Mikä menee pieleen?(Miessuhteista)

["vieras"]

Olen vm86 kahden pienen lapsen vuoroviikkoäiti pk-seudulta. Olen erittäin sosiaalinen, urheilen kilpatasolla, tykkään juhliakin ja pidän huolta itsestäni ammatinkin puolesta. Usein saan kehuja ulkonäöstä, tyylitajusta, itsevarmasta olemuksesta ja silti mukavasta luonteesta jne. Olen ollut eronneena jo vuosia ja pärjään hyvin omillani. Pitkäaikainen hyvä suhde olisi silti toiveissa, olisihan se toimiva sellainen ihana. Kriteerit ei ole taivaissa, urheilulliset menevät ja sopivalla tapaa "pahat pojat" kiinnostaa väistämättä. Täysin nysväkkä ei sytytä. Tapaankin mielenkiintoisia miehiä aika usein. Törmään v ain aina samoihin ongelmiin joihin suhde tyssää ennen kuin ehtii alkaakaan.

Poikkeuksetta miehet joista kiinnostun ovat hieman vaikean tai haastavan oloisia, ulkonäöltään sellaisia ettei seurasta takuulla pulaa ole. Yllätyn positiivisesti kun minusta kiinnostuvat Paljon miehiä on itsellä kavereinakin, ehkä se näkyy rentona käytöksenä. Älykkyys, se että syvällistäkin keskustelua syntyy aiheesta kuin aiheesta on yhdistävä tekijä sekin. Tyypit ovat itsenäisiä ja varmaankin ns. saaliita. Kunnes. Tapaillaan muutama kerta, seksi sujuu ja kaikki on loistavaa. Sitten mies alkaakin puhumaan seurustelusta ja sitoutumisesta ja siitä, kuinka ihastunut minuun onkaan ja kuinka harvinaisen mahtava olen. Itse taas tahtoisin lastenkin takia pitää asiat kevyinä mieluummin pidempään jotta tuntisi toisen kunnolla. Koen tilanteen aina tuolloin tukalana ja otan hieman etäisyyttä kertoen etten vielä tiedä mitä haluan mutta että haluaisin jatkaa tapailua rauhassa, koska olen nauttinut siitä paljon, olen itsekin ihastunut ja suhde voisi niin kehittyä pidemmälle ilman minun tunnetta siitä että painostetaan. En myöskään pyöritä useita miehiä samaan aikaan ja tämän kerron kyllä! Sen macho-pinnan alta löytyykin epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa vaikkei siihen syytä olisi, vai aiheutanko minä sen?

Mutta lyhyesti sanottuna,, tuon jälkeen saan aina perääni periksiantamattoman ja pelottavankin tyypin joka mm. lähettelee kymmeniä tekstiviestejä, soittaa tauotta kesken sukujuhlien, luulee nähneensä minut baarissa toisen miehen kanssa, ajaa naapurikaupunkiin tarkistamaan missä autoni on, seuraa minua ruotsinlaivalle tai suosikkibändin keikalle. Ajaa pihaani pitkän matkan päästä vain kuullakseen etten ole kotona vaikka olen ilmoittanut etten voi nyt tavata, seuraa harrastuspaikkaani jossa olen yksin (hevostalli) jossa odottaa ulkona koska nyt täytyy "jutella". Yksi kertoi vastoin tapojaan ryypänneensä ja valvoneensa kaksi yötä aiheuttamani stressin takia. Kiinnostun loppujen lopuksi harvoista ihmisistä mutta aina kun niin tapahtuu, tyyppi osoittautuu tällaiseksi. Miksi?

 

[neuvoja]

Oot vaan liian hyvä ollakses totta. Ne miehet ei haluu päästää susta irti, ne pelkää menettävänsä sut. Ne on tottunu siihen, et naiset roikkuu niiden perässä, ei toisinpäin. Saat niiden päät ihan pyörälle.

Ihastut vaan loppujen lopuks vääriin miehiin. Niillä ei oo aidosti hyvä itsetunto. Vaihda miesmakua.

 

[Aloitt.]

Oot vaan liian hyvä ollakses totta. Ne miehet ei haluu päästää susta irti, ne pelkää menettävänsä sut. Ne on tottunu siihen, et naiset roikkuu niiden perässä, ei toisinpäin. Saat niiden päät ihan pyörälle.

Ihastut vaan loppujen lopuks vääriin miehiin. Niillä ei oo aidosti hyvä itsetunto. Vaihda miesmakua.

