Mikä avuksi?

[Tyttö-82]

Poikaystävän kanssa on ollu erimielisyyksiä noiden tietokonepelien pelaamisesta. Yhdessä asutaan ja yleensä se iltaisin pelaa enemmän kuin me tehdään yhdessä jotain. Välillä menee jopa koko ilta silleen että se pelaa tietokoneella jotain pelejä ja mä teen sitten yksin jotain muuta esim. katon telkkaa tai luen. Jos oon antanu sen pelata vaikka pari tuntia ja ehdotan sitten esim. elokuvan kattomista niin ei kuulemma halua tai sitten sanoo että myöhemmin. Ja välillä se myöhemmin on vasta seuraavana päivänä. Välillä se saattaa suuttuakin jos yritän vaikka tunnin päästä uudestaan ehdottaa jotain elokuvaa. Eilen se otti puheeksi sen kun sen mielestä meillä ei ole ollu lakanoiden välissä paljoo mitään. Sanoin siihen että ei mua kauheesti kiinnosta jos mun seura kelpaa enemmän vaan siellä lakanoiden välissä eikä muuten. Se ei meinannu mennä sille jakeluun, mutta kai se lopulta jotenkin meni. Oon sitten miettiny että mistä tämmönen käytös johtuu. Onko se vaan semmonen että sille on tärkeempää viettää enemmän sitä ns. omaa aikaa. Välillä oon myös pelänny että onko se riippuvainen noista peleistä kun se pelaa niin paljon. En tiedä miten mä puhuisin sille tästä asiasta kun se tuntuu käsittävän aina jotenkin väärin tai ei ymmärrä ollenkaan. Mitä siis pitäisi tehdä?

 

[valitettavasti]

Hän on riippuvainen peleistä. Yleensäkin suomalaisilla on suuri vaara jäädä nettiriippuvaisiksi. Kyllä se on sairaus ja kaiken lisäksi erittäin vaikea kitkettäväksi pois, koska on tavallaan hyväksyttyä olla nettiriippuvainen ja ehkä peliriippuvainenkin. Varsinkin masentuneet koukuttuu tietokoneeseen.

Kyllä riippuvaisen itse pitäisi alkaa ymmärtämään tapojensa seuraukset, että voisi alkaa eriytymään tietokoneelta. vastaavasti se vaatisi jotakin muuta tekemistä. Paras olisi, jos saisit poikaystäväsi kiinnostumaan jostakin harrastuksesta ja mielellään yhteisestä, joka veisi mielenkiintoa ja jota pitäisi suorittaa.
Pidemmällä aikavälillä en näe suhteenne onnistuvan, jos asioihin ei tule muutosta.

 

[Eri mieltä]

Höpsistä!

Joku joka ei itse pelaa, eikä tiedä peleistä mitään, alkaa julistamaan ihmisiä sairaiksi.

Aloittaja: Ei kannata vaatia mieheltä liikaa kiinnostusta, tee omia juttujasi.
Ei kai miehen kanssa niin hauskaa ole, mokomat ilonpilaajat. Anna hänen pelata, mutta rajoita sitä mukaa niitä lakanatouhujakin.
Parhaiten mies oppii omista mokistaan, puhu vasta kun hän tulee kysymään.
sitä ennen tee omia juttujasi, älä ainakaan asu miehen kanssa.

 

[Hahhahhah]

Peliriippuvainen huvittavaa laukomista. Taidat olla itse leffariippuvainen. Onko se niin tärkeää katsella leffaa yhdessä, kun kuitenkin tehdään yksin.

 

[Tyttö-82]

Hän on riippuvainen peleistä. Yleensäkin suomalaisilla on suuri vaara jäädä nettiriippuvaisiksi. Kyllä se on sairaus ja kaiken lisäksi erittäin vaikea kitkettäväksi pois, koska on tavallaan hyväksyttyä olla nettiriippuvainen ja ehkä peliriippuvainenkin. Varsinkin masentuneet koukuttuu tietokoneeseen.

