Mikä hitto kummin tehtävä ja rooli oikein on??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Moksis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen mieheni kanssa miehen siskon lapsen (alle 2-v) kummi. Oltiin todella iloisia kun meitä pyydettiin. Nyt oikeasti oon alkanu miettimään, mikä mun (meidän) tehtävä on? : /

Miehen siskoa en tunne kovin hyvin, ollaan tavattu vain kerran ja sekin kerta kummipojan ristiäisissä. Myöskään mies ja sisko ei ole läheisiä. Muita kummeja ei ole. Kommunikointi lähinnä s.postitse ja facessa, puh.nroa mulla ei ole. Eikä oikein sanottavaakaan.. Kukaan meistä ei soittele keskenään, kun kysyn kummipojan kuulumisia niin vastaus on "kaikki hyvin". Siinä kaikki. Ollaan ostettu pojalle lahjoja totta kai. Meitä mehen sisko muisti s.päivinä kortilla. Mut se ei varmaan kuulu asiaan. Aiottiin kaksi kertaa viime vuonna mennä käymään, miehen sisko perui käynnit viime tingassa kun "ei ehdi". On kuitenkin kotiäitinä.

Nyt pojan 2-v synt.päivä lähestyy. Pitääkö meidän ajaa 400km paikan päälle lahjan kanssa juomaan kahvia? Ilmoitettiin meille etukäteen et yöpaikkaa ei ole meille mahdollista järjestää. Miten meidän tulisi kummeilla lapselle?? Vai odotetaanko suosiolla, että lapsi on vanhempi, 4 tai 5, ja aletaan "oma-alotteisesti" pitämään siihen yhteyttä?

Miten te hoidatte suhteita kummilapseen, ja miten toimisitte, jos kummiperhe teidät näinkin "lämpimästi" ottaa vastaan??
 
Juu kyllä kirkollisen kummin tehtävä on se kristillinen kasvatus, tällaisen pakanamman kummin rooli on sitten olla aikuinen ystävä ja tuki.

Jos teillä ei niin kauas ole muuta asiaa, esim. vkl-lomaa kumppanin kanssa tmv. niin kyllä luulisi noin heikon yhteydenpidon jälkeen ymmärtävän että tunnin kahvittelu on aika pieni eventti niinkin karusta hinnasta kuin 800km autossa..

Mutta noin yleisesti nykyaikainen kummi tuntuu olevan vain lahja-automaatti ja rahasampo, kenties ilmainen taattu lapsenvahti tietyissä tapauksissa kun on tutummasta tyypistä kyse. Aika harvalla kastetulla ainakaan mitään kristillistä kasvatusta kuvioissa on..
 
[QUOTE="kummitus";24269822]eikös se kummin tehtävä ole tukea lapsen kristillistä kasvatusta?[/QUOTE]

Näinhän se on =)

Mutta ap:n tapauksessa taitaa olla vielä huonot mahdollisuudet. Lapsen kasvaessa kannattaa luoda suhde lapseen, voitte soitella, kirjoitella, hän voi vierailla teillä ja sitten voitte ottaa takas menetettyä aikaa.

Mun suhde kummeihini muodostui vasta teini-iässä, vanhempien eron takia yhteydenpito oli vähäistä lapsuudessa. Nyt on oikein hyvät suhteet.
 
Ihana kuulla et jollaki löytyy kummit vanhempana :) Itse käyn kirkossa (mies ei niinkään) mut haluaisin ennen kaikkea olla se aikuinen ystävä ja tuki sille lapselle. Mutta olis kiva, jos miehen siskon edes YHDEN KERRAN lähettäisi meille KUVAN lapsesta. Valokuvan siis, sekin ois jo kiva..! Isovanhemmat saa niitä pinon kerran kuussa. Kysyin asiasta kerran vastaus oli että näethän sä ne Facebookista... Joo näen. Kaikki 5 kuvaa.

Vituttaa vaan kun tänään tuli kutsu niihin synttäreihin. Oon oikeesti kateellinen kaikille teille, joilla on kummilapset ja joiden vanhemmat kans haluaa et olette yhteyksissä!!!
 
Mun mielestä kummit pitäs valita niin, että välit muodostuu ns. automaattisesti läheisiksi.
En alkais kummiksi lapselle,
jonka jomman kumman vanhemman oon nähnyt vain muutaman kerran.

Itse oon nuoruuden ystävien pojan kummi; nähdään useita kertoja vuodessa.
Meidän lapsien kummit ovat läheisiä ystäviä sekä miehen sisko, jota nähdään lähes viikottain.
 
