Mikä hemmetin "menovaihe" jos nuorena tulee vanhemmaksi?

[jjuujuju]

Ennen vanhaan oli aivan tavallista saada alle 25v lapsia. Jopa useita. Silloin ei todellakaan tullut menovaihetta (mikä se on?) missään vaiheessa. Nykyisin ei riitä, että nuoruutta eletään teini-ikä ja vähän päälle. Jos saa lapsia suht nuorena niin joku sanoo, että vielä tulee "menovaihe". Onko tämä joku biologinen vaihe, häh? Tuskin, kun ei sitä ennenkään tunnettu. Korkeintaan nykyajan kulttuuri on muuttunut. Se tuleeko "menovaihetta" riippuu paljon myös arvoista.

 

["jeps"]

Toisilla varmaan on siitä lapsensaannista sellainen käsitys, että sitten kun se lapsi maailmaan tulee, niin koko muu elämä loppuu aivan totaalisesti, et missään nimessä saa käydä tuntia pidempää missään ilman lasta, jos jätät lapsen isälle ja menet itse vaikka kaupungille ostoksille, niin lapsi saa traumoja kun isänäs hoitaa, ei voi kuvitellakkaan, että joskus lapsi voi olla isovanhemmilla yön tai kaksi, lapsihan tuntee itsensä hyljätyksi.

 

[Pipariakka]

Mitä se on sinulta pois? Antaa mennä. Pettämistä yms. menovaiheena en hyväksy, mutta eipä sekään mulle kuulu. Meidän tuttavapariskunnalla on teini-ikäiset lapset, jotka saivat nuorena ja nyt ovat joka viikonloppu juhlimassa, iltaisin käyvät ulkona jatkuvasti. Mutta hyvä niille, nyt voivat kulkea.

 

[Kismett]

Mulle tuli menovaihe teinisuhteen kariuduttua. Olin 20-v, seurustellut saman pojan kanssa 15-vuotiaasta. Luulisin että se on melko yleistä.
Onneksi ei ollut lapsia siinä suhteessa

 

[Mummeliisa]

Minulla on tainnut olla menovaihe koko ikäni ja lapsiakin olen saanut koko aikuisikäni.
(Vanhimman kun olin 18, toistaiseksi nuorimman kun olin 41 ja muut sillä välillä)

Näen sen asian niin päin että rakastan lapsiani ja arvostan perhettäni niin paljon että huolehdin myös niin parisuhteesta kuin omasta henkisestä hyvinvoinnistani siinä missä lastenkin tarpeista.
Näin luullakseni tekee useimmat muutkin, vaikka kärjistetyistä palstakirjoituksista joskus saakin kuvan että noista pitää valita maksimissaan yksi yhteen elämään.

 

[mäpä]

...Niin maailmahan ei ole muutunut lainakaan. Siis jos verrataan vaikka 1950-60 lukuja ja 2010 lukua. Silloinkin pysty vaikkapa facebookista pokaileen vanhoja heiloja, ettiin deittiseuraa omalta kotisohvalta. Bilemestojakin oli joka puolelle, päivät päästää bileitä.

Oliskohan tää maailma nykyään enemmän täynä houkutuksia joihin on paaaaaljon herkempi ajautua kuin ennen muinoin? Ne lavatanssit kun oli vaan lauantaisin (joskus viikolla, mut se olikin revittelyä). Yhteyttä ei otettu noin vaan puhelimella, kirje oli ainoa tapa lähestyä "nimettömänä" jos niin halusi. Nyky tekniikka on tehnyt pettämisestäkin niin juutaan helppoa. Kyllä sitä ennenkin tapahtu, mut tuskin samassa mitta kaavassa kuin nykyään. Siks ehkä olis helpompi kun säädettäis nuo suhde säädöt ennen niitä muksuja - kyllähän tilastot ja tää palstakin jo kertoo karua kieltään siitä että "mies on lähtenyt uuden mukaan". EI ikä, eikä toki menemisen määräkää takaa uskollisuutta; mutta jokunen karikko voi hieman opettaa siitä että se ruoho ei todellakaan ole niin vihreää aidan toisella puolella

