J
Jenni
Vieras
Minulla on ollut 4 "pitempää" parisuhdetta, ovat kestäneet 1,5-4,5 vuotta. Joka ikisessä suhteessa mies on käynyt minuun käsiksi, jotkut pahemmin, jotkut vähemmän. Pahimmassa tapauksessa mies kuristi minut lähes hengiltä kunnes naapurit soittivat poliisin paikalle. Muut ovat olleet tönimistä, käsien vääntämistä, kuristamista (ei kuitenkaan tukehtumiseen asti), lattialle paiskomista... Kaikkea muuta kuin varsinaista lyömistä, vaikka jälkiä ja ruhjeita onkin tullut niin että työpaikallakin on niistä kyselty. Kun varsinaista nyrkillä naamaan lyömistä ei ole tapahtunut, jokainen mies on väittänyt ettei kyseessä ole mikään väkivalta, koska lyömistä ei tapahdu, minä kuulemma vain liioittelen asiaa.
Ihmettelen vain, mikä ihme minussa on vikana, mitä minun on tehtävä toisin että saisin normaalin parisuhteen??? En halua mitään erityistä, vain rakastavan miehen jonka kanssa ihan tavallinen arki sujuu ja välillä saa hellyyttä ja rakkauden osoituksiakin. Pidän itseäni melko empaattisena ihmisenä, yritän aina tukea kumppaniani vaikeissa elämäntilanteissa ja rohkaista ja kehua kun kumppanilla jokin asia sujuu hyvin. En mielestäni kuitenkaan ole mitenkään tossun alla. Onko väärin tekemäni asia sitten se, että minullakin on oma tahto, omat mielipiteet? Ja ennen kaikkea se, että kun pieniäkin väärinkäsityksiä tai vaikeuksia ilmaantuu, minä haluaisin selvittää ne puhumalla heti alta pois?
AUTTAKAA MINUA. En halua elää lopun elämääni yksin vain koska minussa on joku sellainen vika, että jokainen mies haluaa suunnilleen tappaa minut. Auttakaa minua ymmärtämään mitä teen väärin?
Ihmettelen vain, mikä ihme minussa on vikana, mitä minun on tehtävä toisin että saisin normaalin parisuhteen??? En halua mitään erityistä, vain rakastavan miehen jonka kanssa ihan tavallinen arki sujuu ja välillä saa hellyyttä ja rakkauden osoituksiakin. Pidän itseäni melko empaattisena ihmisenä, yritän aina tukea kumppaniani vaikeissa elämäntilanteissa ja rohkaista ja kehua kun kumppanilla jokin asia sujuu hyvin. En mielestäni kuitenkaan ole mitenkään tossun alla. Onko väärin tekemäni asia sitten se, että minullakin on oma tahto, omat mielipiteet? Ja ennen kaikkea se, että kun pieniäkin väärinkäsityksiä tai vaikeuksia ilmaantuu, minä haluaisin selvittää ne puhumalla heti alta pois?
AUTTAKAA MINUA. En halua elää lopun elämääni yksin vain koska minussa on joku sellainen vika, että jokainen mies haluaa suunnilleen tappaa minut. Auttakaa minua ymmärtämään mitä teen väärin?