Mikä äitini motiivi oikein on? Mitä voisin sanoa hänelle? Miksi näin?

["Hanna"]

Eli äitini on kautta aikojen vertaillut minua aina muihin. Kaikki muut ovat aina olleet kaikinpuolin parempi, kauniimpia, fiksumpia ja heidän valintansa ovat olleet järkevämpiä.
Nyt kun olen aikuinen, hän edelleen ohjeistaa mua valtavasti. Esimerkiksi nyt, kun rakennamme taloa ja hän siitä paljon kyselee, niin ohjeita satelee. Tänään kerroin, että suurensimme suunnitteluvaiheessa talon ikkunoita suuremmiksi, niin heti tuli perään puhelu, jossa äiti kertio, että isot ikkunat eivät ole enää muotia ja mun pitää pienentää ne. Kerroin, että rakastan isoja ikkunoita ja luonnonvaloa, eikä mua kiinnosta ovatko ne muotia vai ei. Hetken päästä kuitenkin soitti ja kysyi, olenko jo ilmoittanut edustajallemme, että emme otakaan isoja ikkunoita. Tämä siis esimerkkinä vaan. Toimii usein juuri noin.

Aina kun menen hänen luokse, niin on jotakin valitettavaa. Olen lihonut (oikeasti olen laihtunut 10kg syksystä, mutta äitini silmissä olen kuulemma lihonut). Näin on aina ollut. Mun paino ja ryhti ovat kiinnostaneet häntä aivan liikaa. Vaikka joku tokaisisi mulle, että olempas laihtunut, niin äiti saattaa huudahtaa metrin päästä "NO EI KYLLÄ OLE" (vaikka olisinkin).

Usein myös sanoo kaikkea tyyliin " Voi osta nyt uudet kengät. Nuo polvisaappaat eivät ole enää muotia" "Voi leikkaa säkin sellainen tukka, kuin Pirjolla" "voi ota nyt tuon liisan vaatteista mallia säkin."

ARGH. Suoraan sanottuna.

 

[fdg]

Äitis on ikävä tyyppi. Jätä omaan arvoonsa.

 

["liinis"]

Äitisi on tunnevammainen ääliö. Kateellinen, katkera, pieni ihminen.

Ota etäisyyttä. Toivottavasti se uusi talonne sijaitsee hänestä kaukana maantieteellisestikin.

 

["vieras"]

Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu

 

[Tara.]

Kuulostaa ikävältä Oma äitini on melko samanlainen. Vaatteeni ovat aina rumat, hiukset ja meikki aina kamalat ja on väärän väristä kaikki... Olen oppinut olemaan välittämättä ja näyttämättä että hän loukkaa. Tokaisen että vain niin se on sinun mielipide. Luultavasti äitisi on katkera kun ei itse uskalla tehdä päätöksiä tai sitä mitä itse oikeasti haluaa.

 

["vieras"]

Mulla on lieempänä samanlainen äiti. Ajan oloon olen ymmärtänyt että yrittää vain jotenkin muokata minusta parempaa, menestyvämpääyms eikä tarkoita pahaa. Ei vaan mahda itselleen mitään. Pakko oppia elämään niin et yhdestä korvasta siään ja toisesta ulos.

 

[Palsta psykologi]

Hänellä on itsellään todella heikko itseluottamus ja vaikea elää itsensä kanssa, koska kokee itsensä niin nollaksi.
Sinä olet hänen lapsi ja äitisi mielestä kuvastat paljon häntä. Yrittää siis muokata sinua ihanneminäkseen.

 

[Phoebsi]

Esimerkki omasta elämästä: olin ollut yksin jonkun aikaa, eronnut pitkästä suhteesta. Oli todella yksinäinen olo, olin ihastunut mieheen joka ei tuntenut samoin. Työpaikka vaakalaudalla, tulevaisuus ihan auki ja tuntui pelottavalta kun mikään ei ollut varmaa. Yksi ystävyyssuhde kaatunut toisen kieroiluun ja suoraan ilkeyteen. Olo oli siis kaikin puolin kamala nuorella ihmisellä, päälle parikymppisellä.

