Mikä ihme tuota mun lastani vaivaa!?

[vierailija]

Täyttää nyt syyskuussa 5 vuotta. Aloitti päiväkodin viime vuonna 1 päivä lokakuuta. Alku sujui hyvin, kunnes sitten tämän vuoden puolella alkoi käytännössä joka päivä tulla jotain negatiivista palautetta tytön käytöksestä. Alkoi tuolien heittely,lelujen heittely, nukkarissa alkoi häiritsemään muita ja aloitti siellä sellaisen shown, että repi petivaatteensakin sängystä ja juoksenteli ympäri nukkaria.Ei suostu pukemaan sadevaatetta yms. Alkoi saamaan sellaisia raivareita että hoitajat viimeksi tänään itseasiassa näyttivät lappua, mikä on se tiedoksianto vanhemmalle, että lasta on jouduttu pitelemään kiinni.Osa lapsista käsittääkseni hieman pelkää jo tyttöä. Elto on käynyt jo puolitoista kuukautta sitten seuraamassa tyttöä päiväkodissa päivän ajan ja näkikin kyllä varmasti kaiken, sillä tyttö ei ujostele uusiakaan kasvoja. Kaiken huippu oli viime viikolla sitten , kun hoitajat kertoivat minulle, että tyttö on käynyt fyysisesti käsiksi yhteen hoitajista ja saanut tälle käsivarteen raapaistua naarmun. Eikä se siihen ollut loppunut.. Oli sylkäissyt tätä samaa hoitajaa päin kasvoja! Tämähän siis vain pahenee viikko viikolta Silloin kun elto kävi, hän kirjoitti perheneuvolaan lähetteen psykologin puheille. Sinne ollaan menossa ensi viikolla. Tyttö itse kertoo että viihtyy hyvin päiväkodissa ja tykkää olla siellä. Halailee lapsia ja hoitajiakin silloin ,kun on niitä hyviä hetkiä. On saanut kavereita, vaikkakin tuollaisen käytöksen perusteella uskalsin vähän luulla muuta.On hyvin omatoiminen, puhe tulee hyvin ja selkeästi.Kaikenlaisia keinoja kuvakorteista time timeriin on kokeiltu ja hoitajilla on niinsanotusti tullut juna raiteen päähän sillä keinot ovat loppu. Jopa ne elton antamat keinot.


Jos nyt joku aikoo kirjoittaa että miksi tänne kirjoitan, niin syy on se, että haluaisin tietää onko jollakulla ollut samanlainen tilanne, lapsella samoja oireita jotka selkeästi ovat esillä ainoastaan tuolla päiväkodissa. Kotona tuollaista käsittämätöntä käytöstä ei esiinny. Lukuunottamatta nyt niinsanottuja normaaleja uhmahommeleita jotka ollaan kyllä neidistä kitketty hyvän sään aikaan pois. Ja uskonut on. En ole ollut edes tietoinen ennen viime viikkoa ,että lapseni kykenee jopa sylkemään aikuista päin kasvoja.! Tuntuu että lapsessani olisi kaksi eri persoonaa. Eihän hän kunnioita hoitajia ollenkaan!Tuntuu hirveältä ajatella omasta lapsestaan näin. Onko tällainen käytös ominaista jossakin diagnoosissa vai mitä tämä voisi olla?

 

[vierailija]

up

 

[vierailija]

En osaa sanoa sen tarkemmin, mistä voisi olla kyse, mutta erittäin hyvä, että olette saamassa apua ja selvittelyä asiaan....normaalia tuo ei ole, joku on nyt huonosti lapsella, mutta kunhan asia selviää saatte apua. Siis kyse voi olla jostakin diagnoosista tai sitten olosuhteista päiväkodissa....tmv...tsemppiä ja jaksamista!

