Mikä ikäero on hyvä vanhempien jaksamisen kannalta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Siis kun apuja ei saa muualta, itse hoitaa lapset. Niin mikä on hyvä ikäero, että lapsista ois vielä seuraa toisilleen, mutta että vanhempien jaksaminen ei olis ihan äärirajoilla.
 
Toi on niin persoonakohtainen juttu, että mitä kukin jaksaa. Mutta tuollaisessa tilanteessa ei kauhean pientä ikäeroa kannata tekemällä tehdä. Eli ainakin kaksi, mielellään kolme vuotta ikäeroa. Ja onhan se paljon lapsesta ja hänen vaativuudestaan tai esim. sairastavuudestaan kiinni.
 
Noi tosissaan vaihtelee. Meille tuo reilu vuosi oli parempi kuin 2-3v, mutta johtuu varmaan pitkälti esikoisen erityisyydestä.

Mutta ehkä se 2-3v siinä että esikoinen olisi jo vähän isompi ja omatoimisempi. Toisaalta taas mahdoton sano miten paljhon uhmailee ja heittäytyy hankalaksi vauvan tullessa.

muoks. jos siis haluaa kuitenkin pitää ikäeron niin pienenä että lapset voivat leikkiä keskenään jne. Muuten kyllä nuo 7-10v puhuvat puolestaan... :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Toi on niin persoonakohtainen juttu, että mitä kukin jaksaa. Mutta tuollaisessa tilanteessa ei kauhean pientä ikäeroa kannata tekemällä tehdä. Eli ainakin kaksi, mielellään kolme vuotta ikäeroa. Ja onhan se paljon lapsesta ja hänen vaativuudestaan tai esim. sairastavuudestaan kiinni.

Just näin meinasin sanoa. Riippuu niin paljon lapsen luonteesta ja tempperamentistä ja tietenkin noista sairastamisista...
 
Meille tulee 1,5v ikäero. Mielestäni tosi pieni, mutta haluan leikkikaverin esikoiselle :) Ja senkin takia noin pieni ikäero, että menee se vauva-aika vähän niinku "samaan syssyyn". Mä en haluais että mun elämä helpottuisi tästä liikaa ja sit pitäis aloittaa taas "alusta" sama rumba ;)
 
Mun mielestä kaksi pientä lasta ei mene "siinä samalla" kuin yksikin.

Tota mä en tajuu, että tehdään niinkuin samaan syssyyn. Onko se muka helpompaa??????????????????????????
 
Kannatan pientä ikäeroa, koska mulla ja mun veljellä on 8v ikäeroa ja me ei periaatteessa olla koskaan "tutustuttu" toisiimme :( Ehkä sellainen 4v max...? Mut silloinkin leikit ei oo varmaan pitkään yhteisiä eli 1-2v olis varmaankin hyvä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja laiska:
Meille tulee 1,5v ikäero. Mielestäni tosi pieni, mutta haluan leikkikaverin esikoiselle :) Ja senkin takia noin pieni ikäero, että menee se vauva-aika vähän niinku "samaan syssyyn". Mä en haluais että mun elämä helpottuisi tästä liikaa ja sit pitäis aloittaa taas "alusta" sama rumba ;)

Onnea: mä olen kokeillut molempia tapoja ja tietyllä tavalla mä edelleen olen sitä mieltä että alusta aloittaminen on parempi. :D

Ja sanoisin ap:lle, että 5 vuotta alkaa olemaan jo aika kiva. Ehkä 4 v kanssa, just ja just.
 
Alkuperäinen kirjoittaja laiska:
Meille tulee 1,5v ikäero. Mielestäni tosi pieni, mutta haluan leikkikaverin esikoiselle :) Ja senkin takia noin pieni ikäero, että menee se vauva-aika vähän niinku "samaan syssyyn". Mä en haluais että mun elämä helpottuisi tästä liikaa ja sit pitäis aloittaa taas "alusta" sama rumba ;)

Meillä on ikäeroa kahdella vanhimmalla pojalla 1,3v. ja silti heistä ei seuraa toisilleen ole ollut. Pikemminkin päinvastoin, ovat aina olleet tukkanuottasilla keskenään.. Nyt 8v ja 7v, ja vieläkään ei kemiat kohtaa..kohtaakohan ikinä, en tiedä! Kumpikin tulee kuitenkin hyvin toimeen 4 vuotiaan pikkuveljen kanssa hyvin... Eli ei mennyt ihan mun suunnitelmien mukaan tää leikkikaveri juttu.. ; )

 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:

niistä oliskin tosi hyvin seuraa toisilleen, esim 5v ja 15v...

kyllä!

ei ainakaan äidin hermoja kiristelisi niin paljon. Murrosikäinen tekisi jo omia juttujaa ja 5v omia juttujaan ja kiukkuajat voisi paiskata pihalle jo yksinään :kieh:

sitä aikaa odotellessa. Meillä ikäeroa 1v5kk.
 
2-3v. Meillä 1v8kk, sairastelut oli rankkaa, muuten hyvä. Yhtä aikaa nukkuivat päiväunia, lelut oli samat ja leikit alko sujumaan tosi pian yksiin. Isommalle ei tarvinnut vielä keksiä virikkeitä erikseen.
 
No toi ap:n yhtälö ei toimi mitenkään :/
Jos seuraa toisilleen lapsista haluaa, ne tehtävä tosi peräkanaa ja silloin vanhempien jaksaminen joutuu koetukselle.
Meillä ekan ja tokan ikäero 1v9kk ja hyvä puoli oli juuri tuo että olivat liki samaan aikaan kiinnostuneita samoista asioista, huono puoli se, että esikkokin oli vielä oikeastaan vauva kun kakkonen tuli, eli aluksi oli tuplatyötä jo pelkässä hoitamisessa. Kakkosen ja kolmosen ikäero on 4v ja siinä helpolla pääsi kun oli jo "isoja" vanhemmat muksut, mutta sinänsä varsinaista seuraa ei ollut kuopukselle ikäeron takia. Mutta periaatteessa nuorena jaksaa peräkanaa-synnytykset ja kaksi "vauvaa" hyvin, vanhemmalla iällä parempi ehkä isompi ikäero jaksamisen kannalta.
 
Meidän lalpsila ikäeroa 2v1kk. Vaati ainakin kuopuksen ekan vuoden ajan sen, että molemmat vanhemmat osallistuu. Homma ois ollu aika työläs, jos mies ei olisi osallistunut lastenhoitoon. Onneksi osallistui!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kahden äiti:
Kannatan pientä ikäeroa, koska mulla ja mun veljellä on 8v ikäeroa ja me ei periaatteessa olla koskaan "tutustuttu" toisiimme :( Ehkä sellainen 4v max...? Mut silloinkin leikit ei oo varmaan pitkään yhteisiä eli 1-2v olis varmaankin hyvä..

Mun tytöt vajaa 2v ja vajaa 10v ovat kyllä tutustuneet hyvinkin toisiinsa ja ovat hyvin läheisiä, siksi en tuota oikein ymmärrä.... :/
 

Yhteistyössä