 

[ev]

ihmettelen samaa. tai jos on nuorena mennyt yhteen miehen kanssa, kaikki puhuu että kyllä se suhde kariutuu siihen ja siihen mennessä. huoh.

me mentiin yhteen nuorena, saatiin lapset nuorena. kumpikin kuitekin ehti ne baarit juosta läpi ekä kumpikaan kaivata sitä. lapset jo koululaisia, me mennään lasten kanssa iltamenoissa. leffoissa, syömässä jne. mitään ihmeellisiä menohaluja yksin tai kaksin ei meillä ole.

 

[Phoebsi]

Toisille sellainen tulee, ehkä se että puhutaan menovaiheesta tulee juuri siitä? Joku teki lapset parinkympin tienoilla, ei käynyt missään, ei matkustanut, ei juhlinut. Ja sitten tämä joku päälle kolmekymppisenä haluaa kokea kaiken sen.

Ei kai siinä mitään, kunhan ei satuta ketään ja pysyy elämä raiteillaan.

Itse ajattelen, että menin menoni ja nyt elän lapsiperhe-elämää erilaisten menojen kanssa. Kun lapset on isoja, menen taas

 

[Maira]

Mä en taas käsitä mikä siitä tekee niin tuomittavaa jos käy baarissa vetämässä lärvit vaikka kuinka on äiti..Isit kun siellä käy jokatapauksessa..

 

[ev]

Mä en taas käsitä mikä siitä tekee niin tuomittavaa jos käy baarissa vetämässä lärvit vaikka kuinka on äiti..Isit kun siellä käy jokatapauksessa..

no ei ainakaan meidän "isi".

ihan kuin kaikki ukot tykkäisi istua baarissa kännissä.

 

[Kismett]

Itse ajattelen, että menin menoni ja nyt elän lapsiperhe-elämää erilaisten menojen kanssa. Kun lapset on isoja, menen taas

Näin mekin ajatellaan. Onneksi ehdittiin miehen kanssa yhdessä ja erikseen reissata ja bilettää. Nyt malttaa elää tätä lapsiperheen elämää nämä pienten vuodet, lähemmäs kolmikymppisinä vasta lisäännyttiin.

 

[Phoebsi]

no ei ainakaan meidän "isi".

ihan kuin kaikki ukot tykkäisi istua baarissa kännissä.

Niinpä, tämäkin on kummallinen oletus :/ Myöskään minä en viihdy baareissa enkä koskaan juo lärvejä.

 

["nokko"]

Mulla iski menovaihe 26-vuotiaana. Olin seurustellut liki 10 vuotta miehen kanssa, naimisissakin oltiin. Lapsia vaan ei ollut hankittu, ihan opiskelu/taloudellisista syistä. Hyvä niin, koska tuolloin miehelle iski ensin se menovaihe päälle -> ero pettämisien vuoksi. En olisi 20 vuotiaana uskonut moista tapahtuvan...Vaan niin kävi. Erosta alkoi oma menemiseni. Miehiä tuli ja meni, jotain seurustelu yrityksiä oli, mut en osannut rauhoittua paikalleni. Kunnes sitten löysin nykyisen mieheni. Nyt ei todellakaan tartte enää pähkäillä millaista elämä olisi ollut jonkun muun kanssa. Tiedän että kurjaa. Tää on oikea mies mulle.

Mutta jos multa olis tosiaan kakskymppisenä asiaa kysytty, olisin todennut niin että "ei kaikki tartte menovaihetta, en mä olen sen luontoinenkaan". Niin, en ollut silloin....

 

[zxc]

...Niin maailmahan ei ole muutunut lainakaan. Siis jos verrataan vaikka 1950-60 lukuja ja 2010 lukua. Silloinkin pysty vaikkapa facebookista pokaileen vanhoja heiloja, ettiin deittiseuraa omalta kotisohvalta. Bilemestojakin oli joka puolelle, päivät päästää bileitä.