Mitä sanoo äitini? Aloittaa sillä, että asuntoni on kolkko ja vaatisi "jotain elämää". Ja sitten: "mikset sinä voi olla niin kuin muut on? Kaikki sinun ystäväsi ovat joko opiskelemassa tai menossa naimisiin ja perustamassa perhettä ja sinä vain junnaat täällä". Kiitos äiti.

Siinä vain yksi esimerkki. Koskaan en ole yltänyt serkkujeni tai ystävieni tasolle missään, koskaan en ole edes unelmoinut oikeista asioista. En ole ollut vuosiin äitini kanssa tekemisissä, ja olo on paljon parempi. Huomaan silti olevani hyvin varovainen kertoessani itsestäni tai ajatuksistani muille, äiti opetti minut häpeämään itseäni kaikin tavoin. Kamalinta oli, jos mainitsinkin jonkun miespuolisen ihmisen nimen, vaikka työkaverin tai ystävän uuden poikaystävän. Alkoi tenttaaminen, että makaanko miehen kanssa tai olenko ainakin yrittänyt iskeä tätä

Hohhoijaa, en halua muistella enempää. Toivottavasti annoin vertaistukea jollekin...

 

["Juu"]

Tutulta kuulostaa. Taitaa olla moni äiti tuollainen. Yrittävät elää ja tehdä päätökset aikuisen lapsen puolesta.

Tee ap niin, ettet kerro juurikaan mitään äidillesi. Älä kerro taloprojektin yksityiskohdista. Jos tulee tilanne, että hän tivaa tietoa, niin vastaa ettet halua kertoa jotta et saisi arvostelua.

Tosin... Mulla samanlainen äiti eikä nuokaan keinot tepsi. Sori.

 

["Hanna"]

Äitini osaa kyllä olla todella ihanakin. Tiedän, että kyllä hän minua rakastaakin. Silloin kun mua koulukiusattiin, niin äiti kyllä teki kaikkensa mun puolesta.

Mutta ihan eskari-ikäisestä lähtien on jaksanut puuttua mun painoon ja ryhtiin. Hauskintahan tässä on se, että mulla on aina ollut hyvä ryhti ja läski en ole ollut koskaan.
Mä olen pärjännyt aina hyvin koulussa ja pukeutumiseen kiinnitän poikkeukselisen paljon huomiota. Silti aina kaikilla muilla on kaikki niin paljon hienompaa.

Kun ilmoitin, että olen päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi, äiti jaksoi kauan muistuttaa, miksi en hakenut yliopistoon ja en olisi varmaan päässytkään. Kun tein tarpeeksi selväksi, että EN HALUA muulle alalle, niin alkoi painostaa "no eikös sosionomi olisi parempi, sinne on vaikeampi päästä ja ne tekee konttoritöitä".
Valmistuin vuosi sitten ja onnitteluiden sijaan muistuttin, miten sosionomina olisin toimistotöissä, joka olisi paljon hienompaa.

 

[Maailman vaikein asia.]

Tuo taitaa olla tietyn sukupolven ongelmia. Mun äiti on TÄYSIN samanlainen. Kaikki muut ihmiset ovat parempia kuin minä. Kärsin tästä yli 10 vuotta, nyt olen päässyt irti.

Olen äitini vaikutusvallasta eroon päästyäni huomannut, että hänellä on todella huono itsetunto. Hän on kasvanut ajalla, jolloin omia lapsia ei saanut kehua. Ja on laittanut tämän eteenpäin. On siitä joskus sanonutkin että en minä omia lapsia osaa kehua.

Yritä oppia pääsemään irti kaikesta, mitä äitisi sanoo. Eli toisin sanoen, älä vietä liikaa aikaa hänen luonaan, ja kun vietät, etukäteen valmistaudu päästämään kaikki tuollaiset asiat heti toisesta korvasta ulos.

