M
maama
Vieras
Mulla vanhempi tytär täyttää elokuussa 2v. Tähän asti meillä on ollut asiat niin kivasti, että tyttö on aina totellut mua ja kaikki on sujunut kuin unelma kiltin tytön kanssa. Viimeaikoina kuitenkin on alkanut tuntua siltä, että äidin auktoriteetti on kärsinyt inflaation..... Neiti ei mene päiväunille kuin tappelun kanssa, vaikka olis kuinka väsynyt... :'( Muutamana kertana oon tehnyt sen virheen, että olen sanonut, että okei, päätä itse. Se on toki ollut virhe. Niin pienelle ei voi sellaista vastuuta antaa... Niillä kerroilla likka on jättäny päikkärit väliin kokonaan. Muutama päivä tässä välissä meni taas ihan kivastikin. Tyttö jäi sänkyynsä kun mä hänet sinne vein. Tänään tapeltiin taas aikamme. Se on sellasta, että kun mä laitan sänkyyn, hän nauraa ja pomppaa pois. Kun mä vien uudestaan, hän saattaa yrittää potkia ja nauraa vaan. TOSI raivostuttavaa!!!!!!! Sitä saattaa tapahtua vaikka 20 kertaa. Muutaman kerran kun se on vaan jatkunut ja jatkunut, mä olen uhannut tukistamisella :ashamed: ja pari kertaa olen sen myös toteuttanut :'( :'( :'( :'( :'( Jälkeenpäin, tai itseasiassa jo ennen sitä on asiasta tosi paha mieli, mutta jos mä suustani päästän, että seuraavan kerran kun nouset, äiti ottaa tukasta kiinni, se on myös toteutettava... En todella ole tehnyt tätä kuin kahdesti, enkä kaipaa nyt mitään moraalisaarnaa, tai kuinka minä pahoinpitelen lastani. Näin en koe tekeväni. Itsekin olen kyllä muutamat tupenrapinat lapsena saanut, ja jälkeenpäin ajatellen tunnen ansainneeni ne ja pidän vanhempiani hyvinä ja johdonmukaisina kasvattajina. Harmittaa silti ihan suunnattomasti nää meidän riidat ja on niin hiton paha mieli. Musta vaan tuntuu, että alkaa keinot olla vähissä. Ton ikäiselle ne päikkärit on kuitenkin ehdottoman tärkeät, enkä aio niissä ruveta joustamaan. Onko muilla kokemusta ja vinkkejä tilanteen palauttamiseen?? En totisesti halua jatkaa tällaista riitelyä päikkäreistä joka ikinen päivä.