Mikä ihme minussa on VIKANA???

[Jenni]

Minulla on ollut 4 "pitempää" parisuhdetta, ovat kestäneet 1,5-4,5 vuotta. Joka ikisessä suhteessa mies on käynyt minuun käsiksi, jotkut pahemmin, jotkut vähemmän. Pahimmassa tapauksessa mies kuristi minut lähes hengiltä kunnes naapurit soittivat poliisin paikalle. Muut ovat olleet tönimistä, käsien vääntämistä, kuristamista (ei kuitenkaan tukehtumiseen asti), lattialle paiskomista... Kaikkea muuta kuin varsinaista lyömistä, vaikka jälkiä ja ruhjeita onkin tullut niin että työpaikallakin on niistä kyselty. Kun varsinaista nyrkillä naamaan lyömistä ei ole tapahtunut, jokainen mies on väittänyt ettei kyseessä ole mikään väkivalta, koska lyömistä ei tapahdu, minä kuulemma vain liioittelen asiaa.

Ihmettelen vain, mikä ihme minussa on vikana, mitä minun on tehtävä toisin että saisin normaalin parisuhteen??? En halua mitään erityistä, vain rakastavan miehen jonka kanssa ihan tavallinen arki sujuu ja välillä saa hellyyttä ja rakkauden osoituksiakin. Pidän itseäni melko empaattisena ihmisenä, yritän aina tukea kumppaniani vaikeissa elämäntilanteissa ja rohkaista ja kehua kun kumppanilla jokin asia sujuu hyvin. En mielestäni kuitenkaan ole mitenkään tossun alla. Onko väärin tekemäni asia sitten se, että minullakin on oma tahto, omat mielipiteet? Ja ennen kaikkea se, että kun pieniäkin väärinkäsityksiä tai vaikeuksia ilmaantuu, minä haluaisin selvittää ne puhumalla heti alta pois?

AUTTAKAA MINUA. En halua elää lopun elämääni yksin vain koska minussa on joku sellainen vika, että jokainen mies haluaa suunnilleen tappaa minut. Auttakaa minua ymmärtämään mitä teen väärin?

 

[unikuu108]

mistä sä löydät nää miehet?

 

[kielletty]

Ei mitään muuta kuin se, että mietit, mikä SINUSSA on vikana :hug:

Hyvä itsetunto on paras keino torjua tuollaisia raukkiksia.

 

[Jenni]

Yhden löysin ystävän kautta koulusta kouluaikoina, yksi oli perhetutun poika, kaksi on löytynyt työpaikalta ja viimeisin ystäväpiiristä.

 

[unikuu108]

juodaanko teillä? käytetäänkö huumeita? onko mieheillä mielenterveysongelmia?

 

[kinuski]

Sä olet tyypillinen "paskamagneetti". En siis pahalla tarkoita, vaan ilmeisesti noi tollaset miehet vaan vetää sua puoleensa, vika ei tosiaankaan ole sinussa! Olet empaattinen ja ehkä noi miehet on vaan niin reppania että tiedostomatta sun hoivavietti herää kun tapaat tuollaisen miehen.

 

[juu]

Taidat valita aina tietynlaisen miehen, johon ihastut. Tykkäät siis tietystä miestyypistä ja niillä on taipumusta väkivaltaan.

 

[hmm]

Millainen oli sinun lapsuutesi?
Isäsi, äitisi?
Mihin rakastut tai ihastut näissä miehissä tai miehissä ylipäätään ?

 

[Pesky Pixie]

Suosittelen kyllä terapiaa. En usko että on ihan sattumaa, että juuri tuo ihmistyyppi sattuu kohdalle.. Anteeksi nyt, en tarkoita pahalla, mutta joku siinä varmasti on. Mulla on kanssa tapa hommata miehiä, jotka ei kohtele hyvin. Sitä on syytä selvittää, että miksi aina valitsee ihmisiä, jotka ei kohtele kumppaniaan hyvin. Tai miksei lähde kun ensimmäiset oireet väkivaltaisuudesta ilmaantuvat.

 

[Pesky Pixie]

---Kun varsinaista nyrkillä naamaan lyömistä ei ole tapahtunut, jokainen mies on väittänyt ettei kyseessä ole mikään väkivalta, koska lyömistä ei tapahdu, minä kuulemma vain liioittelen asiaa.

--- Onko väärin tekemäni asia sitten se, että minullakin on oma tahto, omat mielipiteet? Ja ennen kaikkea se, että kun pieniäkin väärinkäsityksiä tai vaikeuksia ilmaantuu, minä haluaisin selvittää ne puhumalla heti alta pois?

AUTTAKAA MINUA. En halua elää lopun elämääni yksin vain koska minussa on joku sellainen vika, että jokainen mies haluaa suunnilleen tappaa minut. Auttakaa minua ymmärtämään mitä teen väärin?

