mikä ihmisiä vaivaa? jos on pari kuukautta hankalaa parisuhteessa niin erotaan!

["maria m"]

kun on muka niin ylitepääsemättömiä ongelmia(joille ei yleensä ole oikeasti yritetty tehdä mitään).

joskus siinä parisuhteessa vo itulla kausia että toinen vaan ärsyttää,eikä mikään oo kivaa,joskus on erimielisyyksiä joita ei osata ratkaista,joskus ei edes yritetä.

niin nämä olisi tilaisuuksia kasvaa ihmisenä ja vahvistaa sitä suhdetta,mtuta nykyajan vellipöksyjen mielestä jos on pari kk hankalaa niin se on syy eroon. huolimatta siitä että saman henkilön kanssa on saattanut olla paljon kauemman aikaa mukava olla.

mitä sitoutumista se sellainen on? kun mennään naimisiin pappi kysyy että tahdotko rakstaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. ei rakastatko,vaan tahdotko! koska juuri tuo tahto auttaa niiden vastoinkäymisten yli! ja rakkaus roihuaa taas entisellään,ellei jopa vahvempana.

mutta jos ei ole tahtoa,elää kuin tuuliviiri pelkän tunteen varassa,niin sitte erotaan turhaan kun hetkellisesti elämässä ei olekkaan kivaa. sen sijaan että kääntyisi puolisoaan kohden kääntyykin pois..

en ymmärrä. mutta minulla onkin vanhemmat yhdessä ja isovanhemmatkin oli yhdessä kuolemaansa asti(eikä puolison kuollessa ottanut uutta miestä, vaan eli yksin. koska rakasti miestään edelleen).

se on tää kertakäyttökulttuuri

 

["vieras"]

Täysin samaa mieltä,kyllä se pitäisi olla:kunnes kuolema teidät erottaa.

 

["jaa"]

Minä taas olen enemmän kohdannut sitä, että sinnitellään saman katon alla vuosikausia lasten takia, vaikka minkäänlaista parisuhdetta ei enää ole. Kun tarpeeksi kauan elää siinä tunnekylmyydessä, lopulta kai se tahtokin loppuu. Silti eletään yhdessä, kämppiksinä, koska pitäähän lapsilla olla ehjä koti ja ehjä perhe.

 

["vieras"]

Mun lähipiirissä on taas niitä, että vaikka hampaat irvessä ollaan yhdessä. On vakavaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja silti siinä parisuhteessa vain ollaan ja ollaan. Ja sitten itketään, kun on niin hankalaa ja vaikeaa, mutta ei, erota ei voi. Lähipiirissäni kukaan pariskunta ei siis ole eronnu. Kaikki olleet pitkään yhdessä erittäin vakavista vaikeuksista huolimatta. Mua taas ärsyttää tuollainen avuttomuus ja selkärangattomuus, kun lapsetkin jo kärsivät ja oireilevat vanhempien väleistä. Mutta ei, ei voida erota ei.

 

["mies"]

[QUOTE="jaa";28098282]Minä taas olen enemmän kohdannut sitä, että sinnitellään saman katon alla vuosikausia lasten takia, vaikka minkäänlaista parisuhdetta ei enää ole. Kun tarpeeksi kauan elää siinä tunnekylmyydessä, lopulta kai se tahtokin loppuu. Silti eletään yhdessä, kämppiksinä, koska pitäähän lapsilla olla ehjä koti ja ehjä perhe.[/QUOTE]

Uskon, että näin ei käy niin helposti, jos heti alusta ollaan voimalla ja vilpittömin mielin jutussa. Ihmisiltä on vähän kateissa tietty antaumuksellisuus eli kova yrittäminen "hyvän" puolesta. Tuntuu, että moni alkaa seurustella kevein perustein, vaikkei toinen olisikaan sielunkumppanin tuntuinen. Tällöin idealismia eli myönteisiä kuvitelmia toisesta ei pääse syntymään, mikä taas on eräänlainen suhteen "varatankki" tutkitustikin. Toisen "pitää" olla parempi kuin hän todellisuudessa on sen toisen omassa päässä. "Pitää" lainausmerkeissä koska kyse on spontaanista reaktiosta.

Luovuttaminen vähästä ei ole hyvä, muttei myöskään väkivallan ja huonon käytöksen _täyttämä_ suhde.

Homma paranisi minusta, jos romantiikkaa arvostettaisiin hieman nykyistä enemmän.

 

["sasa"]

Se on tosiaan kertakäyttökulttuuri ja kaikki-heti-mulle-nyt jotka osaltaan aiheuttavat tätä käytöstä. Ihmisillä on kaikki liian hyvin, joten kärpäsistä tehdään härkäsiä ja vatvotaan ja analysoidaan elämät ja parisuhteet piloille.

Omat isovanhempani olivat yhdessä toisen kuolemaan saakka. Senkään jälkeen isoäitini eivät halunneet uutta parisuhdetta. Elämät olivat varmasti kovaa aikaa, välillä isoisäni kävivät sotimassa jonka jälkeen pulavuosina rakennettiin maata ja kodit. Toinen isoäitini on Karjalan evakkoja, joutunut jättämään kotinsa rajan taakse.

