Mikä avuksi 3-vuotiaan kanssa???Välillä tekis mieli oikeesti vetää kuula iteltään kalloon.

[Naurukohtaus]

|O |O :ashamed: Toi tyttö on aivan ylivoimasen mahdoton!!!! Uhmakas se on ollut jo 1-vuotiaasta asti mutta luulin tossa 2.5-vuotiaana että pahin kärvistymä on jo takana.Mitä että???Ei todellakaan vaan pahenee koko ajan |O Mä olen välillä niiin loppu että tekis mieli vaan lyödä pää seinään ja herätä vaikka 10 vuoden päästä :ashamed: Omapäinen ja tulinen luonne tyttö on ollut aina mutta nyt on tullut tää ´mä haluun,mä en halua´vaihe.mitä ihmettä mä voisin tehdä että se loppuis?Meille syntyi vauva viime elokuussa ja olen antanut esikoiselle enemmän huomiota kuin vauvalle joten siitä tuskin on kyse.Otetaan esim.tilanne :

Tyttö:Mä en halua iltapalaa.
Minä:No sitten et syö sitä.
Tyttö:Mutku mä haluuun.Mä haluuun!!!Mä haluun!!!

Ja sit tietysti annan sen hälle.Mut mietin et pitäskö vaan ihan raa´asti olla antamatta esim,just iltapalaa tms.Vaikka tiedän että tyttö ei ole tosissaan,kuhan ärsyttää.
Olen yrittänyt kaikki keinot paitsi tuota eli olen kysynyt että miksi hän sanooo niin vaikkei tarkoita yms.mutta tuloksetta.

Neuvoja otan epätoivosena vastaan :ashamed:

 

[vieras]

Kuulostaa tutulta. Paitsi, että meillä esikoinen poika. Kun poika oli 3,5v niin luulin, että se on sitä pahinta uhmaa, mutta näkisitpä ton eskariuhman. ://

Meidän nyt 3,5v tyttö on sitten taas onneksi tosi kiltti. Saas nähdä millainen kolmosesta tulee.

 

[Greippi]

Otan osaa.
Meillä on välillä samanlaista menoa. Olen ottanut sen linjan, että laitan ruuan pöytään. Jos venkoillaan tai sanotaan, että ei haluta sitä, se viedään pois. Huutohan siitä toki tulee, mutta viimeistään 10 minuutin päästä tulee anteeksipyyntö, poika palaa pöytään ja ruoka maistuu. Vielä en osaa sanoa, milloin se alkaa toimia, mutta ainakin poika tietää, että ruoka tosiaan häviää eli olen tosissani sen kanssa. Kertaakaan ei ole jäänyt syömättä.

 

[KiiajaVille]

Voimia!
Annapa tytön päättää. Iltapalalla kysy vaikka haluatko jugurtin vai banaanin.
Pieniä päätäksiä voi jo tehdä.
Samaten pieniä asioita.
Meillä esim 3v poika tyhjää mielellään astianpesukonetta, laittaa itse kaakaojauhetta mukiin (ts. saa raivarin jos ei saa laittaa itse)

Mutta kyllä meilläkin raivotaan, paljon. Tulinen luonne jo vauvasta lähtien. Palikat lenti päin seiniä kun palikkatorni kaatui liian aikaisin :headwall:

Mutta täytyy myös iloita, lapset on erilaisia ja on jännää (vaikkakin joskus hyvin raivostuttavaa) seurata heidän touhujaan.

 

[Lullinäippä]

Meillä 3,5v. poika on kans ihan hirveä Tuntuu että se tekee koko ajan pahuuksia ja istuu jäähyllä. Lyö siskoa, kiroilee, valehtelee jne.
Mutta kun olen verrannut muihin tuon ikäisiin niin lapseni tuntuu kiltille - jo tässä vaiheessa huomaa ketä on kielletty ja ketä ei :/

 

[M Y R K K Y]

Joo..ikäviä tilanteita.
Ootko puhunut lapselle tunteista?Että ne voi sekoittaa hänenkin pään ja olla lapselle myös ylivoimaisen vaikeita.
Ehkä olis hyvä esim iltapalalla,antaa kahdesta vaihtoehdosta tytön valita kumman ottaa.

NÄin sais vähän omaa päätöstä kehiin.
Muista aina että tuo on ok ja tosi hyvä että lapsella on omaa tahtoa.
Mä koitan aina aatella että Tuo lapsi pärjää hyvin elämässä kun oikein tiukka uhma iskee.

Onko isälle samanlainen?
Musta vois olla hyvä ainakin päivällä jos temppuilee,niin jättää se ruoka väliin-ottaa pois ja sanoa että seuraavalla kerralla syöt sitten.
Ehkä vähän lyhentää seuraavaa ruokaväliä mutta että tyttö näkee sen että ruoka-aika tuli ja meni.