Niin. Tulee jollain tapaa huijattukin olo kun ihastuu itsevarmaan loistavaan tyyppiin ja sitten kun ei haluakaan mennä kuukauden päästä naimisiin, löytyy pinnan alta vaikka mitä ongelmia ja päätyy jonkinlaiseksi terapeutiksi. Konkreettisesti moni on sanonutkin että ei ole monikaan nainen ikinä saanut noita fiiliksiä aikaan, jos kukaan. Enkä missään tapauksessa ilkeyttäni tai ylimielisyyttäni noin tee! Mitä enemmän painostettu olo tulee, sitä enemmän otan etäisyyttä. Olen tämän myös monesti kertonut olevan mulle luontainen reaktio. En halua turhiakaan lupailla tai lähteä mihinkään epävarmana..

On itsellä aika korkea kynnys tuoda ketään lasten elämään ja tiiviiseen suku-ja ystäväpiiriin ja siksi tahtoisin tutustua rauhassa. Alkavakin luottamus vaan murenee nykyään pienestäkin viitteestä tuollaiseen sekoilukäytökseen ja jos en luota, en voi kuvitellakaan pidemmälle elämääni päästämistä. Luottamus on henkkoht tosi tärkeä juttu ja arvostan sitä ihmissuhteissa ehkä korkeimmalle kaikesta, puolin ja toisin. Siksi sen rikkoutuminen esimerkiksi tuolla stalkkaamisella tuossa vaiheessa suhdetta on mulle yhtä kuin lopun alkua..

 

["vieras"]

No nuo miehet haluavat sen perinaisellisen naisen, joka kaipaa sitoutumista ym. ja sinä viestität sitä käytökselläsi (koska se toimii), mutta et ole sitä syvemmällä. Mikset jo alussa voi kertoa ja toimia niin, että et anna turhia luuloja. Machomieheys ym. salaperäisyys on sitä paitsi rooli ja sinullakin on joku harlekiinisarja-james dean - hahmomies kiikarissa. Ei sellaisia ole. Jos taas mies on todella sellainen äijätyyppi, jossa pinnan alta ei raaputettaessa löydy muuta, niin eihän se sinun kaltaistasi naista halua, vaan sen, joka haluaa olla vietävänä.

 

[astrolabe]

No kun haluat itsetunto-ongelmaisen pikkupahiksen, vaikka voisit saada luotettavan ja kypsän aikuisen miehen. Tunnet vetoa miehiin, jotka eivät tarjoa kovinkaan tasapainoista elämää. Siitähän se useimmiten johtuu, että nainen valkkaa vääriä miehiä. Minusta tuollaiset kyttääjäpahikset ovat niitä luusereita, eivät mainitsemasi nysväkkeet. Mikään ei muutu niin kauan kuin hakkaat päätäs seinään.

 

["Miira"]

No kun haluat itsetunto-ongelmaisen pikkupahiksen, vaikka voisit saada luotettavan ja kypsän aikuisen miehen. Tunnet vetoa miehiin, jotka eivät tarjoa kovinkaan tasapainoista elämää. Siitähän se useimmiten johtuu, että nainen valkkaa vääriä miehiä. Minusta tuollaiset kyttääjäpahikset ovat niitä luusereita, eivät mainitsemasi nysväkkeet. Mikään ei muutu niin kauan kuin hakkaat päätäs seinään.

Kannattaisiko sun olla hiljaa kun ei sulla tuota käytännön kokemusta parisuhteista pahemmin ole. Olit aiemmin aseksuaali, mutta yhtäkkiä käänsit kelkkaa tuosta noin vain.

Sun vastauksesta huomaa, että sulla ei tosiaan ole paljoa kokemusta miehistä. Hyvältä vaikuttava mies voi paljastua todelliseksi kusipääksi. Nimimerkillä kokemusta on.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Miira";28677043]Kannattaisiko sun olla hiljaa kun ei sulla tuota käytännön kokemusta parisuhteista pahemmin ole. Olit aiemmin aseksuaali, mutta yhtäkkiä käänsit kelkkaa tuosta noin vain.

Sun vastauksesta huomaa, että sulla ei tosiaan ole paljoa kokemusta miehistä. Hyvältä vaikuttava mies voi paljastua todelliseksi kusipääksi. Nimimerkillä kokemusta on.[/QUOTE]

Niin tai voi olla, että kahden epäonnisen liiton ja yhden onnistuneen perusteella voin sanoa jotain kokemuksen syvällä rintaäänellä? Jokainen demiseksuaali on aseksuaali kunnes toisin todistetaan. Nämä taas eivät liity parisuhteisiin mitenkään.

