Mikä ihme äitejä vaivaa?

[AP:lle]

Oho, onpa kirjoitukseni herättänyt heti kärkeviä kommentteja. En väitä, että MINÄ olisin aina tehnyt asioita lapseni parhaaksi. Olen joutunut viemään lapseni päiväkotiin hoitoon heti vanhempainloman jälkeen, mutta olen silti sitä mieltä, että kotihoito olisi ollut lapsilleni parempi vaihtoehto kuin päiväkotihoito. En ala tästä nyt googlettamaan ja etsimään tutkimustulosta, koska tiedän, että esim. kuntatasolla halutaan tukea juuri alle 3-vuotiaitten kotihoitoa siksi, että sen katsotaan olevan niin kunnalle edullisempaa kuin myös lapselle itselleen parempaa. Olen itse työni puolesta sosiaaliasioissa mukana ja YLEISESTI ollaan sitä mieltä, että alle 3-vuotiaalle paras hoito on kotihoito.

Esimerkiksi neuvolan ohjeiden mukaan nyrkkisääntönä on se, että vauva voisi olla yötä pois kodista (pois vanhempien luota) 1 yö per ikävuosi. Tämäkään ei ole omakeksimäni asia, vaan keskivertolapselle oleva nyrkkisääntö. Sairastuin itse vaikeasti ja yksivuotiaani joutui olemaan viikon hoidossa mummolassa ja kyllä, lapselleni se oli kova paikka, mutta hän sopeutui tilanteeseen kyllä. Oli silti itkuinen, vaikka olikin normaalisti reipas ja hymyilevä.

En ole omaa aiempaa kirjoitustani tarkoittanut missään tapauksessa provosoivaksi enkä riidan haastamiseksi. Tässä kirjoittelussa on vaikea löytää oikeaa sävyä, jottei lukijat vedä herneitä nenään. Itse en ainakaan kirjoittele täällä niin, että viilaisin tekstiä, vaan oikolukematta tekstiä vain kirjoitan asioita, jonka vuoksi tietysti tulee joskus liikaa "särmää" asioihin.

Haluan silti olla tässä joidenkin kommentoijien kanssa eri mieltä siinä, että MINUN mielestäni on hyvä asia, että on olemassa suosituksia (esim. neuvolan suositukset kiinteiden ruokien aloittamisesta), koska niiden tarkoitushan on antaa neuvoa ja opastusta erityisesti ensimmäisen lapsen vanhemmille, joilla ei välttämättä ole vertaistukea. Joku asiantuntijahan niitä ohjeistuksia kirjoittaa koskipa ne sitten rokotussuosituksia, ravitsemuksellisia suosituksia, imetyksen kestoa, kasvukäyriä jne.

Pelkkään maalaisjärkeen en tosiaankaan luottaisi kaikkien kohdalla. Mieheni siskon mielestä esimerkiksi on ihan okei antaa pieni luunappi tai tukistus, vaikka kaikenlainen ruumiillinen kurittaminen on laissakin kielletty. TÄSSÄKIN asiassa ollaan eri mieltä ("Ei minullekaan ole ollut siitä mitään haittaa" jne). Mieheni toinen sisko puolestaan juo kaljaa viikonloppuisin eikä pidä sitä ollenkaan pahana, että on pienessä humalikkaassa, vaikka kotona pyörii pieniä lapsia jne.

Itse yritän olla äitinä niin hyvä kuin mahdollista. Tunnistan kyllä omat virheeni ja perheen murrosikäinen kyllä palauttaa maan pinnalle. En myöskään ole täydellinen äiti, vaan olen joutunut tekemään myös ratkaisuja, jotka eivät ole lapsen kehitykselle parasta mahdollista (mm. avioero, unikoulu vauvalle). Siitä huolimatta minusta on hyvä, että on olemassa suosituksia, jotta tarvittaessa voi tukeutua niihin ja asettaa tavotteita esim. imetyksen suhteen. Loppukädessä itse joutuu tekemään päätökset, jotka pohjautuvat mieltymyksiin (esim. kestovaippailu), asenteisiin (esim. äidiltä saadut opit vaikuttavat yhä paljon varsinkin ruoan terveellisyyden suhteen), omaan jaksamiseen ja omaksuttuihin kasvatusperiaatteisiin.

 

[samaa huomannut]

Pelkkään maalaisjärkeen en tosiaankaan luottaisi kaikkien kohdalla. Mieheni siskon mielestä esimerkiksi on ihan okei antaa pieni luunappi tai tukistus, vaikka kaikenlainen ruumiillinen kurittaminen on laissakin kielletty. TÄSSÄKIN asiassa ollaan eri mieltä ("Ei minullekaan ole ollut siitä mitään haittaa" jne). Mieheni toinen sisko puolestaan juo kaljaa viikonloppuisin eikä pidä sitä ollenkaan pahana, että on pienessä humalikkaassa, vaikka kotona pyörii pieniä lapsia jne.