Kyllä riippuvaisen itse pitäisi alkaa ymmärtämään tapojensa seuraukset, että voisi alkaa eriytymään tietokoneelta. vastaavasti se vaatisi jotakin muuta tekemistä. Paras olisi, jos saisit poikaystäväsi kiinnostumaan jostakin harrastuksesta ja mielellään yhteisestä, joka veisi mielenkiintoa ja jota pitäisi suorittaa.
Pidemmällä aikavälillä en näe suhteenne onnistuvan, jos asioihin ei tule muutosta.

Välillä oon yrittäny ehdottaa jotain yhteistä tekemistä esim. kävelylenkkiä, mutta välillä on käyny niin että kun kävelylenkki on tehty niin se menee heti taas pelaamaan ja ihmettelee että eikö muka ole ollu tarpeeksi yhteistä tekemistä. Välillä mulla palaa sitten hermot ja teen jotain semmosta että se suuttuu ja sanoo että ehkä hän olisi voinutkin olla pelaamatta, mutta pelaa sittenkin kun onnistuin suututtaa sen.
Miten mä saisin sen tajuamaan tämän tilanteen?

 

[Roikkuvaiset]

Jos se on läheisriippuvainen

 

[miehille viesti]

Jos otat naisen, muista viettää sen kanssa tarpeeksi aikaa.
Naisen pito ei ole herkkua, älä ota naista jos sinulla ei ole sille aikaa!
Naisen pito ei ole mukavaa, vaan se on raskasta työtä ja käy lompakolle kalliiksi (vuokraleffa 5 euroa/ilta)

 

[Erimieltä]

HOPLAA:

"Välillä mulla palaa sitten hermot ja teen jotain semmosta että se suuttuu ja sanoo että ehkä hän olisi voinutkin olla pelaamatta, mutta pelaa sittenkin kun onnistuin suututtaa sen."

On muuten aika klassinen merkki riippuvaisuudesta: syyllistäminen.

Eli omasta pelaamisesta on itsekin niin huolissaan, että pitää etsiä parempia syitä muista!
Alkoholistit tekee juuri noin: Kerran olen sun mielestä juoppo, niin lähdenpä kostoksi baariin, Sun syys

 

[panacea]

Niin, toisen rakas harrastus on toiselle "riippuvuus"

Mitään ongelmaahan ei olisi, jos miehesi olisi yhtä "riippuvainen" tv:n tai leffojen katselusta kuin sinä, tai sinä olisit "riippuvainen" pelaamisesta.

Mitä jos yrittäisit löytää itsellesi kumppanin, joka on kiinnostunut samoista huvituksista kuin sinä?

 

[valitettavasti]

Niin, toisen rakas harrastus on toiselle "riippuvuus"

Mitään ongelmaahan ei olisi, jos miehesi olisi yhtä "riippuvainen" tv:n tai leffojen katselusta kuin sinä, tai sinä olisit "riippuvainen" pelaamisesta.

Mitä jos yrittäisit löytää itsellesi kumppanin, joka on kiinnostunut samoista huvituksista kuin sinä?

No olipas vastaus!

Ap kysyy neuvoa miten hän voisi viettää enemmän aikaa poikaystävänsä kanssa ja sinä sanot, että on normaalia pelata illat ja ap voisi vaihtaa poikaystävää. Ilmeisesti siinä sitten niin tulee käymäänkin.

Tietokoneen kanssa seurustelu on läheisiä loukkaava, alkoholismin vertainen riippuvuus sillä erotuksella, että alkoholismissa on vieläkin rajumpia lieveilmiöitä.

Lasten kohdalla tämä toimii siten, että huomataa muita kiinnostuksen aiheita ja viedään lasta niihin ja mielellään tuetaan tätä uutta harrastusta. Olisi aika tärkeää, että tämä uusia asia tapahtuisi ulkona, olisi mielellään liikunnallinen. Esim. pojilla kaikenlainen pärinä ja tekniikka voittaa pelit.

