Mikä miestä vaivaa?

[Vaimo]

Olemme 14 vuotta yhdessä olleet, meillä on kaksi lasta, alaik. Mieheni on liki 50-v, ja ikäeroa on 5v. Ainoa haitta parisuhteessamme on se, kun mieheni juo itsensä känniin ja sitten alkaa tapahtua. Ja sitä humalatilaa on korkeintaan kahdesti vuodessa...Mikä kumma saa aikaan omituista käytöstä, viina ainakin, mutta silti minä en ymmärrä. Hän on aivan toinen ihminen, siis aivan kuin toinen persoona, jonka kanssa elän ja asun.
Nytkin kävi niin, hän lähti miesten kanssa kalareissulle, jokavuotinen tapahtuma, ja yllättäin palasikin yöllä kotio monen sadan kilsan päästä ja taksilla, vaikka aikaa oli vielä pari päivää olla siellä jossain. Porukka olikin lähtenyt mökiltä kaupunkiin taksilla ja hajonnut sinne tänne.Meille naisille aina kerrotaan vain toinen totuus, ollaan mökillä ja kalastellaan ja ei mennä kuppiloihin. Ja nyt tuli totuus esiin, mieheni oli lähtenyt toisten tietämättä kotia kohti.Kertoi totuuksia asioista ja tekemisistä. Mutta silti ihmettelen missä hän oli, kertomukset ja kellonajat ovat mitä sattuu? Ja miehet ovat kuitenkin soitelleet toisilleen yöllä, eli tietäneet toistensa liikkeistä?? Missä mieheni siis olikaan? Ja mikä parasta, kun olin töissä muuan ystävä veikin hänet takaisin sinne, oli kuulemma jäänyt kalakisat kesken. Mieheni soittikin minulle ja kysyi miten hän on kotona? Sissos sentään, ei siis muistanut mitään liikkeistään. Ihme että oli taksille osannut sanoa kotiosoitteensa, siis epäröin ja epäilen.
Olin tosi tuohtunut, koska hänen kalaystävänsä soittivat minulle töihin, yritykseemme, ja kysyivät miestäni ja puhelivat aivan muuta, siis niin että en ymmärtäisi että etsivät tosissaan miestäni, joka on heiltä kadonnut? Kunnes vasta puhelun lopetettuani tajusin mistä oli kysymys, niinpä soitin erään toisen kalamiehen vaimolle ja pyysin hänen miehensä puhnroa, ja sainkin sen. Hän, tämä vaimo siis oli ihmeissään myös.
Mikä saa miehen valehtelemaan, miksi ei voi kertoa tekemisiään? Mennään kuin pienet pojat salaa kuppilaan, kuin teini-iässä äidiltä konsanaan..Miksi??
Kyllä siinä hieman toista kalamiestä hengästytti kun soitin ja sanoin että totuudet alkaa kuules valjeta nyt.PIdin puhuttelunkin .
Olin miehellenikin puhelimessa tosi vihainen, ja sainkin luuria korvaan ja ei vastaa enää puheluihini tai viesteihini. Kumma miten keski-ikäinen mies joukossa tyhmyytensä näyttää ?
Mieheni oli jättänyt kotiin avaimensa, vain paremmat kuteet päällä. Liekö yksi syy, yrityksemme on konkurssin partaalla, talous heikossa kunnossa? Mutta miksi minä en saa olla mitään mieltä, en saa tietää mitään? Painan firmassamme töitä putkessa, hoidan kodin ja lapset? Tosiasiassa minä en pääse juuri minnekään, rahastakin asia kiinni. Koen olevani alistettu, vaikka miten yritän asemaani hakea ja olla vahva. Miksi miehet salailevat?Eikö rehellisyys olisi mukavempi asia kaikille? Mieheni on aivan ihana selvinpäin.Hakeeko miehet jotain nuoruutta, huomiota vai mitä?
Epäilen että koska mieheni palasi pikaiseen takaisin kalareissulle, siellä on jotain muutakin.....En voi sille mitään, että luulen että hänellä on toinen nainen siellä. Pyysin odottamaan että tulen töistä, ja lapsetkin kerkeäisivät hänet tavata, niin ei, kiire hirveä...
Tiedän sen prikulleen että kalakavereista kaksi on sellaisia, jotka naisia haalivat ja ovat perheellisiä, aviossa. Vihaan heitä suorastaan, myrkyttävät ilmaston. Miksi mies on vietävissä, onko suomalaisella miehellä heikko itsetunto, kuitenkin? Tässähän kävi nyt niin, että mieheni ei muistanut mitä oli puhellut minulle ja tavallaan käräytti vahingossa kaveritkin.
Mitä teen? Pistänkö pillit pussiin vai tyydynkö taas tilaani? Vaikka voi se olla niinkin, että mieheni lähtee, koska toin asiat julki myös muille vaimoille miestemme tekemisistä, valotinkin salaisuuksien arkkua, mieheni sanomisten perusteella.....mene ja tiedä.....