Niinpä. Tuossa niinsanotussa maalaisjärjessä on se huono puoli, että sillä voi halutessaan perustella ihan mitä tahansa (vaikka semmoisia juttuja, jotka perimmiltään johtuvat silkasta laiskuudesta tai itsekkyydestä) tai lytätä minkä tahansa tutkimustuloksen tyyliin "kyllä meidän suvussa on aina poltettu sisällä tupakkaa ja ihan terveitä lapsia on silti tullut, paskapuhetta nuo tutkimukset, luotan maalaisjärkeeni" ilman mitään todellisia perusteita. Tutkimukset ja suositukset sentään perustuvat johonkin oikeaan objektiiviseen faktatietoon eivätkä pelkkään subjektiiviseen mututietoon. Jos joku tutkimustulos on päätynyt ihan virallisiin neuvolan suosituksiinkin, pitäisin sitä jo aika pätevänä. Jos se kerran on ihan samantekevää ja maalaisjärjellä täysin oman mielen mukaisesti päätettävissä, milloin alkaa vaikka syöttää vauvalle mitäkin ruoka-ainetta, istuttaa vauvaa tai jättää lapsen vieraalle hoitoon pitkäksi aikaa, miksi ihmeellä niistä turhaan annettaisiin mitään tutkimustietoon perustuvia suosituksia neuvolassa?

Sen jälkeen kun toimintatavoiltaan ajankohtaiseen tutkimustietoon perustuva neuvolajärjestelmä tuli Suomeen, lapsikuolleisuus romahti jyrkästi verrattuna aikaan, jolloin lapset hoidettiin pelkällä maalaisjärjellä. Tämäkin ehkä puhuu puolestaan, ettei se maalaisjärki välttämättä yksin aina riitä.

 

[...]

Olen ihan samaa mieltä siinä, ettei maalaisjärki aina yksin riitä, mutta se, onko tänne jyrkkään sävyyn kirjoittavilla, tutkimuksiin / asiantuntijoihin vetoavilla kirjoittajilla aina sitä viimeisintä / yleisesti tunnustettua tietoa, on toinen juttu... Kuten aiemmin jo kommentoin, ihmiset yleensä ottavat onkeensa juuri ne tutkimustiedot, jotka tukevat heidän jo olemassa olevia käsityksiään!

 

[samaa huomannut]

Eiköhän kuitenkin voisi olettaa, että neuvoloista saatava tuore tieto (johon olen nähnyt useimpien täällä viittaavaan yleisimmissä kiistanaiheissa kuten ruokinta ja ero vanhemmista) on kohtalaisen ajantasaista ja myös yleisesti tunnustettua?

Tietysti tutkimuksiakin löytyy joka lähtöön, jos oikein etsimään rupeaa, mutta niissä esitetylle tiedolle sentään on jonkinlaiset kriteerit ja niiden julkaisua valvotaan.

 

[Rikas ystäväpiiri on paras]

On varmaan hienoa, jos on paljon todellisia äitiystäviä ja vertaistukea, mutta käytännössäpä tuo taitaa olla vaikeampaa. Olen niin "omituinen" äiti, etten kertakaikkiaan solahda puistojen harmoniseen äitikerhoon tai muidenkaan ikäisteni äitieni suuriin seurapiireihin.

Joku mainitsi, että äitiyteen liittyy valtava sosiaalinen taakka. Se on totta! Varsinkin äitiryhmissä lapsen kanssa oleminen menee helposti kilpailuksi, vertailuksi ja tasapäistämiseksi.

Mulle sopii parhaiten, että ystävissäni on sinkkuja, eronneita, karanneita, perheellisiä, nuoria ja vanhoja. Jos pitäisi pelkästään pikkuäitien lasten kanssa hengailla, pimahtaisin täysin. Tarvitsen ja kaipaan muutakin elämää kuin pikkulapsielämää. Äidit ei välttämättä ollenkaan tue toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tukea saadakseen pitäisi pukeutua, ajatella ja olla muutenkin samanlainen kuin kaikki muutkin äidit ja keskittyä ihan pelkästään siihen äitiyteen ja lapsiin.

 

[juups vaan,]

"Niinpä. Tuossa niinsanotussa maalaisjärjessä on se huono puoli, että sillä voi halutessaan perustella ihan mitä tahansa (vaikka semmoisia juttuja, jotka perimmiltään johtuvat silkasta laiskuudesta tai itsekkyydestä) tai lytätä minkä tahansa tutkimustuloksen tyyliin "kyllä meidän suvussa on aina poltettu sisällä tupakkaa ja ihan terveitä lapsia on silti tullut, paskapuhetta nuo tutkimukset, luotan maalaisjärkeeni" ilman mitään todellisia perusteita."

