Mikä minua vaivaa?

[taustalla]

Minulla on yksi lapsi ja kaksi keskenmenoa hiljattain. Olo on aivan tyhjä ja väsynyt. En voi nukkua, mutten jaksa mitään tehdäkään. Väsyttää jo valmiiksi ajatus siitä, kun esikoinen herää kohta päiväunilta ja pitäis jaksaa kaikenlaista. En vaan jaksa. En jaksa mitään. Luulin jo, että pahin ahdistus keskenmenoista olis väistynyt, mutta ei kai sitten. En osaa edes eritellä tunteitani. Tuntuu vaan että pitäs pysyä liikkeessä, koska jos pysähtyy, ei enää koskaan pääsekään liikkeelle. Tuntuu myös, että tuo esikoinenkin vie kaikki mehut, vaikka nythän pitäsisi olla entistä kiitollisempi hänestä, kun näköjään muita lapsia ei nyt ihan heti tulekaan. Senkin vuoksi on syyllinen olo. Mietin myös, että johtuuko tämä nyt sitten noista keskenmenoista vai mistä? Enkö vaan ole osannut/osaa käsitellä näitä asioita? Kuulostaako tutulta kenellekään tämmöinen?

 

[ei edes enkelivauvaa]

olen kokenut masennuksen kesällä 2003,ja olosi kuulostaa tutulta. nolotti mennä silloin lääkärille mutta lääkäri kuunteli ja sain lääkettä, koska koin ettei keskustelu (terapeutti)auttanut siinä tilanteessa. söin pari kuukautta mielialalääkkeittä ja muutenkin aloin huolehtimaan itsestäni, otin vähän omaa aikaa itselleni.
viikko sitten minulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys, tuulimuna vk 12. En tiedä koska olo helpottuu, enkä tiedä jaksanko ryhtyä enää vauvahommiin, meillä on jo lapsia, mutta vauvakuume on silti kova. Tämä lapsi oli tarkkaan suunniteltu ja niin haluttu,mutta aina ei voi voittaa :ashamed: Päivä kerrallaan ja surraan surumme, kyllä elämä taas joskus voittaa. vaikka vaikealta se nyt tuntuukin. :hug: