Mikä avuksi... asiaa ekaluokkalaisen käyttäytymisestä..

[====]

Meillä siis ekaluokkalainen jonka kanssa mun äidinrakkaus suurella koetuksella... tyttärestä siis kyse. Hän on koulussa ja muiden vieraiden silmissä tosi rauhallinen ja helppo lapsi ja tosi vaikea on kenenkään kanssa jutella asiasta kun tuntuu ettei kukaan usko millainen hän voi olla.

Mä oon tän aamun melkeinpä märissy sitä... aamu meni ihan pipariks, joku asia meni aamulla kouluunlähtiessä väärin niin siitä alkoi kauhea kohtaus, mikään ei kelpaa, vääränlaista kaakaota, väärä leipä, väärä paita... vaikka koitan mennä tilanteiden läpi hellästi,sekään ei auta. Missä mä teen väärin. En jaksa tuota enään.... ahdistaa... kelleen en voi puhua kun ei ymmärretä.

Meillä on neljä muuta lasta ja heidän kanssaaan ei ole koskaan ollut onghelmia. Kiitos jos jollai on jotain sanottavaa tai ehdotusta miten voisin helpottaa tilannetta.

 

[ap]

...

 

[mie]

Aika pienestä kiinni sun äidinrakkautes jos yks pikku-uhmis sen meinaa hävittää. Koulussa voi puhua opettajan, terveydenhoitajan tms. kanssa, sitten on perheneuvola olemassa jne. Itse sanoisin, että kunhan viettäis enempi aikaa sen lapsen kanssa ja selvittäis mahdolliset kiusaaamiset tms.

 

[vieras]

Se ikä se vain on. Tuo vouhkaus menee ohi. Kesto meillä noin puoli vuotta. 9-vuotiaana alkaa uusi mylläkkä ja se on lystiä se... Meillä on nyt 2-v uhmis, 4-v uhmis, 7-v uhmis ja 9-v uhmis.

Usko pois, tuo on ohimenevää.

 

[ap]

Aika pienestä kiinni sun äidinrakkautes jos yks pikku-uhmis sen meinaa hävittää. Koulussa voi puhua opettajan, terveydenhoitajan tms. kanssa, sitten on perheneuvola olemassa jne. Itse sanoisin, että kunhan viettäis enempi aikaa sen lapsen kanssa ja selvittäis mahdolliset kiusaaamiset tms.

On oltu kouluun yhteydessä syksyllä asian takia.... opettaja just sanoo että niin kiltti ja rauhallinen, samoin muut lähipiirissä olevat ja mummot yms. Just tuota mä tarkoitin... kukaan ei ymmärrä mua. Eikä kyse ole pikku uhmiksesta... valitettavasti. viiden lapsen äitinä tiedän tasan mitä on pikku-uhmis.

 

[ap]

Se ikä se vain on. Tuo vouhkaus menee ohi. Kesto meillä noin puoli vuotta. 9-vuotiaana alkaa uusi mylläkkä ja se on lystiä se... Meillä on nyt 2-v uhmis, 4-v uhmis, 7-v uhmis ja 9-v uhmis.

Usko pois, tuo on ohimenevää.

Kiitos... ehkä mä otan tän vaan liian rankasti. Ite vaan niin neuvoton asian kanssa.

 

[vieras]

Sinä olet se tuttu ja turvallinen taho, johon voi purkaa pahaa mieltään. Kuuluu ikään.

 

[piina]

Anna vain aikaa ja yritä olla provosoitumatta kiukutteluista. Laitat aamupalan pöytään, jos ei kelpaa olkoot ilman. Jos meinaa mennä kiukutteluksi, keskity silloin enemmin muihin lapsiisi ja jätä vähemmälle huomiolle. Kun yhteistyö alkaa pelaamaan, anna silloin paljon huomiota. Näin yritän ainakin omien isompien lasten kanssa. Onneksi yleensä tuossa vaiheessa on ohimenevä kausi ja sen jälkeen on useampi vuotta seesteisempää aikaa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kevät on jo pitkällä ja lapset ovat väsyneitä. Koko päivän, kun skarppaa koulussa ja käyttäytyy ns. hyvin, kotona ei enää jaksa. Ja koti on turvallinen paikka rähinöidä...