Tietysti tietokone voi olla käytössä hetken, mutta siitä pitää pystyä luopumaan.

Ihan vinkiksi vaan, että täällä palstoilla päivästä toiseen riippuvat ovat juuri niitä nettiriippuvaisia.

 

[Entinen mieheni oli tuollainen]

Entinen mieheni oli samankaltainen kuin ap:n mies. Hän pelasi paljon, kun aloimme seurustella, mutta lopetti sen pitkäksi aikaa, mutta aloitti taas muutaman vuoden naimisissa oltuamme. Hän pelasi käytännössä kaikki vapaa-ajat. Välillä sanoin, että ehkä minun pitäisi pukeutua joksikin pelihahmoksi, jotta hän välillä huomaisi minutkin. Siitä huolimatta, että hän pelasi, arvosteli hän lakkaamatta minun rakkainta harrastustani eli lukemista, hänestä se oli turhaa, kun taas pelaaminen kehittävää.

Lopulta erosimme oltuamme 15 vuotta yhdessä ja suurin syy oli se, että olimme kasvaneet erillemme, meitä kiinnostivat eri asiat. Eli yksi syy oli se, että hän halusi vain pelata ja minä en pitänyt siitä, ja minä pidin lukemisesta ja hän ei pitänyt siitä.

Nykyinen miesystäväni ei pelaa, vaan pidämme molemmat lukemisesta, teemme yhdessä ristikoita ja sudokuja jne., joista pidämme molemmat.

 

[Joystick]

Nykyinen miesystäväni ei pelaa, vaan pidämme molemmat lukemisesta, teemme yhdessä ristikoita ja sudokuja jne., joista pidämme molemmat. [/quote]

Entinen naisystäväni oli samanlainen lukutoukka kuin sinä. Onneksi pelaamme nykyisen naisystäväni kanssa yhdessä pelejä, joista pidämme molemmat.

 

[Joystickille "Entinen mieheni oli tuollainen"]

Niin, pointtini olikin se, että teemme yhdessä asioita, joista pidämme molemmat eli me pidämme muun muassa lukemisesta ja ristisanojen ratkomisesta (ja lauta- ja korttipelien pelaamisesta, ruoan laitosta, uimisesta, jääkiekosta, matkustelusta, mökkeilystä jne) molemmat ja se on hyvä meille - ja jos te molemmat pidätte tietokonepelien pelaamisesta, se on hyvä juttu teille! Tärkeintähän onkin juuri se, että viihtyy yhdessä ja pitää samankaltaisista asioista.

 

[kysynpä vaan]

Kuka voi pitää jääkiekosta, tuosta mustasta kumilätkästä?

 

[Entinen mieheni oli tuollainen]

Kuka voi pitää jääkiekosta, tuosta mustasta kumilätkästä?

:-D

Makuja on monia ;-)

 

[Jaakko 1]

Koko ajan Pikkaraisen hallussa...

 

[**siri**]

Älä erehdy luulemaan, että sinulla on valta ja voima muuttaa jonkun toisen mieltymyksiä ja tapoja. Jos miehelle on pelaaminen tärkeää, niin sitten se on.
Kuten olet jo havainnut, hän voi mieliksesi luopua siitä hetkeksi, mutta sitten taas palaa koneen ääreen pikapikaa.

Jos et pysty sitä tosiasiaa hyväksymään, sinulla ei ole paljon vaihtoehtoja.
On niitä sellaisiakin miehiä, jonka kanssa mieltymyksesi kävisi paremmin yhteen. Miksi käydä turhaa taistelua, kun joskus luovuttaminen olisi viisainta?