Mulla 3,5 vee kans ja vaikka on aika rauhallinen ja sopuisa tyttö,välillä kokeilee kovasti.
Mutta ruotuun palaa.
Oon jättänyt yhen ruuan välistä jos temppuilee.Mut iltapala on tärkee,sen käsitän.
Koita ottaa mukaan esim puuron tekoon,että sais ite tehä itelleen iltapalan.

En tiiä ootko koittanut näitä jo.

Tietty kun on väsy jo niin kiukku astuu kehiin nopsaan...
Niin äidillä kuin tytölläkin!!

 

[tiedän tunteen]

Voi että, tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu! Meillä 3v esikoistyttö ja tässä kuvaus eilisestä kauppureissusta:
Mennään kaupan. Huuto alkaa välittömästi, heittäytyy lattialle, ei halua olla kaupassa, ei jaksa kävellä, näitä siis jankuttaa ja huutaa niin että tavarat suunnilleen tippuu hyllystä. Huutaa todella niin kovaa ja välillä aina kirkaisee/vinkaisee ihan ku ois tosissaa turpaan annettu tms.. Ihmiset katsoo ja tämän huuto kestä koko kaupassakäynnin ajan. Siis jotain niin käsittämätöntä rääkymistä että ei ole totta!
Ollaan koitettu hoitopäivän jälkeen kotona olemista parin tunnin ajan ettei olisi liian stressaavaa tytölle lähteä suoraan päikkäristä kauppaan, on syötetty kotona ennen lähtöa asioille jnejnejne mutta aina, siis AINA tämä sama sota. En tiedä pitäisikö jättää koko tyttö kotiin isän kanssa ja lähteä pienemmän kanssa itse ostamaan ruuat.
Tuota ruokapöytä ym. kenkkuilua esiintyy meilläkin päivittäin. Paljon paljon voimia sinulle, rankkaa aikaa

 

[Gluteus maximus]

meillä 2,5v tyttö ihan samanlainen. Minä itse, minä itse, minä itse!!!! Sitten kun ei onnistu niin hirveät raivarit ja kun yritän auttaa niin vielä pahemmat raivarit. Sitten me tehdään lopulta se väkisin :headwall: :headwall:

 

[vieras]

täällä kanssa yks äiti hepulissa 2v10kk pojan kanssa. ihan mahdotonta,just tuota "en halua,mä haluaa-aa-aa-aa-aa-an!!!"
eikä auta yhtään vaikka pikkuasioista saa itse päättääkin,ottaako leivän vai jugurtin ja laitaako siniset vai punaset hanskat yms.

 

[Turbojurpo]

Mä olen välillä niiin loppu että tekis mieli vaan lyödä pää seinään ja herätä vaikka 10 vuoden päästä :ashamed:

Miksi kuvittelet, että tyttö olisi murrosikäisenä yhtään tuota helpompi tapaus?

 

[KiiajaVille]

Arvatkaapas onko kivaa kun lapset ovat olleet mummilassa hetken ja siellä saa kaiken periksi kun vähän vinkaissee?? (auttaa mahdottomasti näissä 3v ja 4v uhmissa)
Minä ja lapset oltiin viimeviikko mummilassa ja tänään on ehkä jo enemmän normaalipäivä --> ei enää niin paljoa vinkumista ja tinttailua :saint:

 

[Greippi]

eikä auta yhtään vaikka pikkuasioista saa itse päättääkin,ottaako leivän vai jugurtin ja laitaako siniset vai punaset hanskat yms.

Ei meilläkään auta ja siksi olenkin ottanut asiaan kovemman linjan. Minusta ruokailu, esim. juuri iltapala, on niin tärkeä asia, että en rupea siitä keskustelemaan ja neuvottelemaan alkuunkaan. Poika saa kyllä valita aamulla itse paidan parista vaihtoehdosta ja jälkiruokahedelmän tms. eli annetaan sitäkin tehdä.

 

[Naurukohtaus]

Tuo lapsen valintahomma meillä on ollut käytössä jo pitkään eli annan vaihtoehdot ja hän valitsee itse.Ja kotitöissä saa auttaa päivittäin.Olen huomannut sen että kun tyttö yhtäkkiä alottaa sen ´mä en halua sitä ja tätä´niin en ole kuulevinaankaan niin lopettaa aika äkkiä.Eli huomionhakua se kai sitten on.Koska tyttö on sellanen että voi ihan puun takaa tulla sanomaan että ´mä en halua pitää synttäreitä enkä halua synttärilahjoja ´(meillä siis ens la 3v syndet) sit mä oon vaan hiljaa ja katon muualle niin tyttö tulee toistamaan ja huutamaan siihen naaman eteen että ´kuulitsä äiti mä en halua sitä ja tätä´ sit mä olen useimmiten ollut just että ´aha´niin tyttö on lopettanut.Mutta jos rupean siinä selostaa että ´ei sitten pidetä tai et sitten saa lahjoja jos et halua ´niin siitäkös riemu repee :snotty: Ja jos saa esim.yleisillä paikoilla raivarit niiin kun pyydän olemaan hiljaa niin tyttö kirkuu Ihan siis niin kovaa ku sikaa tapettas.Ja ihmisillä on kivaa :snotty: Mutta tohon kirkumiseen on selvästi auttanut se etten sano siihen yhtikäs mitään,heti hiljenee.