 

[Data]

Sinulla on näitä miehiä kavereina ja he tuntevat sinut ja tilanteen paremmin. Joten kysy heiltä. Ehkä joku vastaa.

Itse epäilen että tiedostamatta valkkaat vääriä miehiä. Ehkä joku piirre vetoaa sinuun ja tuo piirre tuo mukanaan vainoamisen.

 

["sasa"]

No kun haluat itsetunto-ongelmaisen pikkupahiksen, vaikka voisit saada luotettavan ja kypsän aikuisen miehen. Tunnet vetoa miehiin, jotka eivät tarjoa kovinkaan tasapainoista elämää. Siitähän se useimmiten johtuu, että nainen valkkaa vääriä miehiä. Minusta tuollaiset kyttääjäpahikset ovat niitä luusereita, eivät mainitsemasi nysväkkeet. Mikään ei muutu niin kauan kuin hakkaat päätäs seinään.

Tässä ollaan totuuden lähteillä. Nämä pikkunilkit ovat tosiaan oikeasti niitä vässyköitä, jotka ovat rakentaneet jonkin pikkupahisroolin suojellakseen sitä pelokasta pikkupoikaa sisällään. Poikaa, joka ei osaa eikä uskalla elää "normaalia" elämää, vaan stalkkaa sitä läheiseksi kokemaansa ihmistä tunteakseen edes joskus olevansa kontrollissa elämässään.

Kummallisinta ovat nämä naiset, jotka näitä pikkupahiksia haluavat, eivätkä sitten kestäkään sitä miehen "pahuutta". Ottakaa normaali mies, jolle arki ja parisuhde ei ole ylitsepääsemätön miehuuskoe. Pahat pojat ovat vain pelokkaita pikkupoikia ilman itsetuntoa, roolinsa vankeina.

 

[Data]

[QUOTE="sasa";28677093]Tässä ollaan totuuden lähteillä. Nämä pikkunilkit ovat tosiaan oikeasti niitä vässyköitä, jotka ovat rakentaneet jonkin pikkupahisroolin suojellakseen sitä pelokasta pikkupoikaa sisällään. Poikaa, joka ei osaa eikä uskalla elää "normaalia" elämää, vaan stalkkaa sitä läheiseksi kokemaansa ihmistä tunteakseen edes joskus olevansa kontrollissa elämässään.

Kummallisinta ovat nämä naiset, jotka näitä pikkupahiksia haluavat, eivätkä sitten kestäkään sitä miehen "pahuutta". Ottakaa normaali mies, jolle arki ja parisuhde ei ole ylitsepääsemätön miehuuskoe. Pahat pojat ovat vain pelokkaita pikkupoikia ilman itsetuntoa, roolinsa vankeina.[/QUOTE]

Toisaalta eivät nämä miehet tiedosta olevansa roolinsa vankina. Samoin on naisia jotka peittävät itseltään jotain vetämällä roolia. Ehkä ap on tällainen? Silloin ei voi odottaa kovin tasapainoista elämää.

 

[ruutiukko]

oon samoilla linjoilla kuin sasa ja dastro, normaalia käytöstä kannattaa odottaa normaaleilta miehiltä

kannattaa joskus kokeilla niitäkin

 

[Mollie]

Ruutiukko kiteytti asian parhaiten.

Sanoit tykkääväsi "pahoista pojista" jotka eivät ole "nyssyköitä" - kuinka määrittelet pahan pojan ja nyssykän? Kuinka se miestesi "pahuus" näkyy syhteen alussa, ennen kuin he muuttuvat stalkkereiksi?

 

[wut]

Luulin, että vain teinit määrittelevät ihmiset kategorioihin kuten "nyssykkä". Miten voi lokeroida ihmisiä tuntematta heitä? Jotenkin tuntuu niin lapselliselta ja silti halutaan kumppania. No ehkä kannattaa etsiä toinen teini, joka asettaa ihmiset ahtaisiin mielikuviinsa.

 

[kepsis]

oon samoilla linjoilla kuin sasa ja dastro, normaalia käytöstä kannattaa odottaa normaaleilta miehiltä

kannattaa joskus kokeilla niitäkin

Näinpä.

Sitä sen kummemmin määrittelemättä mikä se "normaali" mies on.

Sitä se ei ainakaan ole millaiseksi kuvasit nuo aiemmat mieskokemuksesi.

(niin siis ap:lle puhun, vaikka ruutiksen kommenttia lainasinkin...)

