Mihin saakka puolison rajoittaminen on ok?

[DG]

Mä kiellän tai sanon tiettyjen vaatteiden kohdalla koska ne on tiensä päässä, että nyt roskiin. Mies kun ei välitä mitä päällensä laittaa töihin ja no asemansa takia minusta pitäisi vähän miettiä. Mutta mun rajoittamiset menee siinä, että rikkinäiset ja korjauskelvottomat ovat roskaa eikä niitä mitä laitetaan päälle.

Mutta se, voiko mies lähteä baariin vai ei. Niin jos lapsilla on hoitaja, eli jompi kumpi vanhemmista tai ulkopuolinen. Mutta sillä perusteella että jos mies pettää ei voi päästää baariin, niin ainahan se voi pettää. Ei sillä sitä voi loputtomiin estää. Kurjaa jos elämän pitää pyöriä tuon keskellä. Kyllä sitä pitää olla luottamusta parisuhteessa, tai jos ei ole niin kyllä siinä toinen on aika onneton.

 

[Tallu -]

Sanoo ettei luota muihin miehiin, pelkää että joku raiskaa mut tai jotain. Kysyin etteikö luota muhun. Ei kuulemma johdu siitä. En sitten tiedä. Eikä sano mitään että "toivon ettet mene" vaan suoraan kieltää "Et mene!". Tää tulee tuottamaan ongelmia tulevaisuudessa.

Mä kyllä keskustelisin vielä lisää. Tietääkö miehesi, että tuo tulee tuottamaan tulevaisuudessa ongelmia? Miten hän sen ajattelee? Mä en varmaan voisi olla tuollaisen miehen kanssa parisuhteessa :/

 

[ap]

Entä silloin, kun rajoittamiseen ei ole mitään varsinaista syytä? Puoliso ihan kontrollihaluissaan kieltää kaiken. Miksi mies jää sellaiseen suhteeseen?

 

[vieras]

Sanoo ettei luota muihin miehiin, pelkää että joku raiskaa mut tai jotain. Kysyin etteikö luota muhun. Ei kuulemma johdu siitä. En sitten tiedä. Eikä sano mitään että "toivon ettet mene" vaan suoraan kieltää "Et mene!". Tää tulee tuottamaan ongelmia tulevaisuudessa.

Mä kyllä keskustelisin vielä lisää. Tietääkö miehesi, että tuo tulee tuottamaan tulevaisuudessa ongelmia? Miten hän sen ajattelee? Mä en varmaan voisi olla tuollaisen miehen kanssa parisuhteessa :/

Sitä tässä mietinkin. Sanoin ukolle, ettei hänellä ole oikeutta kieltää koska mäkään en koskaan kiellä. Aiemmin ei ollut ongelmaa koska en koskaan halunnut baariin ilman häntä. Nykyään mulla on enemmän kavereita ja tulee tulemaan enemmän tilaisuuksia mennä tyttöjen kanssa ulos. En kyllä kestä jos joka kerta tulee samanlainen tappelu kuin viimeksi. Silloin mies ilmotti ettei toista kertaa tule.

 

[papukaijan ruokottomat puheet]

Entä silloin, kun rajoittamiseen ei ole mitään varsinaista syytä? Puoliso ihan kontrollihaluissaan kieltää kaiken. Miksi mies jää sellaiseen suhteeseen?

Joko pitää vaimosta huonoine puolineenkin tai haluaa edelleen olla päivittäin tekemisissä lastensa kanssa?

 

[asko]

Se ei ole milloinkaan ok.

Ehkä ei, mutta itselleni kävi näin: vietimme tavallista perhe-elämää ja saimme neljä lasta. Vaimo ei koskaan käynyt missään, enkä minäkään. Yht'äkkiä vaimo kysyi saisiko hän alkaa käydä eräässä harrastuksessa. Siellä kävi myös miehiä.
Pian paljastui, että vaimolla oli ollut miesten kanssa seksisuhteita. Sitten erosimme ja vaimosta tuli yleinen jakorasia.

Tietysti tapahtunut johtuu siitä, millainen vaimo oli luonteeltaan, mutta silloin kun vietimme tiivistä perhe-elämää, perhe tuli suojatuksi sillä tavalla, että vaimon huorausinnosta huolimatta perhe pysyi kasassa ja saimme lapset kasvatettua melko isoiksi ennen eroa.

 

[Tallu -]

Entä silloin, kun rajoittamiseen ei ole mitään varsinaista syytä? Puoliso ihan kontrollihaluissaan kieltää kaiken. Miksi mies jää sellaiseen suhteeseen?