Maalaisjärki ei ole samaa kuin tyhmyys. Edellä mainittu esimerkki kertoo ihmise tyhmyydestä ei maalaisjärjen käytöstä! Järjenkäyttö ilman tutkimuksiakin on sallittu, vai mitä? Ensinnäkin, maailmalla tehdään jatkuvasti tutkimuksia erilaisista asioista. Kenellä on oikeasti aikaa pohtia, mikä tutkimus on tällä haavaa pätevä? Esim, vauvan nukutusasennoista on käyty kedenvääntöä vuosikymmeniä. Toiset nukuttavat vatsallaan, toiset kyljellään ja toiset selällään. Tästäkin asiasta on tehty paljon tutkimuksia ja niin ne vain vaihtelevat vuodesta toiseen, mikä milloinkin on hyväksi. Mutta maalaisjärkeä tässäkin voi varmaan käyttää? Enpä ole kuullut viime vuodelta, onko yksikään vauva kuollut siihen, että hups, satuin laittamaan sen vatsamakuulle, kun nyt suositellaan kylkiasentoa. Myös soseiden aloitusajasta ja siitä kuinka monta pikkulusikkaa saa antaa maistella milloinkin on ollut paljon puhetta. No maalaisjärjellä voidaan taas ajatella, että ehkä minun 4kk (painoa 8kg) voi ehkä paremmin aloittaa kiinteät useammalla lusikallisella kuin naapurin samanikäinen puolta pienempi, jos vatsavaivoja ei ilmaannu. Tai saako milloin aloittaa ulkoilu ym....
Tyhmyyttä on taas edellemainitut esimerkit, joissa selkeesti vaarannetaan lapsen tai oma terveys. Miten te aikuiset, kuinka paljon te noudatatte elämässänne viimeisiä tutkimuksia esim D-vitamiinin käytöstä? Kuinka moni syö D-vitamiini lisää, liikkuu terveyden kannalta riittävästi (joka päivä 30min ja joka toinen päivä tunti hikiliikuntaa), syötte kahdesti viikossa kalaa ja saatte tarvittavat flavonoidit ym? Ei se "oikein" eläminen lopu vauva-aikaan

 

[ModestyB]

Tukea saadakseen pitäisi pukeutua, ajatella ja olla muutenkin samanlainen kuin kaikki muutkin äidit ja keskittyä ihan pelkästään siihen äitiyteen ja lapsiin.

Eikö tällainen ajattelutapa ole nimenomaan sen "äitiyden sosiaalisen taakan" ylläpitämistä ja lietsomista? Tuo ajattelu on täyttä puppua minun mielestäni. Kaikki äidit tarvitsevat välillä jotain muutakin kuin äitiyttä, se on ihan itsestään selvää. Osa saa kuitenkin järjestettyä itselleen sen "muun" muillakin tavoin, kuin halveksimalla muita äitejä tai lähtemällä pois kotoa ja perheensä luota. Se heille sallittakoon.

Käsittämättömiin henkisiin vankiloihin ihmiset itsensä sulkevat äitiyden suhteen, kieltäytyvät näkemästä muissa muita piirteitä kuin ilmeisimmät ja ne, jotka tukevat heidän ennakkoluuloisia lokerointejaan. Ihan tavallisia, kaikenlaisia ihmisiä ne Joka Ikinen siellä kerhoissa ja puistoissa olevat äidit ovat. Monia elämänkatsomuksia ja mielenkiinnonkohteita löytyy, kun vähän pintaa raaputtaa. Sille avataan, joka viitsii koputtaa.

Tottakai on silti tärkeää tavata muitakin kuin äitejä ja on tärkeää ylläpitää vanhaa tuttavapiiriään. Ne tukeavat toisiaan, eivät sulje pois. Kaikkien äitien kanssa ei synkkaa, kuten ei kaikkien ihmisten kanssa ylipäätään. Hiekkalaatikkoäidit voivat olla kuin työkavereita, jutellaan mukavia sillä tasolla, ja ystävystytään enemmän vain muutamien kanssa. Eihän kukaan hae täydellisiä samankaltaisuuksia työkavereistaankaan ja harvoissa ammateissa on virkapuvut, äitiys ei kuulu niihin. Free your mind.

 

[Rikas ystäväpiiri...]

Mä olen vapauttanut mieleni jo kauan sitten, kiitos vain ModestyB. Hiihtelen ihan omia polkujani ja jos sille polulle sattuu joskus joku samanhenkinen äiti, se on ihan loistavaa. Väkisin en enää äitiseurueisiin itseäni tunge. Niin monta kertaa on vain mieli pahoittunut. Monta lasta on maailmassa kasvatettu ilman hiekkalaatikkoäitien seuraakin.