Muista tämä: Sinulla on itselläsi valta aivoihisi. Hyvä ja huono olosi tulee juuri sieltä aivoistasi. Sinulla itselläsi on mahdollisuus pyyhkiä ilkeiden sanojen vaikuttavuus silloisesta mielialastasi. Tsemppiä!!

Vielä: Ala silloin tällöin kehumaan äitiäsi. Vaikka jokin ihan pikkuasia, kehu häntä. Pidemmän päälle tämä saatta aiheuttaa jonkinlaisen muutoksen.

 

["Laila"]

Kuulostaa pahalta että tuollaisia äitejä on noin paljon. Sen sijaan että haluaisivat lapsensa parasta, pyrkivät ennemminkin lannistamaan lapsensa.

 

["hei"]

Ootko koskaan sanonut äidillesi, että hei, tuo oli nyt epäkohteliaasti ja ikävästi sanottu. En siis kannusta haastamaan riitaa, mutta omat rajat saa vetää. Kaikkea ei ole pakko kuunnella.

Mulla on myös aika vastaavanlainen äiti ja vaikeetahan se on. Kai se muakin rakastaa, mutta jotenkin kierolla tavalla on katkera ja kateellinen ja sitten nälvii ja huomauttelee. Huoh.

 

[Jaziemily]

Mä jättäisin talon jne yksityiskohdat kokonaan kertomatta, ellen sitten haluaisi kuulla mielipidettä. Sanoisin varmaankin :" rakenna itse semmonen talo, mihin voit laittaa pienet ikkunat.Meidän taloon tulee isot ikkunat, koska me tykkäämme niistä.Meille ja meidän tarpeisiin tää talo tehdään, ei sinun."
Ja jos mun äiti valittais mun ryhdistä tai painosta, niin sanoisin, että :" mulle riittää, kun olen itse itseeni tyytyväinen" Ja opiskeluista vielä.. sanoisin, että " minä opiskelen, mitä haluan. En aio opiskella alaa, jonka töitä en halua tehdä"
Toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos.
Onneksi mun äiti ei oo tommonen

 

["Vieras"]

Huh huh, onneksi mun äiti ei ole tuollainen, vaan aina tukenut ja kannustanut...

 

["tjaa"]

[QUOTE="Vieras";28363624]Huh huh, onneksi mun äiti ei ole tuollainen, vaan aina tukenut ja kannustanut...[/QUOTE]

Sepä kiva että sinulla ei ole tuollaista äitiä. Minullakin on ap:n kuvaileman kaltainen äiti kuten monella muullakin eikä tuo sinun kommenttisi kyllä auta tai lohduta meitä yhtään.

 

["vieras"]

Narsisti. Mononkuva lopullisesti perseeseen.

 

[lievemmän tapauksen tytär]

Tuo taitaa olla tietyn sukupolven ongelmia. Mun äiti on TÄYSIN samanlainen. Kaikki muut ihmiset ovat parempia kuin minä. Kärsin tästä yli 10 vuotta, nyt olen päässyt irti.

Olen äitini vaikutusvallasta eroon päästyäni huomannut, että hänellä on todella huono itsetunto. Hän on kasvanut ajalla, jolloin omia lapsia ei saanut kehua. Ja on laittanut tämän eteenpäin. On siitä joskus sanonutkin että en minä omia lapsia osaa kehua.

Yritä oppia pääsemään irti kaikesta, mitä äitisi sanoo. Eli toisin sanoen, älä vietä liikaa aikaa hänen luonaan, ja kun vietät, etukäteen valmistaudu päästämään kaikki tuollaiset asiat heti toisesta korvasta ulos.

Muista tämä: Sinulla on itselläsi valta aivoihisi. Hyvä ja huono olosi tulee juuri sieltä aivoistasi. Sinulla itselläsi on mahdollisuus pyyhkiä ilkeiden sanojen vaikuttavuus silloisesta mielialastasi. Tsemppiä!!

