Mikä ihme muhun on mennyt kun huudan lapsille?!:(

["surullinen"]

Ennen en koskaan huutanut lapsilleni, mutta nykyään mulla palaa hermot koko ajan ja korotan heti ääntä. Huomaan että ärsyynnyn lapsista todella helposti. Äsken toinen lapsista leikki ovella ja työnsin sen kovempaa auki ja lapsen varvas jäi sen alle ja kynsi halkesi!! Ja huomaan myös jos en saa lapsia tottelemaan niin minulle tulee halu tuottaa heille pientä kipua että saisin heidät tottelemaan. Se johtuu vaan siitä kun en enää keksi keinoja miten saisin heidät kuuntelemaan.

En halunnut tulla tälläiseksi äidiksi.

 

["Anne"]

Tsemppiä ja jaksamista. Mistä tuo tulee että haluat tuottaa lapsille kipua, onko sinua tukistettu tai hakattu remmillä lapsena? Minua on riepoteltu vaikka miten ja huomaan että meinaan väsyksissä lipsua samaan.
Silloin lasken kymmeneen ja mietin kumpi, haluanko minulle puhumattoman angsti lapsen/teinin jollainen itsekin olen vastaavanlaisen käytöksen takia vai hoidanko asian laskemalla ensin kolmeen, puhumalla jämäkästi ja rankaisemalla arestilla toimimattoman tukkapöllyn sijaan.

 

[Minäkin]

Tuttu tunne, valitettavasti. Joka päivä ei ole yhtä huono, mutta on kausia jolloin pinna palaa selkeästi herkemmin. Mulla vauva 9kk ja toinen 3 ja puoli vuotiaat. Aina sit illalla ku oon saanu lapset nukkumaan pohdin tällainenko äiti mä olen niille rakkaille lapsilleni jotka olivat niiin toivottuja? Ja päätän keskittyä itseni hillitsemiseen. Jonkin verran tuo päätös yleensä auttaakin. Ja sitruunamelissatee.

 

["aapee"]

Minua ei ole koskaan tukistettu enkä ole saanut remmistä, eikä kuritettu mitenkään muutenkaan. Enkä minäkään ole koskaan tukistanut lapsiani, muutaman kerran olen napannut kädestä kovempaa kiinni, ja ihan kamalat tunnon tuskat sen päälle. Mä en tajua miksi edes huudan noille, saan heidät paremmin tottelemaan kun puhun rauhassa ja selitän asiat. Mutta aina ei vaan jaksaisi selittää vaan haluaisi että asiat tapahtuu heti kun kerran sanon. Onneks meitä on muitakin.

Tuntuu että mulla on kamalat äitiyden paineet! Pitäisi vaan olla parempi ja parempi.

 

["Anne"]

Minuakin alkaa turhauttamaan kun ei kerta sanominen riitä. Välillä meinaan alkaa huutamaan mutta menen vielä lapsen tasolle ja käsken katsomaan minua kun sanon, jos se ei riitä, niin sanon että jos ei homma toimi niin arestia tulee. Mutta väsyneenä.. huoh.. ääni kovenee sitten molemmilla. Unohtuu hyvät käytöstavat ja määrätietoisesta kasvatuksesta ei ole tietoakaan.. Yritän aina laskea viiteen ennen kun huudan.. ainakin laskee vähän volyymiä jos ei muuta.

 

[Tepias]

Kun äitiä alkaa väsyttää, eikä enää jaksa, niin pitäisi saada aikaa itselle. Hermostuminen on selvä merkki uupumuksesta (oven paiskaaminen lapsen jalalle). Minä toivon, että "surullinen" varaa aikaa itselleen, jollekin mukavalle tekemiselle ilman lapsia. Tai jos se ei ole mahdollista niin ainakin hakeutua puhumaan jonkun ammattiauttajan kanssa, jakaa voimattomuuttaan hillitä itseään.
Tsemppiä!!!

 

[Tallu -]

Kun tuntuu, että nyt seuraavaksi pitää huutaa, niin alakin laulaa. Tai kuiskaa - silloin on vähän pakko alkaa kuuntelemaan Laskeudu lapsen tasolle, katso tätä silmiin ja sano asiasi painokkaasti. Joskus vaatii sen sata toistoa, että lapsi jonkun asian oppii ja sisäistää, mutta onhan se kertauskin opintojen äiti =)

Mä poljin jalkaani joskus, kun tuo meidän jälkikasvu oli pienempää, ja mulla oli huono päivä, niin meni se oma kiukku ohi, eikä lapsiin sattunut... mutta omaan kantapäähän sattui

Tsemppiä itsehillintään!

 

["vieras"]

Tuttua täälläkin