L
Lucy
Vieras
Kyse on siis miespuolisesta ihmisestä, jonka olen tuntenut siitä lähtien kun olin 14, aika kauan siis. Hän asui, ja asuu edelleen toisella puolella suomea, joten väleistämme ei koskaan tullut mitenkään kovin lämpimät. Viime vuosina olemme lähinnä vain vaihdelleet silloin tällöin kuulumisia.
Meni sitten yhtäkkiä pitkä aika, ettemme pitäneet mitään yhteyttä, kunnes viime kesänä hän alkoi kysellä kuulumisiani. Aloimme sitten jutella enemmänkin lähinnä mesen välityksellä. Huomasin, että hänhän on oikein mukava ihminen, kun en koskaan häneen ollut kunnolla tutustunut. Juttu luisti oikein hyvin. Hän oli seurustellut neljä vuotta ja seurusteli edelleen, kun kesällä aloimme pitää yhteyttä, mutta huonosti heillä kuulemma oli mennyt jo pidemmän aikaa. Syksyn tullen he sitten erosivat, ja mies muutti yksikseen ja oli kuulemma helpottunut.
Niihin aikoihin kun hän muutti, hän muuttui minua kohtaan radikaalisti. Hänestä tuli omituisen piikittelevä ja ilkeä, ensin se alkoi sarkastisina huomautuksina, jos en esimerkiksi ollut nähnyt elokuvaa, josta hän alkoi puhua. Hän aivan selvästi tunsi noissa tilanteissa itsensä jotenkin paremmaksi kuin minä, eikä hävennyt näyttää sitä suoraan. Sitten tilanne alkoi riistäytyä käsistä.
Hän alkoi todella karkein sanakääntein arvostella elämääni ja neuvoa, miten minun tulisi ajatella, tehdä tai olla. Hän löysi joka asiasta jotain sanomista. Jos olin iloinen jostain ja kerroin siitä hänelle, hän varmasti alkoi vähätellä ja sanoi jotain negatiivista, ja ilon aiheeni oli tietenkin ihan väärä ja teinimäinen. Juttelu hänen kanssaan muuttui todella epämiellyttäväksi, ihan sama mistä yritin alkaa jutella niin hän sai minut joko loukkaantumaan tai suuttumaan. Jatkuvasti hän oli esittämässä viisaita neuvojaan ja heitteli sarkastisia, vähätteleviä ja loukkaavia kommenttejaan.
Hän teki pilaa myös miehestäni ja kissani olisi kuulemma "pitänyt heittää mikroon" tai milloin mitäkin, koska hän ei pidä kissoista.
Kun tämä käytös alkoi, sanoin hänelle hyvinkin lujasti useampaakin otteeseen, että hän ei ole isäni tai holhoojani, enkä minä siedä että elämääni jatkuvasti puututaan tai sitä arvostellaan. Aluksi hän pyyteli aina anteeksi, mutta nykyään vain välttelen joutumasta keskusteluun hänen kanssaan kun puhe ei kerran auta. Hän aivan selvästi yrittää koko ajan alistaa minua ja pitää minua jotenkin itseään huonompana.
Hän kertoi aikoinaan, että hänen avovaimonsa oli kovasti muuttunut heidän suhteensa aikana, se entinen räväkkä tyttö oli poissa ja tilalle oli tullut hiljainen hiirulainen. Nyt kun asiaa ajattelen, niin en yhtään ihmettele miksi nainen oli sellaiseksi muuttunut, jos hän oli koko ajan avovaimoaankin kohtaan oli tuollainen.
En ymmärrä ollenkaan, miksi hän muuttui tuollaiseksi?
Meni sitten yhtäkkiä pitkä aika, ettemme pitäneet mitään yhteyttä, kunnes viime kesänä hän alkoi kysellä kuulumisiani. Aloimme sitten jutella enemmänkin lähinnä mesen välityksellä. Huomasin, että hänhän on oikein mukava ihminen, kun en koskaan häneen ollut kunnolla tutustunut. Juttu luisti oikein hyvin. Hän oli seurustellut neljä vuotta ja seurusteli edelleen, kun kesällä aloimme pitää yhteyttä, mutta huonosti heillä kuulemma oli mennyt jo pidemmän aikaa. Syksyn tullen he sitten erosivat, ja mies muutti yksikseen ja oli kuulemma helpottunut.
Niihin aikoihin kun hän muutti, hän muuttui minua kohtaan radikaalisti. Hänestä tuli omituisen piikittelevä ja ilkeä, ensin se alkoi sarkastisina huomautuksina, jos en esimerkiksi ollut nähnyt elokuvaa, josta hän alkoi puhua. Hän aivan selvästi tunsi noissa tilanteissa itsensä jotenkin paremmaksi kuin minä, eikä hävennyt näyttää sitä suoraan. Sitten tilanne alkoi riistäytyä käsistä.
Hän alkoi todella karkein sanakääntein arvostella elämääni ja neuvoa, miten minun tulisi ajatella, tehdä tai olla. Hän löysi joka asiasta jotain sanomista. Jos olin iloinen jostain ja kerroin siitä hänelle, hän varmasti alkoi vähätellä ja sanoi jotain negatiivista, ja ilon aiheeni oli tietenkin ihan väärä ja teinimäinen. Juttelu hänen kanssaan muuttui todella epämiellyttäväksi, ihan sama mistä yritin alkaa jutella niin hän sai minut joko loukkaantumaan tai suuttumaan. Jatkuvasti hän oli esittämässä viisaita neuvojaan ja heitteli sarkastisia, vähätteleviä ja loukkaavia kommenttejaan.
Hän teki pilaa myös miehestäni ja kissani olisi kuulemma "pitänyt heittää mikroon" tai milloin mitäkin, koska hän ei pidä kissoista.
Kun tämä käytös alkoi, sanoin hänelle hyvinkin lujasti useampaakin otteeseen, että hän ei ole isäni tai holhoojani, enkä minä siedä että elämääni jatkuvasti puututaan tai sitä arvostellaan. Aluksi hän pyyteli aina anteeksi, mutta nykyään vain välttelen joutumasta keskusteluun hänen kanssaan kun puhe ei kerran auta. Hän aivan selvästi yrittää koko ajan alistaa minua ja pitää minua jotenkin itseään huonompana.
Hän kertoi aikoinaan, että hänen avovaimonsa oli kovasti muuttunut heidän suhteensa aikana, se entinen räväkkä tyttö oli poissa ja tilalle oli tullut hiljainen hiirulainen. Nyt kun asiaa ajattelen, niin en yhtään ihmettele miksi nainen oli sellaiseksi muuttunut, jos hän oli koko ajan avovaimoaankin kohtaan oli tuollainen.
En ymmärrä ollenkaan, miksi hän muuttui tuollaiseksi?