 

[drag]

Onko teillä ollut kotona tai lähipiirissä mitään tapahtumaa johon tyttö saattaisi reagoida? Tuli mieleen kun veljeni aloitti ekan luokan kun vanhempani olivat hiljan eronneet, kaikki meni alkuun hyvin, oli hyvä koulussakin ja sit alkoi samanlaiset raivarit, heitteli tuoleja, pulpetteja, kävi opettajiin kiinni kun nämä yrittivät rauhoittaa. Kotona oli kuitenkin kiltti. Psykiatrille joutui,en tiedä mitä siellä selvittelivät mutta erosta johtuvaa, ja oisko ollut vähän pientä kiusaamistakin koska kun muutimme toiselle pienelle paikkakunnalle niin oireilut lieveni ja loppui. Maiseman vaihdos teki hyvää. Aikuisiällä hänellä diagnosoitiin adhd mutta en tiedä sitten onko sillä ollut tekemistä noin voimakkaan oireilun kanssa... Voimia teille! Varmasti vielä käy hyvin kun näin ajoissa reagoitte ja välitätte

 

[lastenhoitaja..]

Kyllähän tuota agressiivisuutta joku ruokkii, minkälaisia ne hoitajat on? Jotkut hoitajat harrastaa agressiokasvatusta mihin lapsi reagoi noin (esim. huutaminen, retuuttaminen, uhkailu, pelottelu jne..). Tai sitten kyseessä voi olla esim kiusaamistapaus, onko tytöllä kavereita? Jos hänet jätetään porukan ulkopuolelle, hiljaista kiusaamista kun sitäkin on jo tuon ikäisillä? :/ se purkautuu sitten pahana olona ja agressiivisuutena siellä päiväkodissa.

Muuten voi miettiä onko teillä kotioloissa tapahtunut muutoksia, esim vanhempien parisuhteessa. Lapset aistii pienetkin jutut, jos teillä esim menee miehen kanssa huonosti. Se voi purkautua noin jos kotona esim joutuu esittämään viilipyttyä ja koittaa toimia rauhantuojana teidän riidoille. Tai millainen ilmapiiri teillä kotona ylipäätään on tavallinen? Liian tiukka kotikuri voi sekin oireilla niin että muualla päästetään höyryjä kun kotona ei uskalla.

Tai miten tyttö sai harjoitella sosiaalisia taitoja ennen päiväkotiin menoa? On kuitenkin aloittanut sen ns. myöhään, joskus jos ne taidot ei ole päässeet kehittymään, lasta voi turhauttaa ja hän jää helposti ulkopuoliseksi kun ei pääse porukkaan sisään.

Siis tosi vaikea sanoa teitä tuntematta, mutta tällaisia juttuja nyt itselle ekana ammattilaisena tulee mieleen.

 

[vierailijaxx]

Apua, en kyllä todellakaan tiedä mistä on kyse, mutta tunnen suurta sympatiaa sinua ja lastasi kohtaan!

Vuosia sitten oma esikoiseni oli 4 v (nyt 11) ja käyttäytyi myös päiväkodissa aivan eri tavalla kuin kotona. Ei varsinaisesti hoitajille uhonnut, mutta kahta hoitajaa neljästä kohtaan oli hyvin välinpitämätön, ei kuulemma ollut kuulevinaankaan mitä he hänelle sanoivat (saattoi jopa lähteä kävelemään pois kun hänelle puhuttiin). Kahdelle hoitajalle taas oli ihan normaali vilkas pieni poika. Isoissa ryhmissä ei myöskään osannut leikkiä ja oli aina mukana erinäisissä kahakoissa. Joka tapauksessa hänestä tuli silmätikku ja aina, jos jompi kumpi näistä negatiivisista tädeistä oli paikalla kun lasta hain hoidosta, niin aina sain ison listan kaikista asioista mitä päivän aikana oli tehty väärin, ripittivät myös lasta isoon ääneen vielä siinä päiväkodin pihalla.