Raskaita maatöitä ja teollisuustöitä, pitkiä päiviä ja niukkaa elantoa. Vuosikymmenien ajan. Siinä ei varmasti pohdittu eroja, jos toinen nukkui viikonloppuisin pidempään kuin toinen. Ei ollut aikaa, vaan piti kantaa vedet, tehdä puut ja käydä töissä. Siinä samalla, vuosien vieriessä lapset kasvoivat ja muuttivat maailmalle, töihin teollisuuteen. Sama uudelleen, uudella sukupolvella. Nyt vanhempani ovat olleet yli 40 vuotta naimisissa, vaikka aina ei varmasti ole ratkiriemukasta ja riidatonta avioliitto ollut. 70-luvulla ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä virikepaikkoja, piti vain jotenkin saada elämä pyörimään vuorotöiden ohessa. Isäni nukkui eteisessä, kun tuli yöllä kotiin, ettei herättänyt minua tai äitiäni 24 neliön yksiössämme kun olin vauvaikäinen. Olin erittäin herkkäuninen... Elämä ja parisuhde kuitenkin kantoi ja nyt on taas uusi sukupolvi kasvattamassa siipiä uudelle polvelle.

Ihmiset eivät tosiaan kestä hetkenkään epämukavuutta elämässään tai parisuhteissaan. Hoetaan vain, että "on vain yksi elämä" ja sännätään uuteen suuntaan, vaikka oikeasti ongelmat ovat juuri luokkaa "vituttaa kun toinen nukkuu". Vaikeudet on tehty voitettaviksi, ei kierrettäviksi.

 

["vieras"]

Sanos muuta! Minä eroaisin jo kuukauden jälkeen!!

 

[Horuksen silmä]

Jos eroat kärsii lapset.
Jos et eroa kärsit itse.
Jokainen päättää valitseeko oman onnen vai lasten onnellisuuden.
Näin siis kärjistettynä parisuhteissa joissa ei ole väkivalta päihdeongelmia tms. Mutta muuten vanhempien välit ei ole kovinkaan romanttiset.
Jos ei ole lapsia on helpompaa erota.

 

["vieras"]

Jos eroat kärsii lapset.
Jos et eroa kärsit itse.
Jokainen päättää valitseeko oman onnen vai lasten onnellisuuden.
Näin siis kärjistettynä parisuhteissa joissa ei ole väkivalta päihdeongelmia tms. Mutta muuten vanhempien välit ei ole kovinkaan romanttiset.
Jos ei ole lapsia on helpompaa erota.

En allekirjoita. Minä olisin ollut onnellinen, jos vanhemmat olis tajunneet erota paljon aikasemmin.

 

[Horuksen silmä]

[QUOTE="vieras";28098713]En allekirjoita. Minä olisin ollut onnellinen, jos vanhemmat olis tajunneet erota paljon aikasemmin.[/QUOTE]

Eikös noita eroja ole ihan tutkittukin ja lopputolokseksi saatiin ero jättää aina lapseen jäljet.

 

["vieras"]

Eikös noita eroja ole ihan tutkittukin ja lopputolokseksi saatiin ero jättää aina lapseen jäljet.

Luotan omiin tuntemuksiini - en tutkimuksiin. Olen ollut vanhempieni eron jälkeen paljon onnellisempi. Niin ovat vanhempanikin tahoillaan.

 

[Nenja]

Tiedän mitä tarkotat. Meillä tuli kunnon kriisi lapsen syntymän jälkeen ja monta kk väännettiin eron kanssa ja se tuntui oikeasti ainoalta oikealta ratkaisulta. No päätettiin kumminkin että asutaan yhdessä ja eletään, koska lapsi on niin pieni ja kyllä me pystytään olla aikuisia ja jatkaa arkea vaikka ei oltaisi yhdessä. Pikku hiljaa asiat alkoi selviämään ja nyt me ollaan taas toimiva pari eikä voitaisi olla onnellisempia. Se oli vain se kun lapsi syntyy ja muutoksia tulee.. Onneksi ei erottu.

 

[Kohta ex-vaimo]

Noh itse olen eroamassa miehestäni. Yritetty on pelastaa liitto mutta ei onnistunut. Yrityksen puuttetta ei ollut. Lasten takia en ole naimisissa vaan haluan itse olla onnellinen ja haluan samaa myös tulevalle ex-miehelle. Kivittäköön ken tahtoo....

 

[Lilii lisänimetön]

Eikös noita eroja ole ihan tutkittukin ja lopputolokseksi saatiin ero jättää aina lapseen jäljet.

Tottakai jättää - muttei aina pahoja jälkiä, ja usein aikuisten huono liitto jättää ikävämmät jäljet. Todella typerä yleistää, että lapsien takia kannattaisi jäädä huonoon suhteeseen.