Kai siihen joitain syitä on. Raha, rakkaus, seksi, yleensä koti ja parisuhde, muutoksen pelko, mikä kenenkin kohdalla se sitten onkaan? Samaa voidaan kysyä naiselta, jos mies tätä rajoittaa, että miksi elää sellaisessa suhteessa.

 

[Madicken04]

En tiedä mikä määritellään rajoittamiseksi, eihän aikuista ihmistä voi määräillä. Mutta mielestänivoi sanoa myös oman mielipiteensä jos kokee toisen tekevän väärän valinnan jossain.

En mielestäni ole mieheni liikkumisia rajoittamassa, mutta tiedän ettei hänellä aina ole kalenteria mukana asioista sopiessaan ja päällekäisyyksiä voi tulla. Silloin voin muistuttaa että hei, meillähän oli se ja se meno sille päivälle. Olen ihan kiitollinen että hän toimii vastaavasti jos itse menen jotain tuollaista sopimaan.

Samoin voin esimerkiksi pukeutumisesta joihinkin juhliin sanoa että sinne nyt voisi laittaa jotain farkkuja siistimpää päälle, toinen kun on aika boheemi joskus.

 

[Tallu -]

En mielestäni ole mieheni liikkumisia rajoittamassa, mutta tiedän ettei hänellä aina ole kalenteria mukana asioista sopiessaan ja päällekäisyyksiä voi tulla. Silloin voin muistuttaa että hei, meillähän oli se ja se meno sille päivälle.

Siksipä asioista pitääkin keskustella, mutta eihän tuollakaan perusteella voi kieltää toista. Voi muistuttaa yms. mutta minusta ei voi sanoa, että "sä et voi mennä sinne, koska meillä on tämä ja tuo meno". Toinen sitten priorisoi asiat oman harkintansa mukaan.

 

[Tallu -]

Samoin voin esimerkiksi pukeutumisesta joihinkin juhliin sanoa että sinne nyt voisi laittaa jotain farkkuja siistimpää päälle, toinen kun on aika boheemi joskus.

Aivan, tuossahan vain kerrotaan oma mielipide pukeutumisesta ja päätös jää boheemille itselleen.

 

[vieras ihmettelee]

Rajottaminen ei koskaan ole hyvä. Tosin välillä saan kuulla että rajotan miestäni, koska en salli kotona kännäämistä tai humalassa kotiin tulemista.
Toiveita voi aina esittää puolin ja toisin. Ja ennen kaikkea suhteessa täytyisi molempien kunnioittaa niitä toisen toiveita.

Mihinkäs sen miehen humalassa pitäisi mennä, jos kotiin ei päästetä?

 

[papukaijan ruokottomat puheet]

Entä silloin, kun rajoittamiseen ei ole mitään varsinaista syytä? Puoliso ihan kontrollihaluissaan kieltää kaiken. Miksi mies jää sellaiseen suhteeseen?

Kai siihen joitain syitä on. Raha, rakkaus, seksi, yleensä koti ja parisuhde, muutoksen pelko, mikä kenenkin kohdalla se sitten onkaan? Samaa voidaan kysyä naiselta, jos mies tätä rajoittaa, että miksi elää sellaisessa suhteessa.

Listalla ei mainittu statuskysymystä.. Ainakin vähän vanhemmat miehet kai pelkäävät menettävänsä 'maineensa', jos eroavat. Nuoremmat luultavasti pelkäävät vähemmän.

 

[maritu]

Siihen asti kun se on ok molemmille, parisuhde on yhteinen juttu.

 

[Madicken04]

En mielestäni ole mieheni liikkumisia rajoittamassa, mutta tiedän ettei hänellä aina ole kalenteria mukana asioista sopiessaan ja päällekäisyyksiä voi tulla. Silloin voin muistuttaa että hei, meillähän oli se ja se meno sille päivälle.

Siksipä asioista pitääkin keskustella, mutta eihän tuollakaan perusteella voi kieltää toista. Voi muistuttaa yms. mutta minusta ei voi sanoa, että "sä et voi mennä sinne, koska meillä on tämä ja tuo meno". Toinen sitten priorisoi asiat oman harkintansa mukaan.

Juuri näin, siksi vältän kaikessa tuota "ei, et sä voi tehdä noin...". Vaan meilummin vain muistutan että hei, meillähän oli sinä päivänä pojun lääkäri johon en voi ottaa tyttöä mukaan. Mies voi sitten itse miettiä peruuko juuri sopimansa menon, pystyykö ottamaan tytön sinne mukaan vai hommaako lapsenvahdin muuta kautta.

