Mikä häiriö minulla on?

["onki"]

En pysty vastata puhelimeen, kun äitini soittaa. En vain pysty.
Hänellä ollut raskas elämä, paljon vastoinkäymisiä. Oli minulle lapsena niin hyvä äiti kuin siinä tilanteessa kykeni. Paljosta on kiittäminen.

Mutta nyt aikuisena mielestäni on hylännyt minut ja kohtelee huonmmin kuin sisaruksiani. Myös muiden sukulaisten mielestä eikä pelkästään minun. Syynä ehkä se, että minä olin vahinkolapsi. syntipukki hänen elämän alamäkeen...Lapsiani kohtelee huonommin myös. Ehkä ei vain jaksa tai pysty tai edes jaksa yrittää olla tasapuolinen.

Ei ole jaksanut käydä kylässä kuin osalla lapsenlapsistaan, joitakin hoitaa koko ajan, toisia ei tunne.

En mitenkään tahallisesti ole päättänyt, että en halua olla yhteydessä. Laitan jopa viestejä hänelle joskus, mutta kun hän soittaa, en pysty vastata. Koskaan hänelle ei saanut sanoa, jos tuli kohdelluksi epäreilusti. Ei sietänyt arvostelluksi tulemista, ei lapsena, ei nyt. Eli sanoa ei saa, mutta en pysty enää teeskennelläkään.

Onko minulla joku häiriö? jos, mikä? kun en voi puhua äidilleni?

 

["a p"]

up

 

["vieras"]

Ehkä et vaan jaksa ja olet muutenkin tukahduttanut vihantunteesi. Sun pitäisi tajuta, että vihantunne itsessään ei vahingoita ketään, se on vaan tunne. Tää tunne tulee läpi, et suo sitä itsellesi ja sitten tunnetkin syyllisyyttä. On helpompi vältellä koko asiaa tällä hetkellä niin, ettet halua olla tilanteessa, missä äitisi voisi päästä "niskan päälle".

 

[äidin hylkäämä]

et oo ainut. mäkää en pysty äidilleni puhua oikein mistään, esim. siitä että mulla on rahahuolia tai lapsen kanssa vaikeuksia ei saa sanoa mitään, pitää olla niinku kaikki olis muka hyvin

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";24748523]Ehkä et vaan jaksa ja olet muutenkin tukahduttanut vihantunteesi. Sun pitäisi tajuta, että vihantunne itsessään ei vahingoita ketään, se on vaan tunne. Tää tunne tulee läpi, et suo sitä itsellesi ja sitten tunnetkin syyllisyyttä. On helpompi vältellä koko asiaa tällä hetkellä niin, ettet halua olla tilanteessa, missä äitisi voisi päästä "niskan päälle".[/QUOTE]

Jos olen puhunut puhelimessa (viimeksi tosi kauan sitten) niin tulemme ihan ok toimeen ja hän on kohtalaisen korrekti. Siis ei pälpätä toisista lapsenlapsistaan tuntikausia, mainitsee ehkä jotain, mutta on kiinnostunut myös minun.
eli ei mitenkään niskan päälle yritä puhelimessa.

En vain pääse ohi siitä, että hän ei tullut lapsia katsomaan, ennen kuin olivat melko isoja. Kävi usein kylässä rakkaimmilla lapsillaan (2 kpl).

Tämän jälkeen sitten muutti asumaan toisen rakkaimman lapsensa ja tämän lasten lähelle ja jos käymme , ovat nämä lapset, omien lasteni serkut, pääosassa, koko ajan pitää tehdä jotain heidän eteen, kun ovat pienempiä.

Kun lisäksi anoppi on tehnyt samaa minun lapsilleni koko lapsuuden, niin jossain poksahti. En enää viitsi enkä jaksa. En jaksa enää välittää, onko lapsillani isovanhempia vai ei.