 

[Horuksen silmä]

Tottakai jättää - muttei aina pahoja jälkiä, ja usein aikuisten huono liitto jättää ikävämmät jäljet. Todella typerä yleistää, että lapsien takia kannattaisi jäädä huonoon suhteeseen.

Kerroin vaan että asiasta on tehty tutkimuksia. Mitä yleistämistä se on?

 

[Lilii lisänimetön]

Kerroin vaan että asiasta on tehty tutkimuksia. Mitä yleistämistä se on?

>

Jos eroat kärsii lapset.

 

["vieras"]

>

Usko vaan, ei Horus ymmärrä edes tuota.

Tuossa sille

 

[Horuksen silmä]

>

Niin, tuohan perustui juuri siihen tutkimusväitteeseen. Kärjistin asian jos et ymmärtänyt.
Jos pilkkua halutaan nussia, niin eihän mikään koskaan mene kuten yleistettäessä. On parisuhteita missä kärsitään ja parisuhteita missä ei kärsitä vaikka tilanne olisi mikä tahansa. Tiedän perheitä missä ollaan yhdessä lapsien takia vaikka vanhemmilla on omat uudet suhteensa. Eikä siinä kärsi vanhemmat.
Todellisuudessa jokainen tietää itse mitä elämältään haluaa, kärsi sitten siinä sivussa itse tai joku muu. Tai oli kärsimättä.

 

[Horuksen silmä]

[QUOTE="vieras";28098843]Usko vaan, ei Horus ymmärrä edes tuota.

Tuossa sille

[/QUOTE]

:heart:

Eikö ole ihanaa tehdä omia päätelmiä parin kirjoitetun sanan perusteella.

 

["mies"]

[QUOTE="sasa";28098527]Vaikeudet on tehty voitettaviksi, ei kierrettäviksi.[/QUOTE]

Erinomaista. Pehmomies, merkityksessä luovuttaja, ei saa arvostustani miehenä. Mies, jossa on munaa ja selkärankaa, vastaa teoistaan ja valinnoistaan ja seisoo niiden takana tarvittaessa kuolemaan saakka.

 

[Täydellisen epätäydellinen]

No siihen parisuhteeseen tarvitaan kaksi jotka molemmat haluavat yrittää. Jos vain toinen yrittää ja toinen vain haistattelee ja ilmoittaa että olisi pitänyt yrittää jo vuosia sitten vaikka kriisi on ollut vasta sen pari kuukautta niin pitäisikö vain jäädä? Kuinka monta vuotta tai vuosikymmentä pitää olla suhteessa jossa toinen ei halua edes yrittää?

Horuksen silmä; ensimmäisessä viestissäsi et viitannut mihinkään tutkimuksiin vaan yhdellä lauseella totesit "Jos eroat kärsii lapset" . Irrallisena tuo lause on erittäin vahvasti yleistämistä. Jos olisit kirjoittanut "Tutkimukset väittävät että useimmat lapset kärsivät erosta", saa lukija olla puusilmä/ammattiloukkaantuja että saa tuosta kaikkiin lapsiin pätevän yleistyksen. Ja myös tunnekylmyys on väkivaltaa perheessä, ei vain se että hakataan kännissä joka päivä puoliso. Lapsi voi todellakin tulla onnellisemmaksi kun näkee ettei toinen vanhemmista enää kärsi eron jälkeen.

 

["vieras"]

>

Niin siis tutkimusten mukaan ero jättää aina jälkensä lapseen eli lapset kärsivät aina erosta.

Sen sijaan lapsi voi toki kärsiä vähemmän erosta kuin vaikkapa hyvin riitaisasta perhe-elämästä. Siksi jokaisen perheen on harkittava itse, kumpi on lapselle vähemmän haitallista, elämä näissä vallitsevissa olosuhteissa vai elämä eron jälkeen.

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="vieras";28098936]Niin siis tutkimusten mukaan ero jättää aina jälkensä lapseen eli lapset kärsivät aina erosta.

Sen sijaan lapsi voi toki kärsiä vähemmän erosta kuin vaikkapa hyvin riitaisasta perhe-elämästä. Siksi jokaisen perheen on harkittava itse, kumpi on lapselle vähemmän haitallista, elämä näissä vallitsevissa olosuhteissa vai elämä eron jälkeen.[/QUOTE]

Kyllä, kuten itsekin juuri tuossa aiemmin kirjoitin. Paitsi, että lapsi ei aina kärsi erosta. Niin ei voi sanoa. Mutta voi sanoa, että suurimmassa osassa tapauksista... jne.

 

["vieras"]

:heart:

Eikö ole ihanaa tehdä omia päätelmiä parin kirjoitetun sanan perusteella.

Se on huomio - ei päätelmä. Olen lukenut muitakin kommenttejasi tällä palstalla.

 

["Sadie"]

Ihanaa yleistämistä And by the way... Ei meille pappi ainakaan sanonu/kysyny yhtää mitää, vaikka tietääkseni naimisis ollaan