 

[hjk2]

Älä kuvittele myöskään, että toi menisi ohi. Itse hukkasin neljä vuotta elämästäni tietokonepeliriippuvaisen nörtin kanssa. Nykyisen mieheni kanssa meillä ei ole edes tietokonetta kotona muulloin kun työkoneen tullessa kotiin töitä varten (=harvoin). Meille arki kotona yhdessä on juhlaa, harrastetaan paljon yhdessä (mm liikuntaa ja ruuanlaittoa).

 

[valitettavasti]

paras keino olisi ostaa moottoripyörä ja lähteä sillä ajelemaan, kun poikaystävä alkaa leikkimään tietokonepelejä.

 

[Anna Kala]

Tietokonepelien pelaaminen on heti riippuvuutta, jos sitä harrastetaan, mutta lukeminen, lenkkeileminen, elokuvien katseleminen, käsitöiden tekeminen jne. ei ole?

Minä oli aikoinani naimisissa miehen kanssa, joka luki kaiket ajat sarjakuvalehtiä. Niitä hän olisi ahminut vaikka aina, mutta pitihän sitä välillä käydä töissäkin ja syödä ja nukkua. Tietokoneita ei silloin ollut. Oliko mieheni sarjakuvariippuvainen?

Ei minua suuremmin se haitannut. Nykyinen mieheni pelailee aika usein tietokonepelejä, tosin hän on jo kohta viisikymppinen, mutta miehet taitaa tykätä pelaamisesta joka iässä. En minä sitä osaa riippuvuutena pitää.

Nuoret pojat saattaa tietysti jonkin aikaa olla suorastaan maniassa näihin peleihin. Niitä kun tulee kaiken aikaa uusia ja aina vaan kiehtovampia, ja kaikki tuollainen on jotenkin miehen mieltä kiinnostavaa. Eiköhän aika tee tehtävänsä kuitenkin näidenkin miesten kohdalla. Jossain vaiheessa ne pelit jää vähemmälle, voi tulla jopa totaalinen kyllästyminen. Niin kuin tälle mun miehelle kävi autojen laittamisen suhteen. Ainakin viisitoista vuotta mies korjaili ja rassaili vanhoja autoja ihan himo silmissä, kunnes yhtäkkiä tuli täydellinen kyllästyminen vanhojen romujen kanssa raasaamiseen, sen jälkeen on meille hankitut autot olleetkin uusia tai lähes uusia.

Eli tulee niistä aikuisiakin jossain vaiheessa. Eri asia, jaksaako sitä odottaa. Nykyään aika monet miehet tuntuu olevan vielä kolmekymppisinäkin ihan kakaroita.

 

[Yksaddiktintuttu]

Tietokonepelien pelaaminen on heti riippuvuutta, jos sitä harrastetaan, mutta lukeminen, lenkkeileminen, elokuvien katseleminen, käsitöiden tekeminen jne. ei ole?

Minä oli aikoinani naimisissa miehen kanssa, joka luki kaiket ajat sarjakuvalehtiä. Niitä hän olisi ahminut vaikka aina, mutta pitihän sitä välillä käydä töissäkin ja syödä ja nukkua. Tietokoneita ei silloin ollut. Oliko mieheni sarjakuvariippuvainen?

Ei minua suuremmin se haitannut. Nykyinen mieheni pelailee aika usein tietokonepelejä, tosin hän on jo kohta viisikymppinen, mutta miehet taitaa tykätä pelaamisesta joka iässä. En minä sitä osaa riippuvuutena pitää.

Nuoret pojat saattaa tietysti jonkin aikaa olla suorastaan maniassa näihin peleihin. Niitä kun tulee kaiken aikaa uusia ja aina vaan kiehtovampia, ja kaikki tuollainen on jotenkin miehen mieltä kiinnostavaa. Eiköhän aika tee tehtävänsä kuitenkin näidenkin miesten kohdalla. Jossain vaiheessa ne pelit jää vähemmälle, voi tulla jopa totaalinen kyllästyminen. Niin kuin tälle mun miehelle kävi autojen laittamisen suhteen. Ainakin viisitoista vuotta mies korjaili ja rassaili vanhoja autoja ihan himo silmissä, kunnes yhtäkkiä tuli täydellinen kyllästyminen vanhojen romujen kanssa raasaamiseen, sen jälkeen on meille hankitut autot olleetkin uusia tai lähes uusia.