Raskasta on, tiedän, mutta yritä ottaa kohteliaisuutena: sinuun luotetaan ja rakastetaan niin, että uskaltaa kiukutellakin. :hug:

 

[ap]

Anna vain aikaa ja yritä olla provosoitumatta kiukutteluista. Laitat aamupalan pöytään, jos ei kelpaa olkoot ilman. Jos meinaa mennä kiukutteluksi, keskity silloin enemmin muihin lapsiisi ja jätä vähemmälle huomiolle. Kun yhteistyö alkaa pelaamaan, anna silloin paljon huomiota. Näin yritän ainakin omien isompien lasten kanssa. Onneksi yleensä tuossa vaiheessa on ohimenevä kausi ja sen jälkeen on useampi vuotta seesteisempää aikaa.

Kiitos sullekkin... esim se tämän aamuinen, oli tipalla ettei lähe kouluun lainkaan, menee taksilla eikä taksi odottele. Laitoin aamupalan, sitä mitä hän halusi, ei kelvannutkaan, kelpas, ei kelvannutkaan... tuota jankkaamista... ihan ku ei itsekkään tietäis mitä haluaa. Sama juttu muidenkin asioiden kanssa, haluaa tuon paidan, ei halua haluaa.... pläääh

Kiitos ku te jotku ymmärrätte... tää on mulle ISO juttu.

 

[vieras]

Meillä esikoinen on juuri tuollainen muiden silmissä kiltti, nopeasti oppiva ja kiva kavereille. Kotona rähisee sitä enemmän mitä enemmän on muualla tsempannut. Luonnekysymys. Sinänsä kyllä helppokin lapsi, että voi luottaa siihen, ettei tolloile kodin ulkopuolella. Mutta itselle rankkaa, kun työpäivän päätteeksi pitää kestää kiukut.

 

[Blue]

Kevät on jo pitkällä ja lapset ovat väsyneitä. Koko päivän, kun skarppaa koulussa ja käyttäytyy ns. hyvin, kotona ei enää jaksa. Ja koti on turvallinen paikka rähinöidä...

Raskasta on, tiedän, mutta yritä ottaa kohteliaisuutena: sinuun luotetaan ja rakastetaan niin, että uskaltaa kiukutellakin. :hug:

Ihanasti sanottu. Toi voimia tällekin ekaluokkalaisen äidille, vaikka meillä tyttö ei uhmailekaan suuremmin juuri nyt.

 

[piina]

Anna vain aikaa ja yritä olla provosoitumatta kiukutteluista. Laitat aamupalan pöytään, jos ei kelpaa olkoot ilman. Jos meinaa mennä kiukutteluksi, keskity silloin enemmin muihin lapsiisi ja jätä vähemmälle huomiolle. Kun yhteistyö alkaa pelaamaan, anna silloin paljon huomiota. Näin yritän ainakin omien isompien lasten kanssa. Onneksi yleensä tuossa vaiheessa on ohimenevä kausi ja sen jälkeen on useampi vuotta seesteisempää aikaa.

Kiitos sullekkin... esim se tämän aamuinen, oli tipalla ettei lähe kouluun lainkaan, menee taksilla eikä taksi odottele. Laitoin aamupalan, sitä mitä hän halusi, ei kelvannutkaan, kelpas, ei kelvannutkaan... tuota jankkaamista... ihan ku ei itsekkään tietäis mitä haluaa. Sama juttu muidenkin asioiden kanssa, haluaa tuon paidan, ei halua haluaa.... pläääh

Kiitos ku te jotku ymmärrätte... tää on mulle ISO juttu.

Mulla myös samanikäinen taksilla kouluun kulkeva ja koettelee välillä mullekin. Joskus on saanut itkujen kanssa hänet ulos ja on tosi ikävä laittaa itkuista lasta kouluun, mutta yleensä seuraava aamu onkin sitten ollut paljon reippaampi.

 

[ap]

Meillä esikoinen on juuri tuollainen muiden silmissä kiltti, nopeasti oppiva ja kiva kavereille. Kotona rähisee sitä enemmän mitä enemmän on muualla tsempannut. Luonnekysymys. Sinänsä kyllä helppokin lapsi, että voi luottaa siihen, ettei tolloile kodin ulkopuolella. Mutta itselle rankkaa, kun työpäivän päätteeksi pitää kestää kiukut.

Näinpä, luonnekysymyskin.

