Mikä mennyt pieleen? 3,5 v äidintyttö

["vieras"]

Tyttö on 3,5 v ja todellinen äidintyttö. Kotiin jäi taas itkemään, kun haluaisi vaan olla äidin kanssa. Isä kelpaa satunnaisesti ollessani kotona. Poissaollessani ei ongelmaa ja isä kelpaa hyvin. Tyttö on toisaalta ihan rohkea, leikkii outojenkin lasten kanssa, kunhan äiti on lähellä. On hoidossa, isä vie aamuisin. Hoidossa viihtyy ihan hyvin, mutta lähes joka aamu ennen töihin lähtöäni on valitusta, että haluaa olla kotona äidin kanssa. Tämän viikon on lomalla isän kanssa ja silti itki äidin perään, joten hoidosta tuskin johtuu. Mikä on mennyt vikaan, kun on noin äidintyttö? Tuntuu, etteivät monet tuon ikäiset enää ole noin kiinni äidissä.

 

["heh"]

ei mikään ole mennyt vikaan, olet vain ollut hyvä äiti. Ja toiset lapset kaipaavat äitiä enemmän kuin toiset, älä vertaile kun jokainen ihminen on erilainen.

 

[meillä myös]

Minulla on myös 3,5v äidin tyttö.. hän jää kyllä isänkin kanssa, mutta minun täytyy tosi hyvin perustella mihin menen, että jää. Nukkumaan laittoon kelpaa ainoastaan äiti, jos olen kotona. Koiria kun käytän ulkona edes pienen hetken sanoo aina, että oli äitiä ikävä se vain on semmoinen, on aina ollut tosi paljon äidin perään. Vähän se on toisaalta rasittavaa, mutta kyllä hän reipastuu kokoajan kun ikää tulee

 

["vieras"]

Kiitos vastauksista! Hyvä kuulla, ettei ihan metsään ole menty ja muillakin on samaa

 

["keiju"]

Meillä ihan samanlainen 3,5v poika. Ja lisäksi vielä kauhea uhma päällä.

 

["vieras"]

Ei mikään ole vikana, ole huoleton Normi ikää kuuluvaa, ja hyvä että haluaa olla äidin kanssa sillä odotas kun se ihana murkkuikä ja itsenäistyminen tulee niin ei tosiaan halua olla äidin kanssa.

Mulla 7v ei enää sitten millään lähde mun kanssa mihinkään, ei kauppaan, ei krppareille, jää mielummin kotiin yksin tai isompien seuraan.

Murkkuikäisen mielestä on todella noloa olla äidin kanssa jossain joten omissa oloissa hänkin on mutta ei tosiaan halua mun kanssa ostoksille

 

["minä"]

Meillä 6-vuotias, joka edelleen samanlainen. Ikä on helpottanut tilannetta, mutta edelleen ero äidistä on vaikeaa. En osaa sanoa, mistä johtuu, ainoa meidän perheen kolmesta lapseta, joka tällä tavalla kiinni äidissä. Hoitoon lähdön kanssa ei kyllä mitään ongelmaa ja viihtyy hyvin, mutta aina jos tiedossa "ylimääräistä" erossaoloa esim. työmatkojeni takia, niin tyttö suree jo etukäteen. Vaikka loppupeleissä kotona isän kanssa sujuu ihan hyvin.

 

["vieras"]

Meillä on kans 3,5 vuotias äidin tyttö. Sydäntä raastoi tänä aamuna kun töihin lähtiissä tyttö itkua tuhersi kun piti lähteä hoitoon ja äiti lähti töihin. Isä kyllä kelpaa (ei kylläkään kaikkeen) mut jos tulee äidistä eroja niin sen kyllä huomaa. Tyttö oli isänsä kanssa mummolassa muutaman päivän nyt jouluna (itse oli töissä) ja hyvin oli siellä kaikki mennyt mutta kun kotia pääsi niin itkua tuhertaen kertoi kuinka oli ollut äitiä ikävä.

Ens kuussa olis viikon työmatka, nyt jos sitä kauhulla odotan kun tiedän että sekä äidillä ja tyttärellä on kova ikävä.

Tosiaan, sit parilla kaverilla on taas sit tosiaan semmoiset lapset jotka ei paljon eroista stressaa ja viihtyy hoidossa poissa kotoa pitkiäkin aikoja. Toiset on vaan näköjään tunteellisempia kuin toiset

 

["Riksu"]

Meillä on aina ollut äidin poika, mutta nyt 3,5-vuotiaana alkaa isä selvästi olla kovempi tyyppi. Poika oli isän kanssa kahdestaan joulusta asti ja kahdenkeskinen aika lujitti suhdetta selvästi. Mä en meinaa kelvata nukuttajaksi tai edes tekemään ruokaa Kyllä tätä odotettiinkin! Ihanaa, kun välillä huudetaan isiä apuun.