Eli tulee niistä aikuisiakin jossain vaiheessa. Eri asia, jaksaako sitä odottaa. Nykyään aika monet miehet tuntuu olevan vielä kolmekymppisinäkin ihan kakaroita.

Tietokonepeleistä puhuttaessa, ei voida sano että pelaaminen on väärin. Mutta tunnen ihmisiä, jotka oikeasti olivat jo 90 -luvulla addiktoituneita joihinkin ns. netti-roolipeleihin. Heillä peli alkoi kun puhelun hinta, aikana kun käytettiin modeemia, per minuutti halpeni n. klo 17 alkaen ( muistaakseni ) ja loppuivat aamulla klo 7 aikoihin ( muistelen näin, mutta en asunut alueella jossa hinnat olivat halvempia tiettyinä kellon aikoina ). Tämän jälkeen nukuttiin, kunnes taas halpa hinta-aika taas alkoi. Ystäväni vietti tällaista elämää reilun vuoden. Joten olen ihan varma että nykyisinkin kun on edullisia kiinteitä yhteyksiä ja paljon enemmän pelitarjontaa, myös roolipelejä, tällaisia addikteja on.

Se että miksi parisuhteessa oleva tällaiseen voi ajautua en suoraan tiedä. Oma ystäväni, oli sinkku ja lopetti pelaamisen kun löysi naisen.

 

[hamp uusi]

Oma veljeni pelasi 80-luvulla jo aikoinaan Commodore 64 ja Vic-20 pelejä. Hänkin nakutti niitä koko nuoruutensa. Isompana pelit sitten vaihtuivat urheilun tuijottamiseen ja rahapeleihin. Helposti siis yksi addiktio vaihtuu toiseen, joten olen varma, että AP:tä ei yhtään helpota se tieto, että odottele vaan muutamia vuosia, niin mahdollisesti miehesi tajuaa lopettaa pelaamisen.

Riippuvuuttaan voi testata esim. A-klinikan nettisivujen testillä. Jos arkisin ihmisen vapaa-aika menee pakollista syömistä ja suihkussakäyntiä lukuunottamatta kokonaan tietokoneen pelaamiseen tms, niin mielestäni kyse on addiktiosta. Helppo tapa testata sitä on esim. kokeilla, että pystyykö olemaan yhden viikonlopun kokonaan pelaamatta vai aiheuttaako se ärtymystä ja tiuskimista. Addiktioita on helposti myös samalla henkilöllä useita eli jos pelaamista, seksiä yms. harrastetaan pakkomielteisesti jonkun psyykkisen syyn vuoksi (halutaan unohtaa masennus tms), niin niistä on vaikea päästä eroon ja eri pakkomielteitä voi kertyä runsaastikin.

En halua addiktoitunutta miestä itselleni, joten minulle on ihan sama, onko kyseessä konsolipeliriippuvuus, uhkapelit, tv, urheilu, alkoholi, huumeet, lääkkeet, seksi tms, sillä liika on liikaa aina.

Ihmettelen, että AP sai niin paljon lokaa niskaansa, sillä kelpuuttaisivatko Ellit todella sellaisen miehen itselleen, jonka kanssa ei voi harrastaa mitään yhdessä paitsi seksiä. Totta kai omiakin harrastuksia pitää olla, mutta minusta on myös tärkeää, että on niitä yhteisiäkin juttuja, joiden takia ollaan yhdessä. Muutenhan suhteessa ei ole muuta yhteistä kuin että jaetaan kulut puoliksi ja sekstaillaan silloin tällöin, joka jo muistuttaa jotakin panokaverin ja kämppiksen välimuotoa.