Vielä: Ala silloin tällöin kehumaan äitiäsi. Vaikka jokin ihan pikkuasia, kehu häntä. Pidemmän päälle tämä saatta aiheuttaa jonkinlaisen muutoksen.

Täyttä asiaa!

Ja tuo lopun vinkki voi tosiaan toimia, koska silloin tytär asettuu äidilleen äidiksi, jolloin äiti saa balsamia omille huonoudentunteilleen, ja paine arvostella tytärtä lievittyy ainakin hetkeksi.

Väärää samaistumistahan tuo on, ja huonon elämäntaitovalmentajan yritystä tehdä valmennettavasta kelvollisempi kuin äitinsä on - siitähän siinä on kysymys. Eli jos jää siihen moitteiden tuleen makaamaan, äiti kasvaa hahmona hirviön mittoihin ja tytär pienenee rusinaksi. Pitää oppia ratsastamaan sillä hirviöllä, vähitellen se onnistuu paremmin ja pitempään. Putoaminen voi kirpaista, mutta vähemmän se sattuu kuin se, että ratsu hyppii tasajalkaa päälläsi.

 

["vieras"]

Ratsulle kavionkuva perseeseen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28363993]Ratsulle kavionkuva perseeseen.[/QUOTE]
Eiköhän jokaisen narsistiäidin lapsi ole perseennuolemista harrastanut riittävästi. Siitä ei ole mitään hyötyä. Narsisti on kehuille pohjaton kaivo ja siitä kaivosta ei riitä kenellekään muulle.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28364001]Eiköhän jokaisen narsistiäidin lapsi ole perseennuolemista harrastanut riittävästi. Siitä ei ole mitään hyötyä. Narsisti on kehuille pohjaton kaivo ja siitä kaivosta ei riitä kenellekään muulle.[/QUOTE]
Narsistilla se kehuminen nimenomaan aiheuttaa sen, että kuvittelee olevansa todella jotakin erikoista ja haukkuminen aiheuttaa puolustusreaktion ja kuvittelee olevansa jotakin erikoista eli ratkaisu on kavio. Toki narsistista tulee vanhemmiten höppänäpelle, mutta josei osaa sitä ennen naureskella jo tälle, niin tulee olemaan pitkä tie kuunnella haukkumista.

 

[äitini vm 1945]

Minunkin äidistä löytyy osittain samaa. Ostaa minulle esim kasvorasvoja, vaikka tietää etten käytä niitä. Minä rasvaan kantapäitä milloin milläkin omaisuuksia maksaneella rasvalla. Samoin tuo minulle paitoja, jotka on ostanut minulle, mutta sanoo ostaneensa itelle ja että eihän ne sopineetkaan.

 

["vieras"]

Ja ap:n äidin motiiveista: haukkuu sinua siksi, että haluaa sinun muuttuvan itseään varten, koska olet hänen jatkeensa etkä ihminen. Jos tytär on lihava, ruma, tyhmä tai huonoryhtinen, niin äiti vaikuttaa omissa ja muiden silmissä epäonnistuneelta.

 

[moekoe]

Mun mutsi on samanlainen ja faija myös, jos en olis kuoleman väsynyt niin avautuisin.

Meillä on auttanut 500km välimatkaa ja puhelut vain noin 2-3kk välein.
Mä en kerro niille ikinä mitään henkilökohtaista. Ikinä.

 

[lievemmän tapauksen tytär]

Millä perusteella te teette aloittajan äidistä narsistin? Joo, hän on itsekeskeinen, narsistista vammaa on - mutta varsinainen narsistihan ei tunnista huonouttaan, kun taas aloittajan äiti taistelee sitä vastaan pysyttelemällä muodin tasalla ja huolehtimalla raivokkaasti, ettei tytärkään putoaisi kelkasta. Millä tapaa sellaisen ihmisen silittely olisi väärä hanke?