Oliskohan tää maailma nykyään enemmän täynä houkutuksia joihin on paaaaaljon herkempi ajautua kuin ennen muinoin? Ne lavatanssit kun oli vaan lauantaisin (joskus viikolla, mut se olikin revittelyä). Yhteyttä ei otettu noin vaan puhelimella, kirje oli ainoa tapa lähestyä "nimettömänä" jos niin halusi. Nyky tekniikka on tehnyt pettämisestäkin niin juutaan helppoa. Kyllä sitä ennenkin tapahtu, mut tuskin samassa mitta kaavassa kuin nykyään. Siks ehkä olis helpompi kun säädettäis nuo suhde säädöt ennen niitä muksuja - kyllähän tilastot ja tää palstakin jo kertoo karua kieltään siitä että "mies on lähtenyt uuden mukaan". EI ikä, eikä toki menemisen määräkää takaa uskollisuutta; mutta jokunen karikko voi hieman opettaa siitä että se ruoho ei todellakaan ole niin vihreää aidan toisella puolella

Niin ja vaikka jätettäis pettäminen nyt ulkopuolelle, niin ei ennen vanhaan niin vaan lähdetty likkojen kanssa baanalle tanssimaan vieraiden kanssa ja jätetty aviomiestä kotiin lasten kanssa. Niinkuin nyt on tapana tehdä.

 

[nooo]

Minä en tajua minkä takia vanhemmat menee örveltämään baariin lasten ollessa pieniä muutenkaan. Ehkä joku saa iloa siitä.

 

[Lilii lisänimetön]

Olisiko se vain yksi tapa kutsua kolmenkympin kriisiä?
Siis lapsettomilla se on kolmenkympin kriisi ja lapsellisilla kolmenkympin kriisi on sitten menovaihe.

 

[Phoebsi]

Näin mekin ajatellaan. Onneksi ehdittiin miehen kanssa yhdessä ja erikseen reissata ja bilettää. Nyt malttaa elää tätä lapsiperheen elämää nämä pienten vuodet, lähemmäs kolmikymppisinä vasta lisäännyttiin.

Samoin meillä. Mies on kyllä matkustanut mua enemmän ja se vähän harmittaa että mulla ei niin paljoa ollut mahdollisuuksia siihen. Mutta matkustan lasten kanssa ja sitten taas miehen kanssa ja joskus yksinäänkin. En näe että lapsi mitään estää, mutta sitten kun ovat isoja en ehkä ikävöi heitä samalla tavalla

 

["vieras"]

Mulla on elämässäni ollut monta menovaihtetta. En käytä alkoholia, enkä ole käyttänyt sitä oikeastaan juuri koskaan muutenkaan, mutta olen silti viihtynyt myös baarissa. Palstan mukaan baarissa juodaan aina perseet tai läträtään alkoholilla. Ja menovaihe ilmeisesti kaikkien suussa tarkoittaa vähintää kännäämistä tai rällästämistä.

 

[Maira]

Minä en tajua minkä takia vanhemmat menee örveltämään baariin lasten ollessa pieniä muutenkaan. Ehkä joku saa iloa siitä.

Mä en taas ymmärrä miksei sais mennä?

Mä haluan vetää lärvit joskus ja haluan mennä ihmisten ilmoille, tavata porukkaa jonka kanssa mun ei tartte vaihtaa sanaakaan lapsen asioista..Mä en ihan oikeesti millään pysty käsittää kuinka se lapsi tai lapsen psyyke siitä kärsii jos äiti käy illan heilumassa jossain ja lapsi on hyvässä hoidossa eikä sen tartte kännistä äitiään nähdä?

Mikä ihme siinä on et kaiken tollasen pitäis loppua kun saa lapsia?Onhan se toki eri asia jos juoksee joka viikonloppu jossain, mutta miksei sitä sillontällön saisi tehdä?