On muuten aika yleinen ongelma hyvännäköisillä naisilla se ettei osaa valkata järkevästi siitä miespaljoudesta mihin olisi mahdollisuus.

 

[noidankehä]

Ehkäpä ne miehet, joita kauniisti kutsut nysväköiksi, ovat juuri niitä aidosti tasapainoisia ja elämänhallinnan osaavia ihmisiä. Hyvän itsetunnon omaavan kun harvoin tarvitsee korostaa itseään, saati sitten esittää jotain muuta kuin on.

Mutta eihän sitä kukaan voi valita mistä viehättyy, joten ei muuta kuin onnea jatkoon.

 

[kepsis]

Ehkäpä ne miehet, joita kauniisti kutsut nysväköiksi, ovat juuri niitä aidosti tasapainoisia ja elämänhallinnan osaavia ihmisiä. Hyvän itsetunnon omaavan kun harvoin tarvitsee korostaa itseään, saati sitten esittää jotain muuta kuin on.

Mutta eihän sitä kukaan voi valita mistä viehättyy, joten ei muuta kuin onnea jatkoon.

Se jonkin muun esittämiseen syy voi olla myös yksinkertaisesti se että pesää irtoo niin. Ei tarvitse olla vain sitä että on huono itsetunto automaattisesti.

Mutta joo, AP:n tapauksessa on kyllä ihmeen outoja hyypiöitä deittaillut. Pakosti jotain ongelmia useammalla.

Tosin jos mieltymys on pahoihin poikiin ja sitä kautta vahvasti itseään ilmaiseviin, niin ulkoisesti kuin sisäisesti, niin nouseehan siinä mahdollisuudet että asiat menee ristiin tulevaisuudessa. Ei sellaiset ihmiset ole tottuneet siihen että pitää tehdä kompromisseja, ajatella toista, kohdella järkevästi, antaa tilaa. Kun heidän ehdoillaan asiat yleensä menevät.

 

["Vieras"]

Apua, mulla alkoi naurattaa, kun pidät itseäsi niin mahtavana saaliina, että miehet sekoavat kanssasi?

Ei täyspäinen mies sekoa, vaikka saalis olisi minkälainen, että kyllä vika taitaa ihan olla miehissä, joihin ihastut. Että kannattaisi kokeilla vähän erilaisia miehiä, oikeasti itsevarmoja esimerkiksi? Ei näennäisesti itsevarmoja.

Kaikesta päätellen pidät vääränlaisia piirteitä arvossa, olet myös ehkä huono ihmistuntija? (et näe kuoren läpi, onko ihmisellä hyvä itsetunto jne. Hyväitsetuntoinen mieshän ei sitä mahtavuuttaan ja itsetuntoaan korosta tai tuo esille, joten..)

 

["mies"]

On itsellä aika korkea kynnys tuoda ketään lasten elämään ja tiiviiseen suku-ja ystäväpiiriin ja siksi tahtoisin tutustua rauhassa.

Analysoit liikaa ja lähetät ristiriitaisia signaaleja. Miehet, jotka pitävät naisellisista naisista, eivät halua lähteä pelaamaan "epävarmaa" peliä jatkosta. Joko kiinnostaa tai ei kiinnosta. Ei ole miesten syy, että he hämmentyvät tästä.

Uskon että pelkäät itse luottamista omiin tunteisiisi. Valitettavan yleinen ilmiö naisilla.

 

[kepsis]

[QUOTE="mies";28677685]Analysoit liikaa ja lähetät ristiriitaisia signaaleja. Miehet eivät halua lähteä pelaamaan "epävarmaa" peliä jatkosta. Joko kiinnostaa tai ei kiinnosta.[/QUOTE]

Muokkasin hieman, mutta tuota mieltä minä olen.

Pitää olla selkeä ihan alusta asti että asiassa ei ole muuta kuin hengailua ja seksiä. Tuoda esille jossain keskustelun lomassa ettei etsi mitään vakituista suhdetta aktiivisesti, eikä pidä siitä että painostetaan sellaiseen.

Ole selkeä siinä mitä sinä toivot.

Jos se tuntuu vaikealta niin ehket edes itse tiedä sitä, jolloin toisten pään sekoittaminen ja sitten dumppaaminen on vähän hölmöä käytöstä. Vähintä mitä voi tehdä, on kertoa toiselle siitä suoraan, jos kerta on päästämässä koipiensa väliin muutenkin.