Viimeksi muokattu:
no oliskohan he valinneet kummit juuri teistä kaukana asuvista jo ihan senkin vuoksi, ettei heillä oikeasti ole väliä sillä että kummia edes olisi. Se nyt vaan on paperille jotkut kummit saatava jos lapsensa meinaa kastaa. Eli ehkä he eivät edes halua mitään läheisempää kummisuhdetta teidän välillenne.
 
No itse kummina en ole kovinkaan kristillinen. Olen kummina parhaan ystäväni pojalle ja näemme melko usein. Muistan synttärit, nimpparit,joulun ja jopa pääsiäisen (saa yllätysmunia ym), olen läsnä pojan elämässä. Otan hoitoon luokseni jos tarvitsee. Leikin pojan kanssa, kannustan ja välitän...Sellaista läheisyyttä :)
 
Mä näen kummilapsiani säännöllisesti, mutta joskus harvahkoon. Yritän kuitenkin olla se erikoisesti muistava ja mukava aikuinen, joka juttelee, on kiinnostunut, puuhaa jotain yhdessä lapsen kanssa ja jolle voi kertoa juttuja. Toisen kanssa olen onnistunut paremmin ja toisen huonommin. Tosin tuo toinen on vielä melko pieni, joten ehdimme varmasti tutustua vielä. Joka vuosi teemme pari kertaa jotain yhdessä. Käydään leffassa, konsertissa, teatterissa tai ihan vaan jätskillä. Isompi on jo ollut meillä yökylässäkin jonkin kerran. Mulla ei lapsuudessa ollut yh-äidin lisäksi montaakaan läheistä, turvallista aikuista. Siksi tuo on mulle tärkeää.
 
no oliskohan he valinneet kummit juuri teistä kaukana asuvista jo ihan senkin vuoksi, ettei heillä oikeasti ole väliä sillä että kummia edes olisi. Se nyt vaan on paperille jotkut kummit saatava jos lapsensa meinaa kastaa. Eli ehkä he eivät edes halua mitään läheisempää kummisuhdetta teidän välillenne.

Näillä ihmisillä on oikeasti aika vähän tuttja ja ystäviä ... ylipäätään missään päin Suomea. en jaksa alkaa tarkemmin selostamaan ku häviää viimeisinkin nimettömyys :D

Mutta vaikka kummeille olis yks hailee, niin mieheni on kuitenkin myös pojan ENO. En oo vaan tottunut perheisiin, jossa minkäänlaisia suhteita ei ylläpidetä lainkaan. Edes lapsen vuoksi. Surulliseksi vetää :(
 
[QUOTE="mä";24269946]Asuitteko jo tuolloin noin kaukana heistä? Eikö sinulla ollut aavistustakaan, että sinua kenties pyydetään kummiksi vain muodon vuoksi?[/QUOTE]

Asuttiin. Olin kyllä tietoinen, että minä tulin kuvioihin ikään kuin "mieheni siivellä" :D Se on kuitenkin mieheni sisko ja lapsi on mieheni siskonpoika. Mutta ennen ristiäisiä ko ihminen kirjoitti että ihana kun suostuit ja ihana kun pääsen tutustumaan suhun paremmin ja ihana kun päästään yhdessä seuraamaan kun poika kasvaa ja ihana sitä ja ihana tätä. Puheiksi jäi.

Ei mun tarvi olla läheisin ihminen sen lapsen elämässä. Mut en oikeasti (jo kristillisestä taustastani johtuen) osannut ajatella, että kummina mun ei oikeasti tarvitse olla YHTÄÄN MITÄÄN. Se on vähä järkyttänyt meitä molempia.

Paitsi kai ostaa se lahja...
 
Mutta ennen ristiäisiä ko ihminen kirjoitti että ihana kun suostuit ja ihana kun pääsen tutustumaan suhun paremmin ja ihana kun päästään yhdessä seuraamaan kun poika kasvaa ja ihana sitä ja ihana tätä. Puheiksi jäi.
.

Kilauta ko. naiselle heti huomenna ihmisten aikaan ja kysy tästä asiasta. Kerro, että sinusta tuntuu kuin hän olisi pettänyt sinut puhuessaan toista ja tehdessään toisin. Kerro heille suoraan. Ei se lohduta ja voi jopa karkottaa heidät elämästäsi - mutta huomaathan sen itsekin, että he eivät halua olla faktisesti kanssanne tekemisissä.
 

Yhteistyössä