ihan vääränlaisten ihmisten kanssa, jolloin ongelmana on ennemminkin heikko ihmistuntemus kuin mielenterveysongelma.

 

["vierailee"]

Eihän kyseessä välttämättä olekaan mielenterveysongelma, siihen kun ei yksittäinen piirre riitä. Voi olla vain heikot sosiaaliset taidot kun ei kykene ilman dramaattisia sillanpolttoja asioita ratkomaan tai sitten heikko ihmistuntemus kun jatkuvasti on tekemisissä väärien ihmisten kanssa. Se on totta kai eri asia, jos ne välit katkoo ihmisiin, jotka on itse sairaita. Ei kai kukaan ihmettele, jos narsistisukulaiseen välit rikkoo.

 

[Katkojan kaveri]

Ei tuo kyllä kerro välttämättä mistään mt-ongelmasta. Mun tuttu on temperamenttinen mutta äärimmäisen uhrautuva ystävilleen ja lojaali. Hän on lukuisia kertoja joutunut tämän vuoksi hyväksikäytetyksi. Ulkoapäin näyttää varmasti että hän katkoo välejään paljon. Mutta tosiasiassa hän on liian rehellinen ja kiltti.

Yleensä ne poliittisella tavalla puhuvat ja kaikkia miellyttävät ovat psykopaatteja. Narsistitkin keräävät hovin ympärilleen. Psyykkisesti sairaat voivat olla todella suosittuja, vaikka pinnan alla ihan mitä vaan. Vallan ja egon pönkittämiseen tarvitsee paljon ihmisiä ympärille.
Sellainen rehellinen kaveri joka joutuu tällaisten käyttämäksi, ei osaa olla samanlainen poliitikko vaan katkoo välejä ja räyhää. Tämä saa ihmiset syyttämään häntä yleensä kaikesta.

 

[häiriöinen]

Voi hitto.

Kaikki jostain kuvitellusta normista poikkeavat luonteen ja temperamentin piirteet sekä "normista" poikkeava tapa tehdä tai olla tekemättä asioita, on nykyään jotain mielenterveyden häiriöitä.

Olet sitten impulsiivinen, iloinen, realisti, melankolinen, reipas, äkkipikainen, ystävällinen, ujo, arka jne...
Kaikki on nykyään olevinaan mt-häiriöitä!
Olet ennemminkin maaninen, masentunut, läheisriippuvainen, narsisti, persoonallisuushäiriöinen jne.

Alkaa mennä jo yli kun kun joka hemmetin luonteenpiirre alkaa olla diagnoosia vaativa "sairaus".
:headwall:

Toisaalta olen samaa mieltä, toisaalta taas.. No, paljon jää ongelmia hoitamatta saman asenteen takia. Terve järki tuntuu kadonneen ja unohtuneen, että "normaalin" alle mahtuu hyvin, hyvin kirjavaa väkeä.

Sairaus on kyseessä silloin kun siitä koituu merkittävää haittaa, elämänlaadun laskemista yms. vahingollista ja ikävää, plus jos on harhoja, itsetuhoisuutta, muuta sekoilua ja sen sellaista. Tietenkin hankalalla ja vittumaisella ihmisellä, siis ihan persoonan puolesta, on myös hankaluuksia itsensä takia, mutta kyllä se ero siihen oikeaan sairauteen on aika selkeä.

Minulla on epävakaa persoonallisuus ja voin sanoa, että kyllä sen erottaa siitä, että onko vain vähän tavanomaista vaikeampi tapaus (minä olen itse asiassa normaalisti hyvin kiltti ja ystävällinen ja en ole koskaan riitaantunut kenenkään kanssa). Ja loppujen lopuksi sekin on vain piirre ihmisessä, vaikkakin kyllä luojan kiitos parannettavissa ja helpotettavissa oleva, mutta niinhän monia normaaleitakin piirteitä itsessä voi muokata. Diagnoosit ovat vain keinotekoisia määritelmiä hirveän moninaisille asioille, sekä piirteille ja eri ihmisillä nekin ovat erilaisia ja toisinaan aivan vääriäkin määreitä. Jos ei ole akuuttia tarvetta avulle, niin en ymmärrä ihmisten hillitöntä hinkua saada itsensä määritettyä milloin minkäkin termin alle. Ihan kuin ihmisyyttä ja persoonaa voisi oikeasti luokitella sillä tavalla.

 

[kyökkitsykolooki]

Esim. epävakaa persoonallisuus tai huomiohakuinen persoonallisuus sopisi kuvaukseen.

 

[bhrr...!]

Ai että nousi niskavillat pystyyn tästä. Kuulostaa ihan mun exän tekemältä aloitukselta. Hän ei ymmärrä miksen halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, vaikka hän on ''antanut anteeksi minulle'' jo kaiken tapahtuneen. Eli sen että olin ikävä ihminen kun en kohdellut häntä kuin kukkaa kämmenellä, huolimatta pari vuotta kestäneestä kiusaamisesta, ahneudesta, valehtelemisesta, selän takana toimimisesta, epäluotettavuudesta, kontrolloivasta mustasukkaisuudesta jne. jne.

Kaikki omat vikansa hän projisoi minuun, naurettavimmillaan niin että jos esimerkiksi yritin kertoa että olen vihainen koska hän on vaikkapa taas pettänyt lupauksensa, niin, MINÄ olin se jonka PÄÄSSÄ nämä asiat ja tunteet olivat, joten MINÄ olin ihnhottava häntä kohtaan, kun kehtasin tuputtaa hänelle tälläisiä VERSIOITA tapahtumista, joissa ei todellakaan ollut mitään tulkinnan varaa. Myös iso osa suhdetta meni mun kyökkipsygolointiin, johon mun ei olisi pitänyt näin jälkeenpäin ajateltuna lähteä mukaan.

Nyt on ilmeisesti luovuttanut sen eron jälkeen yltyneen haistatelunsa ja olet-tuhonnut-elämäni -viestitelyjensä kanssa, ja haluaisi että välit olisivat lämpimät. En todellakaan kaipaa ystävää ihmisestä joka ei koskaan ole ollut minulle ystävä, eikä hänellä ole enää sellaista valtaa että voisi pakottaa minut toimimaan niin.

Itse olen pistänyt ihmissuhteita jäähylle kai melko usein. Osa syy on se että olen antanut ihmisten kohdella minua kuten exäni kohteli. Toinen on se, että en ole mitenkään erityisen seuranhakuinen, enkä hae ystävyyssuhteista hyväksyntää. Jos joku homma ei toimi, on kaikille parempi hakeutua tilanteeseen, jossa ei tarvitse riidellä. Jotkut suhteet ovat palautuneet vuosien saatossa hyviksi, ja olen siitä iloinen. Toiset eivät ole, se on haikeaa, mutta parempi tilanne kuin vaikka teeskennelty ystävyys.

Saatan olla omituinen, mutta minussa ei ole mitään suurempaa vikaa. Sen sijaan minusta mielenterveysongelmaista väksisin leipovassa exässäni on paljonkin vikaa.