Sitä mä vaan oon miettiny että pitäskö mun olla sille aina lässyn lässyn.. silloin asiat menis varmaan hyvin.

 

[vieras]

Meillä esikoinen on juuri tuollainen muiden silmissä kiltti, nopeasti oppiva ja kiva kavereille. Kotona rähisee sitä enemmän mitä enemmän on muualla tsempannut. Luonnekysymys. Sinänsä kyllä helppokin lapsi, että voi luottaa siihen, ettei tolloile kodin ulkopuolella. Mutta itselle rankkaa, kun työpäivän päätteeksi pitää kestää kiukut.

Meilläkin juuri näin.

 

[vieras]

Meillä esikoinen on juuri tuollainen muiden silmissä kiltti, nopeasti oppiva ja kiva kavereille. Kotona rähisee sitä enemmän mitä enemmän on muualla tsempannut. Luonnekysymys. Sinänsä kyllä helppokin lapsi, että voi luottaa siihen, ettei tolloile kodin ulkopuolella. Mutta itselle rankkaa, kun työpäivän päätteeksi pitää kestää kiukut.

Näinpä, luonnekysymyskin.

Sitä mä vaan oon miettiny että pitäskö mun olla sille aina lässyn lässyn.. silloin asiat menis varmaan hyvin.

Ei mee, ne keksii aina jonkun josta kiukuta!

Mein temperamenttinen neiti 7v sai eilen "kummasta kädestä" vääränvärisen suklaakonvehdin... paperin olis pitänyt olla vihreä eikä oranssi, vaik sama suklaa sisällä...

 

[no]

Täällä kans tollanen tyttö. Muualla on niin kiltti ja kyselivätkin jo että eikö koskaan suutu tms. No hitto soikoon. Kotona ku myrskynmerkki aina vaan.
Hyvä että jossain uskaltaa näyttää, ja ole onnellinen että purkaa sinuun eikä esim huonona käytöksenä koulussa!!!
Lapsesi lienee nuorin katraassa, sekin voi olla välillä vaikeeta kun pitää yrittää saada äidin ja isän huomio sisarusparvessa.

 

[ap]

Kevät on jo pitkällä ja lapset ovat väsyneitä. Koko päivän, kun skarppaa koulussa ja käyttäytyy ns. hyvin, kotona ei enää jaksa. Ja koti on turvallinen paikka rähinöidä...

Raskasta on, tiedän, mutta yritä ottaa kohteliaisuutena: sinuun luotetaan ja rakastetaan niin, että uskaltaa kiukutellakin. :hug:

Tosi ihanasti tosiaan sanoit. Tuolleen pitäs jaksaakkin ajatella.

 

[Koivunkäpy]

tuttua, ah niin tuttua. aamut helpotti kun saa itekseen tehdä aamutoimet, illalla laitetaan vaatteet ja tietää jotta kun puhelin hälyttää on aika laittaa vaatteet, ihan sama onko vaattet päällä vai ei.
Ja välillä se kun ei voi uskoa mitään, ei siis mitään |O ja vastan vänkyttäminen :kieh:

Mutta koulussa/muualla misä ei vanhemmat ole mukkana osaa käyttäytyä oikeen hianosti.

 

[ä]

Tämä kuulostaa minusta myös ihan normaalilta, ikään liittyvältä vaiheelta. Lapset on erilaisia, vaikka neljä isompaa sisarusta ei olisi tuota vaihetta eläneetkään niin nuorimmainen kuitenkin sen voi kokea. Meillä myös nuorimmainen ainoa jolla tuota samaa.

 

[ap]

Täällä kans tollanen tyttö. Muualla on niin kiltti ja kyselivätkin jo että eikö koskaan suutu tms. No hitto soikoon. Kotona ku myrskynmerkki aina vaan.
Hyvä että jossain uskaltaa näyttää, ja ole onnellinen että purkaa sinuun eikä esim huonona käytöksenä koulussa!!!
Lapsesi lienee nuorin katraassa, sekin voi olla välillä vaikeeta kun pitää yrittää saada äidin ja isän huomio sisarusparvessa.

Hän on toiseksi vanhin... ehkäpä on jonkinlaista huomionhakuakin tuo käytttäytyminen. Miehen kanssa ollaan paljon puhuttu asiasta keskenämme ja mieskin koittaa huomioida erityisen paljon tätä tyttöä. Kiva kuulla että muillakin tämmösiä lapsia =)