 

[iskäja3lasta]

Poikaystävän kanssa on ollu erimielisyyksiä noiden tietokonepelien pelaamisesta. Yhdessä asutaan ja yleensä se iltaisin pelaa enemmän kuin me tehdään yhdessä jotain. Välillä menee jopa koko ilta silleen että se pelaa tietokoneella jotain pelejä ja mä teen sitten yksin jotain muuta esim. katon telkkaa tai luen. Jos oon antanu sen pelata vaikka pari tuntia ja ehdotan sitten esim. elokuvan kattomista niin ei kuulemma halua tai sitten sanoo että myöhemmin. Ja välillä se myöhemmin on vasta seuraavana päivänä. Välillä se saattaa suuttuakin jos yritän vaikka tunnin päästä uudestaan ehdottaa jotain elokuvaa. Eilen se otti puheeksi sen kun sen mielestä meillä ei ole ollu lakanoiden välissä paljoo mitään. Sanoin siihen että ei mua kauheesti kiinnosta jos mun seura kelpaa enemmän vaan siellä lakanoiden välissä eikä muuten. Se ei meinannu mennä sille jakeluun, mutta kai se lopulta jotenkin meni. Oon sitten miettiny että mistä tämmönen käytös johtuu. Onko se vaan semmonen että sille on tärkeempää viettää enemmän sitä ns. omaa aikaa. Välillä oon myös pelänny että onko se riippuvainen noista peleistä kun se pelaa niin paljon. En tiedä miten mä puhuisin sille tästä asiasta kun se tuntuu käsittävän aina jotenkin väärin tai ei ymmärrä ollenkaan. Mitä siis pitäisi tehdä?

Kuten huomasit, jäbälläsi on sen verran älliä että meni jakeluun, että jos ei huomioi naisen tarpeita, niin ei saa seksiäkän. Voit siis kouluttaa miehestäsi unelmien herrasmiehen seksin avulla

 

[kokemusta on]

Jotenkin kuulostaisi siltä, että kun ei seksitouhut enään innosta poikakaveriasi. Ehkä se maistuu sen mielestä niin puulta? nainen pitäisi olla monitaituri tuossa saralla. Mutta eihän joku nuori sälli osaa edes helliä eikä saa naisen innostumaan eikä myös nainen näytä halukkaalta. Aina sitten joku älynero haluaisi, että nainen kouluttaa sen miehenkin? mutta miksi ei naiset haluaisi koulutusta ihan samanlailla. Kuka se onkaan seppä syntyessään. Ei niitä kirjoista opi, vaan käytännössä. Ja jos löytää sen sopivan saaliin, joka sitten saa naisen oikein kiihoittumaan ja tahtomaan lisää. Eikä noita keskenkasvuisten räpertelyä, mistä saa vaan pahan mielen.

 

[mummeli47]

Omassa perheeni ja tuttavapiirini nuorisossa nettipelaaminen on aika yleistä,siis kyse on 20-40 vuotiaista...Samanlaisia ongelmia heilläkin ilmenee,pojat pelaavat ja tyttöystävät ja avovaimot harmittelevat.Joillakin heistä saattaa olla jonkinasteinen riippuvuus kyseessä,joillakin tiivis harrastus.

Näistä eräs melkein nelikymppinen mies on pelannut niin kauan kuin tietokoneita on ollut,ammattikin on siltä alalta.Alettuaan yhteiselämän avovaimonsa kanssa,hän joutui rajoittamaan pelaamistaan,koska tämä on sen verran voimakastahtoinen että oli pakko...On siitä muutamia kertoja heidän perheessään oteltu.Samoin muilla tytöt pistävät rajat pelaamiselle,harrastavat jotain muuta tai pelaavat itsekin.

Ap.,sano kaverille,että tunti päivässä tai ulos...