 

[Horuksen silmä]

Rajottaminen ei koskaan ole hyvä. Tosin välillä saan kuulla että rajotan miestäni, koska en salli kotona kännäämistä tai humalassa kotiin tulemista.
Toiveita voi aina esittää puolin ja toisin. Ja ennen kaikkea suhteessa täytyisi molempien kunnioittaa niitä toisen toiveita.

Mihinkäs sen miehen humalassa pitäisi mennä, jos kotiin ei päästetä?

Miksi miehen pitäisi tulla humalassa kotiin jos kotona on lapsia?
Jos miehelle iskee NIIN pakottava tarve kännätä, niin varmasti löytyy aina joku kaveri jonka kanssa sitä tarvetta voi toteuttaa. Tai sitten voi toki kasvaa aikuiseksi ja olla ryyppäämättä =)
Mä olen tehnyt alusta asti pelin säännöt selväksi, en halua humalaisia lasteni lähelle.

 

[Mielipide]

Monet naiset ovat kontrollifriikkejä.Oma pää on sekaisin (käsittelemättömiä lapsuuden traumoja,menetyksen pelkoa,yksin jäämisen pelkoa) ja muita läheisiä kontroloimalla yritetään saada asioita hallintaan-ei päästä puusta pitkälle...

Ehdottaisin ehdottomasti parisuhde ja yksilö terapiaa tälle vaimolle/kontroloijalle.

Kaikkeen löytyy jokin syy.

Sitten on myös niitä miehiä jotka PITÄÄ siitä että heitä kontroloidaan (ovat jääneet lapsuudessaan äitiä vaille) ja ovat laiskoja tmv. on helpompaa kun vaimo ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Kavereille ja sukulaisille titysti esitetään ja itketään että ollaan tossun alla jne.

 

[viisas vieras]

Se on kuulkaas ystävät niin, että jos haluaa pitkän ja onnellisen parisuhteen niin:

1) Täytyy valita hyvä mies, joka ihan ITSE tajuaa koska on hyvä hetki mennä ja harrastaa ja koska on parempi jäädä kotiin.
2) Täytyy ymmärtää, että toista ei voi muuttaa - ei edes nalkuttamalla.
3) Täytyy oppia katsomaan pikkujuttuja sormien läpi, antaa toiselle vapautta ja joustaa tarvittaessa. Kun molemmat näin tekee, niin ei voi mennä pieleen.

Näillä ohjeilla on menty yhdessä onnellisesti yli kolmasosa elämästämme

 

[vieras]

Tunnen muutaman pariskunnan, jossa mies on niin tiukasti tossun alla, ettei saa oikeasti tehdä mitään. Eivät saa harrastaa mitään kodin ulkopuolella, mennä mihinkään ilman vaimoa tai varsinkaan olla missään kontaktissa naispuolisen ihmisen kanssa ellei se ole ihan välttämätöntä (esim. kaupan kassa). Mitä järkeä olla tuollaisessa parisuhteessa? Eihän tuollaiseen rajoittamiseen tarvitse suostua?

Kuinka paljon omaa käytöstä on velvollista muuttaa puolison vuoksi? Vai onko sitä velvollisuutta ollenkaan? Eikö pitäisi hyväksyä puoliso sellaisena kuin hän on, vikoineen päivineen. Mitä mieltä olette?

Mä en hyväksy aikuisen ihmisen rajoittamista lainkaan. Suhteessa ollaan tasavertaisia. Tiedän itsekin pariskunnan jossa vastaavanlaista ja lisäks muija haukkuu vaan miestään...

 

[Sanna]

Ei aikuista ihmistä voi kieltää tekemästä jotain. Tätä oon usein täälläkin kysellyt, että miten kumppani kieltää tekemästä jotain? Ja miksi joku on niin typerä, että siihen vielä suostuu ja alistuu?

Mutta helposti myös ne tuttavat tekee johtopäätöksiä miehen tossun alla olemisesta, jos mies on sellainen ettei häntä kiinnosta esim. käydä baarissa yhtä usein kuin muut kaverit, tai ei harrasta muuten vaan mitään. Silloin on automaattisesti tossun alla, jos tykkää olla kotona perheensä kanssa, käydä vaimon kanssa kahdestaan baarissa, viedä lapsia uimahalliin/luistelemaan tms.

Tuo on totta. Ei aikuista ihmistä pysty rajoittamaan, jos hän ei itse halua suostua rajoituksiin.

Monesti sellaiset jotka itse eivät viihdy kotona puolisonsa seurassa vaan kaverit ja jatkuva meneminen on tärkeämpää, luulevat että ne jotka viihtyvät kotona olisivat muka tossun alla. Kyllä se miehenkin kotona viihtyminen on siitä kiinni, että hän itse omasta halustaan on asettanut puolison ja kodin etusijalle ja kaverit ja heidän kanssaan menemiset ovat vasta kakkossijalla.