 

[hoh hoijaa]

Pitää lukea tarina uudelleen.en ymmärtänyt hyökäsen pölähtämää.Jotenkin vain sympatiat tuli miehen puolelle.Käsitin,että käy vain kaksi kertaa vuodessa jossakin yksinään.Onko lie sama tarina nikkari kirjoitellut tämänkin tarinan kuin joku aika sitten,kun mies lähti myös kalaan kera appiukon ja sekin oli liikaa.
Antaa miesten mennä,mitä tuosta,kyllä he kotiin tulevat sitten ajallaan..

 

[yks]

Kuulostaa siltä, että sitä kesken jäänyttä kalastuskisaa ei käytykään kaloilla, vaan baarivalloituksilla...

>>""Mieheni soittikin minulle ja kysyi miten hän on kotona? Sissos sentään, ei siis muistanut mitään liikkeistään.""

Kuulostaa hauskalta kömmähdykseltä, vaikka sitä se ei ole sinun kannaltasi.

Miehen on pitänyt mennä takaisin mökille, mutta on ollut niin sekaisin, ettei ole osannut sanoa kuin kotiosoitteensa! Selkeä moka, kun kaverit hakevat hänet takaisinkin mökille, jotta salaisuudet pysyisivät salaisuuksina...

 

[Vaimo]

Täytyy heti todeta, että enpä ole tälle palstalle koskaan aiemmin kirjoittanut.
Mieheni tietää itsekin sen, että viina ei vaan sovi hänelle.
Minusta ei mitään olisi vaikka kävisi 10 krt vuodessa, mutta se, mitä reissuista seuraa, on perheellemme tosi ikävää. Koskaan en ole ollut esteenä, en ikinä. Mutta rehellisyyden nimissä tulee pelata, ja HOHHOIJAALLE sanon, että en ole sitä tyyppiä että elämme pellossa, kyllä menemisistä pitää kertoa puolisolle, ja sitä paitsi liitossamme asia aikanaan sovittiin näin.
Ja olipa siinä kuka tahansa mies puolisonani, en pidä siitä että mennään ja tullaan miten sattuu, ainakin näissä viinahommissa. Meillä on pienet lapset, he ovat joskus aivan kauhuissaan siitä, millainen heidän isä on, toinen on joskus ihan hysteerinen ja itkee, vaikka hänelle ei koskaan ole mitään sattunutkaan. Mies on vain niin erilainen ja outo, se lapsia pelottaa. Tuttu ja turvallinen iskä on kännissä ja aivan järkyttävä joskus.
Minuakin huvitti se, kun yksi niistä kalakavereista soitti ja käski heti miestäni soittamaan hänelle, ja kyseli jotta minne tavarat laitetaan. No minne, kotia tietysti sanoin. Mulla ei ole tiedossa hänen uutta osoitettaan eikä muutakaan, jotta toki te tänne osaatte, totesin vaan. Mutta kuten sanoin, veivätkin koko miehen... Uskomatonta sakkia, mutta takaan sen että kalavelat maksan, jos ero tän takia tulee meille ja asioihin ei selvyyttä saada. Mä olen saanut käsittelyitä mieheltäni joskus ekavuosina, on kirjahyllyjä hajottanut, meuhannut ja reuhannut, ollut putkassa..haukkunut minua syyttä, heitellyt sormuksia..jne.,..Luonteessa tulee sellainen piru esille, ja on oltu erossa pieniä tovia kahdesti tän takia aika alkuaikoina, lastemme syntymien aikoihin. Erossa ollessamme hän ei huolinut lapsia yhtään kertaan, vaan ryyppäs kaikki viikonloput ja sitten kolkutteli ovieni takana. Kerran yöpyi ulko-oveni takana, kun en päästänyt sisälle kotiin. En minä sellaista hajukasaa ja kännääjää kotiini halunnut. Kerran yöllä luulin että hän oli selvinpäin, niin oven kun avasin niin kaatui suoraan eteisen lattialle. Sitähän ei saatu millään pihalle, ja lopulta kusi sänkyynikin, tosin osti kyllä uuden.
Hän epäili minua koko ajan, oli mustasukkainen, jopa yhdelle näistä kalakavereistaan. En ole sorttia että pettäisin, en todellakaan. En edes pientä elettä tee siihen suuntaan että pettäisin, kun en haluakaan edes ja mielestäni siinä tekee itsestään täysin pellen. Ollaan jos ollaan, jos ei niin ei.
Tavat muuttui sitten niin, kun yhteen mentiin vakituiseen., ostettiin talo, hän ei ole ottanut viinaa, kuin sen muutaman kerran vuodessa. Sitä paitsi joka kerta on kuolemansairas, kuumetta. Hänellä on munuaisissa ja maksassa ollut vikaa, sekä verenpainetautia ja sydämen häiriöitä. Lääkäri sanoi että viina ei ole hyväksi. Niin, on se huomattu. Kotona tuossa piipahtaessa oli kädet mustelmilla, rillit naarmuilla...Kylläpä tulee miehelle taas laskua, kalareissun jäljiltä. Joskus tuntuu että miehet on joissain asioissa helvetin tyhmiä !!

