A
addiktiko
Vieras
Mä olen tässä miettinyt olenko jotenkin "sairas" tai jotain sinne päin.
Mulla on lähes täydellinen aviomies, jonka kanssa kaksi lasta. Lapset ovat terveitä, iloisia ja muutenkin suht helppoja tapauksia. Mies käy töissä, hoitaa lapsia, antaa mulle vapaa-aikaa ja seksielämäkin on loistoluokkaa (pari kertaa viikkoon täysi tyydytys). Keskustelemme asioista ja puuhailemme yhdessä lasten kanssa ja ihan kahdestaan.
Mutta mutta mutta...
Minkä ihmeen takia mä saatan ravintoillan aikaan suudella toisia miehiä, joskus jopa olen lähtenyt jonkun kanssa tyydyttämään tarpeita? Olen silloin yksin liikenteessä tai jonkun kaverin kanssa. En pukeudu seksikkäästi, vaan ihan vaan farkut ja t-paita, ei meikkiä, liikakilojakin joitakin. En voi olla provosoiva. Mitään huomionhakuisuutta se ei voi olla, luvattu puolin ja toisin olla hiljaa asiasta, imartelulla mua on turha lähestyä. Asiat aina vaan tapahtuu ja yht äkkiä huomaa, että voi juma, taas mä tein sen. Mä en uskalla kohta lähtee mihkään, arveluttaa että joku kerta mä saatan joutua vielä ongelmiin. Mä aina päätän lähtiessä, että nyt mä vaan rokkaan ja otan siitukkaa. Ja sitten käy miten käy...
Mulla on lähes täydellinen aviomies, jonka kanssa kaksi lasta. Lapset ovat terveitä, iloisia ja muutenkin suht helppoja tapauksia. Mies käy töissä, hoitaa lapsia, antaa mulle vapaa-aikaa ja seksielämäkin on loistoluokkaa (pari kertaa viikkoon täysi tyydytys). Keskustelemme asioista ja puuhailemme yhdessä lasten kanssa ja ihan kahdestaan.
Mutta mutta mutta...
Minkä ihmeen takia mä saatan ravintoillan aikaan suudella toisia miehiä, joskus jopa olen lähtenyt jonkun kanssa tyydyttämään tarpeita? Olen silloin yksin liikenteessä tai jonkun kaverin kanssa. En pukeudu seksikkäästi, vaan ihan vaan farkut ja t-paita, ei meikkiä, liikakilojakin joitakin. En voi olla provosoiva. Mitään huomionhakuisuutta se ei voi olla, luvattu puolin ja toisin olla hiljaa asiasta, imartelulla mua on turha lähestyä. Asiat aina vaan tapahtuu ja yht äkkiä huomaa, että voi juma, taas mä tein sen. Mä en uskalla kohta lähtee mihkään, arveluttaa että joku kerta mä saatan joutua vielä ongelmiin. Mä aina päätän lähtiessä, että nyt mä vaan rokkaan ja otan siitukkaa. Ja sitten käy miten käy...