Meidän tuttavapiirissä on eräs pariskunta, jossa miehelle ovat kaverit ja heidän kanssaan rellestäminen ja matkustelu elämässä etusijalla ja vaimon kanssa kotona oleminen selvästi vasta kakkossijalla. Juuri tuon pariskunnan suusta ollaan kuultu kommentti, että mieheni on muka tossun alla kun viihtyy perheen kanssa kotona, vaikka kotona viihtyminen johtuu aivan hänen omasta halustaan.

 

[kontrollifriikki]

Meillä mies on jotenkin rajoittunut, vaikka ulkopuoliset eivät sitä huomaa. Esimerkiksi firman pikkujouluihin hän ei suostunut menemään koskaan ennekuin minä pystyin lähtemään mukaan. Sama on ollut muidenkin illanviettojen kanssa. Hän saattaa hyvinkin sanoa syyksi poissaololleen sen, ettei vaimo päästä Näin oli ennen.

Nykyisin tilanne on toinen. En enää mielelläni päästä häntä juhlimaan, koska terveys ei kestä. Muut eivät kylläkään ymmärrä tätä. Mieluiten hän saa juhlia siten, että on poissa kotoa. Mutta toipumisenkin hän saisi hoitaa muualla.

Joudun rajoittamaan miestäni muutoinkin. Miehelläni ei kontrolli pelaa juomisten ja syömisten suhteen. Hän juo ja syö erittäin mielellään sellaista ylenmäärin, mikä hänelle ei sovi. Jos tiedän hänen syövän sellaista mikä sairastuttaa, niin kiellän ja rajoitan, vaikka eihän aikuista pitäisi. Mutta olen niin lopen kyllästynyt hänen sairasteluunsa. Onpa hän jonkun kerran joutunut kipujensa vuoksi sairaalaan osastolle ja polikäyntejä on ollut myös, ja lisäksi on kotona potemiset. Mikähän siinä on, ettei ihminen opi sitten millään vaan mieluummin kituu. Jos miehellä ei kontrolli pelaa, niin valitettavasti vai pitäisikö sanoa onneksi, se kontrolli voi olla naisella.

 

[vieras]

Siihen asti kun se on ok molemmille, parisuhde on yhteinen juttu.

Totta. Parisuhde asettaa rajoituksia joita on hyvä noudattaa. Toista ei voi kieltää mutta varoittaa voi tyyliin, "Jos nyt lähdet niin takaisin ei ole tulemista".

 

[vieras]

Minusta tuo on jokaisen parisuhteen oma asia, ei sitä tarvitse muiden kauhistella ja voivotella. Jos mies jää suhteeseen vaikka nainen on pirttihirmu, niin mitä ilmeisemmin mies on tyytyväinen elämäänsä niin. Miksi se sinua niin kovin nyppii?

 

[:)]

Mä rajoitan sen verran, ettei käyttäs yhtä helvetin rumaa hupparia! Ainakaan mun seurassa.

 

[Gloria (pihalla)]

Mä oon rajoittanut yhden helkutin ruman takin käyttöä, muuten toi saa kyllä puuhata melkein mitä vaan :xmas:

Kukas sitä aikuista ihmistä vois ohjailla?

Oikein rumat takit on kamalia!

 

[pulma]

Mitäs tekisitte meidän tilanteessa. Eli kaksi pientä lasta talossa joiden hoito pääosin mun vastuulla koska mies töissä arkipäivät. Viikonloppuisin olettaa voivansa nukkua aamuisin, minä herään lasten kanssa. Kaiken tämän kestän mutta nyt viime kuukausina on aloittanut uuden harrastuksen eli istuu kaikki yöt töllön ääressä leffoja katsomassa ja välistä myös ryypiskelee siellä. Viikonloppuisin nukkuu sitten väsymystään ja krapulaansa päivät kun pitäisi jaksaa lasten kanssa. Suuret riidat on nyt ollut tapahtuneesta, minusta on hassua että hän istuu aamukahteen asti telkun edessä kun me muut nukumme. Useasti herään hänen örvellykseensä ja vituttaa. Eilen menin alas ja tulihan siitä tappelu. Kuulemma yritän rajoittaa hänen elämäänsä kun pyydän että vähentäisi puoleen näitä kertoja ja joisi vähemmän.

Miten toimisitte? Ilmeisesti miehen mielestä häntä ei saa rajoittaa ja olen kehittänyt itselleni tästä nyt ongelman. Pitääkö mun sitten vain katsoa tätä juttua koska aikuista ei voi määrätä?