 

[Vaimolle]

Kirjoitit pitkän tarinan. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia.

Miehesi ei ole alkoholisti, mutta viina ei yksinkertaisesti sovi hänelle.

Joku oli kirjoittanut pitkän tarinan tästä samasta aiheesta parisuhdepalstalle. Ehkä joku oli copypastannut tekstin jostakin muualta. Muistaakseni olen lukenut jutun aiemminkin. Siinä on annettu hyvin tietoa kriisikeskuksesta.

Ota huumori avuksi. Pidä lapset loitolla, jos he pelkäävät juovuksissa olevaa isää.

Juoppojen kalareissut ja muut mökkitouhut on nähty elämäni varrella. Hirveää touhua. Valvoin kerran elokuussa koko yön aamuun asti. Mies oli ryyppäässä naapurin kanssa ja oli nukahtanut omien puheidensa mukaan naapurin mökille. Olin varma, että exäni on hukkunut järveen.

Sanoit, että firma on konkurssin partaalla. Asialle ei mitään voi. Jos konkka tulee, niin ehkä se on vain hyväksi miehelle.
Sinäkin saat selvyyttä elämääsi ja elämä ei ole yhtä sirkusta.

Hanki sitten oma työpaikka. Voimia sinulle. Muista aina, että yksinhuoltajanakin on elämä vallan mukavaa.

Istun nyt tukka märkänä uimareissun jälkeen. Lapset ovat jo isoja ja lähtivät kaupungille ostamaan kalenteria.
Isompi sai korkeakoulupaikan ja isäkin on kovasti ollut auttamassa asioiden järjestelyssä. Ihmeen skarppi hän on nykyään järjenjuoksultaan. Viinaongelma väistyy pikkuhiljaa taka-alalle. Hirveä sairaus. Varoita miestäsi viinan kiroista.
Humalassa ihminen on ihan toinen. Liekö itse pääpiru, mikä muuttaa ihmisen sisälle. Sellaiselta se minusta ainakin näyttää. Vielä pahempi on katsoa humalaisia naisia.
Äänikin muuttuu ajan myötä täysin miesmäiseksi.

Kirjoita seuraavan kerran jättämällä kappaleiden väliin tyhjä rivi. Minuakin on haukuttu Elleissä kirjoitustyylistäni.
Kirjoitit ajatusvirtaa ja punainen lanka pysyi hyvin koko tekstin läpi. Ei minulle tuottanut pienintäkään vaikeutta ymmärtää hätääsi. Olen käynyt melkoisen helvetin aikoinaan. Siksi kai jutussasi ei ollut mitään uutta eikä ihmeellistä.

Tyyneyttä ja mielenrauhaa. Kyllä elämä näyttää sinulle taas aurinkoisen puolensa.

 

[Woman]

Ainakin mun mielestä suhteellisen raukkamaista käytöstä aikuisilta miehiltä! Itse en sulattais moista kusetusta. Täytyy olla aika helvetin hyvä selitys tollaseen kohteluun! Mitäköhän äijät sanois, jos olisitte naisten kesken lähteneet vastaavalle reissulle??