 

[Hattara-Auroora]

Meillä tyttö on nyt 2v10kk ja aivan kamalaa lähteä sen kanssa yhtään minnekään ei halua istua rattaissa ei halua kävellä eikä missää nimessä saa kantaa. Kauhea huuto heittäytyy maahan etsii sieltä jonkun heittämän vanham purkan ja yrittää syödä sen. Kun tulen lähemmäs juoksee mua karkuun ja huutaa koko ajan ei ei ei... Mä en kestä tuntuu että alkaa itelläki flippaa. Kauppreissut voitte vain kuvitella pahimmasta painajaisestanne. Tarhaan pääseminen on jo operaattio erikseen ja sieltä kotiin kans vaikeaa... :headwall: |O

 

[Naurukohtaus]

Arvatkaapas onko kivaa kun lapset ovat olleet mummilassa hetken ja siellä saa kaiken periksi kun vähän vinkaissee?? (auttaa mahdottomasti näissä 3v ja 4v uhmissa)
Minä ja lapset oltiin viimeviikko mummilassa ja tänään on ehkä jo enemmän normaalipäivä --> ei enää niin paljoa vinkumista ja tinttailua :saint:

Joo täällä sama :snotty: meillä tyttö on yleensä n.kerran kahessa viikossa isomummillaan joka on tytön ehdoton suosikki(niin on ollut munkin sillon kun olin lapsi ) niin viettää päivän siellä ja kun illalla tulee himaan niin siitäkös riemu repee kun mammalla saa kaiken tahtonsa läpi ja kotona sitten ei saakkaan.Ja sitä kestää yleensä päivän kaks :snotty:

 

[suhmura-81]

Mie oon sanonu, et kyl äitille ruoka kelpaa, et ethän sie ees haluu syödä...Poika on nyt 2v5kk ja tosiaan uhmaa ollut koko pienen ikänsä. Meillä auttaa käänteispsykologia, tepsii aina... Ethän tee pissiä pottaan, ethän vaan tuu syömään/ syö kaikkia ruokia jne...

 

[Jellonainen]

Meilläkin on 3,5-vuotiaan kanssa hankalaa. Rikkoo tavaroita, kiskoo vaatteet päällä suuttuessaan, ulkoilu on yhtä karjumista ja lopulta ulkoilee ilman hanskoja kun repii ne koko ajan kädestään. Eilen kävimme isosiskon kanssa tuon 3,5-vuotiaan kerhon aikana kaupassa ja ostin kummallekin tarra-arkit. Nekin rytättiin auton lattialle, kotimatkalla huusi että haluaa tarrat, kotipihassa ne annoin hänelle ja saman tien ryttäsi tarrat takaisin lattialle :headwall:

Kärsijänä emme ole ainoastaan me vanhemmat, vaan myös 5v isosisko. Keskimmäisestä ei ole leikkiseuraa ulkona, koska makaa maassa ja karjuu. Sisällä ärsyttää tahallaan, huutaa niin että kovissa soi jne. Ja me vanhemmat olemme tietysti pinna kireällä sen huutamisen takia. Olen erittäin tyytyväinen että 5v on puolipäiväisesti päiväkodissa, saa hänkin lomaa tuosta huudosta!

 

[Moonlightmom]

täällä myös tuo 3v ihan mahoton..ei usko mitään,ei kuuntele kun puhutaan..todella kiukkunen luonne..hänellä on dysfasia ja on lisäksi aikas vilkas ja keskittymiskyvytön..hihat meinaa palaa sata krt pväs..

 

[Estu]

Mä luulin myös, että uhmaikä hieman lopahtaisi tuohon kolmeen ikävuoteen mennessä, mutta ei meidän esikoisella ainakaan. Täyttää huhtikuussa 5v ja on kyllä niin uhmakas, että joskus tekee mieli luovuttaa ja antaa olla :ashamed: Poika on minuun tulla, joten ketäpä sitä syyttelemään Tulinen ja itsepäinen poika. Onneksi nuo kaksi nuorempaa ovat helppoja tapauksia.