 

[Leukistinen aksolotli]

Mä en myöskään tiedä, mikä on menovaihe. Mä olen aatellut, et on normaalia käydä kahdestaan elokuvissa ja ulkona syömässä tai ulkomaanmatkalla.

 

[zxc]

Minä en tajua minkä takia vanhemmat menee örveltämään baariin lasten ollessa pieniä muutenkaan. Ehkä joku saa iloa siitä.

No voi kai sinne mennä örveltämättäkin.

 

[muuttanut]

Ei tuota tajua kun vasta sitten kun ikää on riittävästi. Muistaen toki että ihmisiä on erillaisia. Mä vaan luulen että oletusarvo siitä että menovaihe iskee jossain kohtaa perustuu keskiarvoon, siihen todellisuuteen että niin käy jossain vaiheessa.

Kaverin vanhemmat ovat hyvä esimerkki tästä. Tekivät lapset nuorina. Nyt he ovat aikuisia ja he menevät, kumpikin omilla tahoillaa. Toki saivat lapset kasvatettua aikuiseksi yhdessä, mutta aika pian erosivat kun viimeinenkin muutti kodista. Nyt ovat kuin pahaiset teinit; isä- ja äitipuoliehdokaat vaihtuu alvariinsa; kaverin äitiin voi törmätä samoissa bilemestoissa missä itsekin käydään, oikea puumanainen hänestä kehkeytynyt. Kukin tavallaa, minua tuo ei haittaa, mut kaverini ei oikein sulata vanhempiensa toimia. Ja se kyllä häntä loukaakin.

 

[Phoebsi]

Mä en myöskään tiedä, mikä on menovaihe. Mä olen aatellut, et on normaalia käydä kahdestaan elokuvissa ja ulkona syömässä tai ulkomaanmatkalla.

Niin mäkin olen ajatellut. Mutta miellän sen mielessäni tarkoittamaan miehen/naisen omaa menemistä, omaa kivaa

 

[Tasku Venus]

Mulle on ehkä jonkinlainen menovaihe tullut lapsen syntymän jälkeen. (lapsi nyt 1v10kk) Ennen lasta viihdyin erinomaisesti kotona eikä edes huvittanut baariin lähteä kovin usein. Nykyään tekis mieli mennä melkein joka viikonloppu.:ashamed: Mutta en tietenkään käy niin usein, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa vain.

En kyllä harrasta örvellystä vaikka käynkin baarissa, mulle tärkeintä on nähdä ystäviä, höpöttää paskaa ja tanssia.

muoks: en muuten ole teini vaan 27 v.

 

[iuu]

Ei tuota tajua kun vasta sitten kun ikää on riittävästi. Muistaen toki että ihmisiä on erillaisia. Mä vaan luulen että oletusarvo siitä että menovaihe iskee jossain kohtaa perustuu keskiarvoon, siihen todellisuuteen että niin käy jossain vaiheessa.

Kaverin vanhemmat ovat hyvä esimerkki tästä. Tekivät lapset nuorina. Nyt he ovat aikuisia ja he menevät, kumpikin omilla tahoillaa. Toki saivat lapset kasvatettua aikuiseksi yhdessä, mutta aika pian erosivat kun viimeinenkin muutti kodista. Nyt ovat kuin pahaiset teinit; isä- ja äitipuoliehdokaat vaihtuu alvariinsa; kaverin äitiin voi törmätä samoissa bilemestoissa missä itsekin käydään, oikea puumanainen hänestä kehkeytynyt. Kukin tavallaa, minua tuo ei haittaa, mut kaverini ei oikein sulata vanhempiensa toimia. Ja se kyllä häntä loukaakin.

Ja näitä tapauksia on PALJON, itse tunnen useammankin. Näissä perheissä äiti oli parikymppisenä oikea ÄITI ja kotihiiri ja sitten neljäkymppisenä oikea puuma.