mikä mua vaivaa? Raskaan, mutta en usko asiaa, enkä uskalla iloita. onnittelut ahdistaa

[miina]

Vauva on haluttu, kovinkin. Takana yksi km, joka tietenkin vaikuttaa. Nyt ollaan jo viikolla 15, ja kaikki tuntuu olevan hyvin.

Maha on alkanut jo näkymään sukulaisille, ja töissäkin jo kyseltiin.. kuitenkaan en vieläkään usko että kysymys on minulle tarkoitettu, kun kysytään la:ta.

Jopa mahan nopea kasvu mietityttää, jos se onkin vain turvotusta, mitäs jos se on merkki raskausmyrkytyksestä?

Pissanäytteessä oli ollut kuulema ihan jotain pientä merkkiä jostain, mutta tapana on ollut ottaa ihan varmistuskoe vielä. nyt ahdistaa että minulla on tulehdus jossain, ja se vaarantaa vauvankin..


Onnittelut ahdistaa, kun pelkään niin kovasti niiden tuovan huonoa onnea ja menettäväni vauvan.



Tästä on raskauden aikainen puhdas onni kaukana.. Mitä voin tehdä että oppisin nauttimaan tästä ajasta??

 

[kohtalotoveri]

Minulla oli eka raskaus ihan samanlainen. En osannut nauttia ja pelkäsin pahinta koko ajan. Ajattelin jos synnyttämään selvitään, siellä tapahtuu kuitenkin jotain ja tyhjin käsin tullaan synnäriltä.
Vasta kun lapsi oli yli vuoteinen olen alkanut uskoa että saadaan pitää tuo lapsi, hengissä se on ja pysyy.
Meillä myös erittäin toivottu lapsi, yritimme 6 vuotta ja hoidoilla sitten onnistui.

Nyt olen taas raskaana ja mikä pahinta, olo on taas ihan sama... haluaisin niin kovasti nauttia tästä kaikesta ja ottaa rennosti.

 

[ap]

Mä jo mietin että pitäiskö vihjasta psykologin tarpeesta neuvolassa.... on niin kurja olo kun vauva on odotettu ja mies ihanasti mukana ja kaikkea, ja silti uskallan iloita ehkä vain puoli tuntia päivässä, lopun aikaa olen varovaisella kannalla "toivottavasti syntyy" "jos sitten meillä on talvella vauva" jne..