Tuli kesäloma-aika ja pojan oma päiväkotiryhmä oli kesän kiinni, jolloin poika vietti kesäkuun toisessa ryhmässä - ja ilman minkäännäköisiä ongelmia (siis vilkas oli, mutta kaikki kavereiden yms. kanssa sujui hyvin). Sitten päälle oli vielä kesäloman meidän ja pikkuveljensä kanssa kotona, edelleenkään ei mitään ongelmia. Vielä toukokuussa oli kotonakin hoitopäivän jälkeen kärttyinen, vaikka sanoikin että hoidossa on ihan kivaa. Elokuun puolivälissä oli paluu hoitoon ja kun tästä pojalle kerrottiin, niin hän muuttui itkuiseksi ja sanoi, että ei halua mennä siihen ryhmään, jossa täti X on (toinen niistä negatiivisista hoitajista). Yritettiin tästä puhua pojan kanssa, mutta ei osannut sanoa syytä, miksi ei halua mennä täti X:n ryhmään, oli vain itkuinen. Epätoivoissani mietin, että miten tästä eteenpäin. No soitin pojan päiväkotiryhmään (päivää ennen hoidon alkua). Puhelimeen vastasi toinen näistä kivoista tädeistä ja kysyin häneltä ihan suoraan, että miksi tämä täti X aiheuttaa pojassa niin negatiivisen reaktion. Tämä kiva täti sanoi, että ei tiedä, mutta sanoi että hekin ovat tätä ihmetelleet ja miettineet mitä on tapahtunut. Loppujen lopuksi tämän kivan tädin avustuksella sain pojalle järjestettyä väliaikaisen hoidon toiseen ryhmään (tästä jo epäilin että tämän täti X:n kanssa on ollut hankaluuksia, kun vaihto onnistui välittömästi). Sen koommin ei pojalla ollut päiväkodilla ongelmia ja tämä täti X siirtyi lastenhoitajaksi päiväkodin johtajan ryhmään.

Eli siis jotain vääränlaista käytöstä lapsia kohtaan tuolla yhdellä hoitajalla oli ollut, mutta sen tarkemmin siitä ei koskaan kerrottu meille vanhemmille.

 

[vierailija-ap]

Ap, tässä. Meillä ei kotona ole ollut mitään ongelmia, eikä lapsella ole ollut suurempia muutoksia . Lukuunottamatta nyt tätä päiväkodin aloitusta . Tyttöhän on ollut aikaisemminkin päivähoidossa sekä pph:lla että ihan tavan päiväkodissa, eli ei ole ensimmäinen hoitopaikka. Tyttö oli tässä väliin vuoden verran kotihoidossa minun työtilanteeni takia, mutta tosiaan aloitti nyt viime lokakuussa taas.

Joku kyseli onko tytöllä kavereita. Siihen vastaan nyt, että on. Useampikin ja yksi tyttökaveri siellä ylitse muiden. Eli niinsanottu paras kaveri Siitä iloitsen todella. Ja niinkuin aikaisemminkin tuossa mainitsin, niin osaa ilmaista itseään todella hienosti, on kovin sosiaalinen luonne, ei arastele uusia ihmisiä, pikemminkin pyrkii luomaan uusia suhteita, menee leikkiin mukaan ujostelematta vaikka olisi uusiakin lapsia ja sen sellaista.

Kiitos muuten vastailuista tähän aloitukseeni. Kyllä tässä on pään puhki miettinyt mikä voisi olla vikana. Olemme tytön kanssa keskustelleetkin, mikä tekee pahan olon ja vastaukseksi olen saanut , että hänellä vain on niin kova ikävä äitiä.. Voisiko se ikävä sitten todellakin vaikuttaa häneen noin voimakkaasti? Mitä voin tehdä, että hän ei tuntisi niin kovaa kaipuuta vai onko se vain aika joka autaa ja tosiasiassa tässä emme välttämättä tarvitsisi mitään enempiä psykologeja, antaisi ajan auttaa?

 

[Aika2]

Tutulta kuulostaa ap:n kirjoitus. Meillä lapsi aiheutti eskarivuonnaan harmaita hiuksia juuri kuvatunlaisella kahden persoonan käytöksellä. Kotona normaali, hoidossa äkäinen, riidanhaluinen ja yhteistyökyvytön. Puheet olivat rajuja, käytös hyvin hankalaa ja uuvuttavaa. Suorastaan pelotti hakea lasta hoidosta, kun piti melkein joka päivä kuulla jostain selkkauksesta.

En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä lapsi lauhtui. Koko talven raivoamisen jälkeen alkoi kaikki taas sujua ilman näkyvää syytä. Ehkä kasvaminen vain oli hetken aikaa tosi vaikeaa ja pää liian täynnä prosessoitavaa, en keksi muutakaan. Mutta aika voi siis auttaa! Perheneuvolaan kannattaa olla yhteydessä, siitä ei haittaakaan ole. Tsemppiä teille, tuo on raskasta.