Sä et siis tee mitään väärin, tuo on hyvinkin tyypillistä miehiltä, että ne väittää, ettei mitään ongelmaa ole olemassakaan, ja että hysteerinen muija se tässä vaan liioittelee. Sitä ei todella kannata uskoa. Sä et tee mitään väärin, kaikilla normaalissa parisuhteessa elävillä varmasti on omia mielipiteitä, eriäviä mielipiteitä ja niiden johdosta riitojakin. Epänormaalia on vain se, että mies reagoi väkivallalla.

 

[Jenni]

Munkin mielestä on normaalia, että on riitoja, joskus rajujakin. Myönnän, että oma vikani on se, että haluan aina viimeiseen asti selvittää jokaisen asian keskustelemalla. Mun mielipide on, että arki ja koko elämä toisen kanssa sujuu helpommin kun ei ole mitään epäselvyyksiä, pikkuasioistakaan. Tiedän että se on rasittavaa, moni mies on sen sanonutkin, mutta mun mielestä kaikkien on helpompi olla kun asiat selvitetään eikä kummankaan tarvi itsekseen murehtia mitään.

Tohon hoivaviettiin, ehkä kuulostaa kamalalta, mutta en ole koskaan ollut mikään hoivaaja- tai edes ihmisrakas tyyppi. Ihmiset, joista välitän, on sellasia joita kohtaan tunnen myötätuntoa, empatiaa ja halua auttaa heitä. Osittain siksikin, että itse toivoisin kovasti kumppanin tukevan ja kuuntelevan minua kun minulla on vaikeaa. Haluan olla läheisilleni apuan ja tukena, mutten mielestäni missään nimessä ole mikään hoivaajaluonne.

Mieheni eivät mielestäni myöskään ole olleet mitään reppania, yhtä lukuun ottamatta. Työssään menestyviä, itsenäisesti toimeentulevia ja pärjääviä ihmisiä. Jokaisella on suht terveitä ihmissuhteita takanaan, sekä perhe- että parisuhteita siis.

Minä tai kukaan miehistäni ei ole käyttänyt huumeita. Kaksi edellistä on käyttänyt alkoholia melko runsaasti, mutta eivät ole mitään alkoholisteja kuitenkaan. Vapaina viikonloppuina silloin tällöin ovat ottaneet kunnolla, muuten kohtuudella. Tosin silloin kun ovat tarkoituksella ottaneet kunnolla, sitä on tosiaan myös reilusti otettu. Miehillä ei ole ollut ainakaan todettuja mielenterveysongelmia, enkä itse ole ko. asioihin perehtyneenäkään havainnut mitään sellaisia oireita. Yhdellä miehistä oli varmaankin joitain narsistisia piirteitä, muilla ei mitään.

Oma lapsuuteni oli onnellinen, tosin vanhempien ero ollessani 17-vuotias oli tosi kova paikka. Yhteys molempiin sekä vanhempien keskenkin säilyi vuosia, vasta viime aikoina suhde isään alkanut huonontua.

Yleensä olen miehissä rakastunut huumorintajuun ja keskustelukykyyn, jotenkin vaan niiden miehien kanssa on jutut osuneet kohdalleen. On ollut hauskaa, on puhuttu syvällisemmistäkin asioista ja on ollut yhteisiä arvoja/mielenkiinnon kohteita. Etenkin viimeisten miesten kohdalla rakastumiseen ovat vaikuttaneet miehen turvallisuus (tai se, että tunnen oloni turvalliseksi tämän miehen kanssa) ja yhteiset arvot, toiveet, suunnitelmat tulevaisuuden suhteen. Ulkonäkö on ainakin alkuun merkinnyt myös, viime aikoina yhä vähemmän. Kiltteys, turvallisuus, yhteiset arvot jne. ovat tärkeimpiä.

 

[Jenni]

Kertokaa nyt jotain, vai ovatko kaikki jo nukkumassa...

 

[hei]

Tuskin vika on sinussa.
Tämä nyt kuulostaa ihan huuhaalta, mutta jos haluat koettaa, niin perehdy vähän feng shuihin, ja tee tarvittavia muutoksia. Elämä saattaa helpottua.

 

[vieras]

Musta tuntuu että sellaista miestä ei voi olla joka ei löis tai jois tai pettäis tai raha-asiat olis päin peetä. Ihan varmasti joku näistä vaihtoehdoista on useammalla, ainakin mitä olen seurannut lähipiiriä. Monesti mukava ja hieman ronskimpi onkin ollut väkivaltainen.

Itse olen ollut juuri tälläinen magneetti. Ne poikaystävät nuorena, joilla ei ollut edellämainittuja ongelmia tai en ainakaan ehtinyt huomata olivat kilttejä luonteeltaan, mutta kyllästyin siihen kiltteyteen ja lemppasin ne. Tykkäänkin vähän ronskimmista tyypeistä, joilla ilmeisesti vaan sattuu olemaan jotain edellämainittuja ongelmia. Ja olenkin ollut jo 10 vuotta naimissa tälläisen ronskimman tapauksen kanssa, mutta ongelmiin on haettu apua joka todella toimi tai sitten mies tuli järkiinsä vanhemmiten.