 

["mies"]

Tosin jos mieltymys on pahoihin poikiin ja sitä kautta vahvasti itseään ilmaiseviin, niin ulkoisesti kuin sisäisesti, niin nouseehan siinä mahdollisuudet että asiat menee ristiin tulevaisuudessa. Ei sellaiset ihmiset ole tottuneet siihen että pitää tehdä kompromisseja, ajatella toista, kohdella järkevästi, antaa tilaa. Kun heidän ehdoillaan asiat yleensä menevät.

Minusta ihminen voi olla vahva sisältä ja ulkoa ja silti hyvin empaattinen ja tilaa antava eli em. asiat eivät sulje toisiaan pois.

Soutaminen ja huopaaminen kiinnostustilanteessa ei ole empatiaa eikä tilan antamista vaan yleensä pilaa koko jutun. Asia on hyvin yksinkertainen: joko kolahtaa tai sitten ei. Jos epäilyjä riittää yli kriittisen massan, taitaa jossain odotella vielä sopivampi tapaus ja järkevin olisi nostaa kytkintä sitä kohti. Ei kai muuten voi edes olla rehdisti ja vilpittömästi mukana suhteessa.

 

[kepsis]

Tosin jos mieltymys on pahoihin poikiin ja sitä kautta vahvasti itseään ilmaiseviin, niin ulkoisesti kuin sisäisesti, niin nouseehan siinä mahdollisuudet että asiat menee ristiin tulevaisuudessa. Ei sellaiset ihmiset ole tottuneet siihen että pitää tehdä kompromisseja, ajatella toista, kohdella järkevästi, antaa tilaa. Kun heidän ehdoillaan asiat yleensä menevät.

Nih.

 

["mies"]

Nih.

Roger.

 

["mies"]

Itse muuten näen alle minuutissa, kuka kiinnostaa ja kuka ei. Mutta tietenkin tämä on vasta ensivaikutelma ja lisätutustuminen vasta erottelee jyvät akanoista. Wittgensteinin termein puhuisin perhesukulaisuudesta. Ei unelmien prinssi/prinsessa, ei täyteen puhallettu muovinukke, mutta ei myöskään se katuojien spurgu yllättäen takavasemmalta näin kärjistäen. Vaan toinen mahtuu, kokonaisena ihmisenä, niihin omiin tarpeisiin ja toiveisiin olematta silti koskaan täysin 1:1 niitä vastaava.

Kyse on tyytyväisyydestä, joka ei ole feikkiä - ja silloin taka-askeleet eivät sovi kuvaan ja juttu rysähtää helposti karille tai vähintään mutkistuu ja ohenee. Ja on vain ekonomista, että suhteessa ei ole mutkia heti kärkeen, jos suhde otetaan ensisijassa onneksi eikä vaivaksi.

 

["mies"]

Ruutiukko kiteytti asian parhaiten.

Sanoit tykkääväsi "pahoista pojista" jotka eivät ole "nyssyköitä" - kuinka määrittelet pahan pojan ja nyssykän? Kuinka se miestesi "pahuus" näkyy syhteen alussa, ennen kuin he muuttuvat stalkkereiksi?

Lienee yllättävän yleinen kuvio suomalaisnaisilla erotuksena ulkomaailmaan. Oma teoriani on, psykologi Dunderfeltiltä peräisin, että syy on ironisesti tasa-arvossa, joka integroi miehet "kilteiksi koti-isiksi" vailla mitään machoutta, alkuvoimaa, jne. Koen itse terveen mieheyden olevan sekoitus trad. miestä ja modernia miestä, ei vain toista näistä.

Toisaalta en ollenkaan ymmärrä ap:n miehen vaikeuden ja haastavuuden ylikorostamista. Varmaan muitakin välimuotoja löytyisi kuin "nysväkkä" ja "retee arpinaama diktaattori"? Lisää ihmistuntemusta! Tosin Suomessa miehen roolit eivät valtaisen moninaiset yleisesti ole.

 

[Viikate]

Itse olen vain muutaman kerran törmännyt oman määritelmäni mukaisiin "pahoihin poikiin" ja he eivät kyllä vastaa ap:n kuvausta vaan jotakin sellaista, joista kannattaa kaikkien pysyä loitolla... Mielestäni ap kuvailee aivan tavallisen suomalaismiehen, sopivan sekoituksen itsenäistä hurmuria ja sitoutumishaluista ja -kykyistä isätyyppiä ja aviomiesmateriaalia.

Kannattaa tehdä heti alkuun riittävän selväksi toive hitaasta etenemisestä.