Mikä mua vaivaa? Ylämahakipu!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Eilen sain lounaan jälkeen kamalan mahakipukohtauksen, ylämahaa ja/tai alarintakehää kiristi ja ahdisti, kuvotti ja oksetti mutta en saanut oksennettua. Ei ollut hyvä seisoa, ei istua, ei maata. Siedettävin asento oli polvillaan lattialla etunojassa. Meni ohi parissa tunnissa. Edelliset pari päivää olin lomareissussa syönyt varmaan vähän epätavallisesti (esim. juustoa meni paljon), en kuitenkaan mitään valtavia määriä tms. ja maha oli toiminut. Kipu tuli niin pian ruokailun jälkeen ettei se mikään ruokamyrkytyskään voinut olla. Alkoholia tai lääkkeitä en ole käyttänyt.

Olo tosiaan helpotti parissa tunnissa, mutta ylämahaan jäi sellainen aristava tunne, esimerkiksi käsiä ei ole kiva pitää puuskassa, ne painaa. Maha tuntuu pullottavalta, ja edelleen vähän kuvottaa. En tiedä pitäisikö syödä vai olla syömättä, toisaalta pitkä syömättömyys lisää kuvotuksen tunnetta mutta toisaalta en tiedä mitä uskaltaisi tai kannattaisi syödä. Olo on yhtä aikaa ontto jo täysi. Eilen illasta olin jo jonkin aikaa mielestäni kivuton, mutta nyt taas suorassa istuessa ylämaha aristaa.

Nyt diagnooseja ja hoitokeinoja kehiin? Luulosairautta ja jakomielitautia on turha tarjota, ne on jo tiedossa :D
 
Mieleen tulee sappikivet. Muistan kun olin lapsi ja äidilläni oli sappikivet niin oireesi muistutavat juuri sitä. Ja sitä pahentaa erityisesti rasvaiset ruoat.. Nyt lääkäriin heti!
 
Itse saan vastaavia oireita ihan stressistä, nyt on pahat sydänsurut päällä. Niistä tulee vatsa kipeäksi ja oksettaa. Niin jännittyneessä tilassa, että vatsa ihan näkyvästi tärisee ja kramppailee.

Niin vaan se psyyke voi aiheuttaa fyysisesti vaika mitä, jännä juttu!
 
Ei tässä mitään psyykkista pitäisi olla. Mutta kun ei tuo kipu nyt ole mitenkään työkyvyttömäksi tekevä, niin ei kai tässä heti pidä lääkäriin juosta? Jos ne nyt olisi sappivaivoja, niin milloin ja mitä asialle tehtäisiin? Jostain syystä mulla on käsitys, että sappikiviä poistettaisiin tähystyksessä, ja kun mun kohdalla tähystysleikkaus ei ole mahdollinen niin ei kai sitä näillä oireilla kerpele johonkin avoleikkuujonoon tarvitse lähteä, en ala...

Okei, mut eli nyt kuukkeloimaan että mitä mä uskallan syödä.
 
Ei tässä mitään psyykkista pitäisi olla. Mutta kun ei tuo kipu nyt ole mitenkään työkyvyttömäksi tekevä, niin ei kai tässä heti pidä lääkäriin juosta? Jos ne nyt olisi sappivaivoja, niin milloin ja mitä asialle tehtäisiin? Jostain syystä mulla on käsitys, että sappikiviä poistettaisiin tähystyksessä, ja kun mun kohdalla tähystysleikkaus ei ole mahdollinen niin ei kai sitä näillä oireilla kerpele johonkin avoleikkuujonoon tarvitse lähteä, en ala...

Okei, mut eli nyt kuukkeloimaan että mitä mä uskallan syödä.

Noh, mulla se sappirakko oli tulehtunut. Se voi sitten taas aiheuttaa muutakin ikävää, jos leviää. Jos pärjäät kotona niin voit mennä vaikka seuraavan kipukohtauksen sattuessa lääkäriin. Ehdottomasti lääkäriin, jos alat yhtään kellastua (silmämunat, iho tms.). Oli se leikkaus avona tai tähystyksenä niin eikös se hoitotakuu ole, että 6 kk sisällä leikkaukseen? Ennen kesää kun hoidat ittes leikkuujonoon niin ei tartte kärvistellä ku puol vuotta ja saat ehkä litalgin-tabuja lekurilta sitä varten että jos kipu iskee niin saat kotona otettua tehokasta kivunlievitystä.
 
Noh, mulla se sappirakko oli tulehtunut. Se voi sitten taas aiheuttaa muutakin ikävää, jos leviää. Jos pärjäät kotona niin voit mennä vaikka seuraavan kipukohtauksen sattuessa lääkäriin. Ehdottomasti lääkäriin, jos alat yhtään kellastua (silmämunat, iho tms.). Oli se leikkaus avona tai tähystyksenä niin eikös se hoitotakuu ole, että 6 kk sisällä leikkaukseen? Ennen kesää kun hoidat ittes leikkuujonoon niin ei tartte kärvistellä ku puol vuotta ja saat ehkä litalgin-tabuja lekurilta sitä varten että jos kipu iskee niin saat kotona otettua tehokasta kivunlievitystä.

Kiitos paljon vastauksesta.

Seuraavaksi sitten selvittämään, että miten tämä mahdollisesti vaikuttaa meidän raskausyritykseen. Olis nyt kyllä ollut muutakin tekemistä kun jotain sappikiviä miettiä, plääh.
 
Kiitos paljon vastauksesta.

Seuraavaksi sitten selvittämään, että miten tämä mahdollisesti vaikuttaa meidän raskausyritykseen. Olis nyt kyllä ollut muutakin tekemistä kun jotain sappikiviä miettiä, plääh.

En minä ainakaan raskautunut vasta kun leikkauksen jälkeen, kroppa on viisas, toteaa että ei olla siinä kunnossa että raskaus olisi mahdollinen niin ei sitten alakaan tai tulee pihalle heti jos sattuu kiinnittymään.
 
Minä nyt jäin tätä miettimään. Tiistaina kipu oli oikeasti vaikea sen tunnin verran ja semivaikea pari tuntia, illaksi helpotti. Keskiviikkona iltapäivästä kipuili taas mutta ei yhtä pahasti, ja loppui kuin taikaiskusta. Nyt ei ole ollut eilisen iltapäivän jälkeen minkäänlaista kipua.

Onko oikeasti syy hakeutua lääkäriin, että mua parina päivänä sattui mahaan mutta ei satu enää? Ja JOS ne nyt olisi niitä sappikiviä, niin oikeastiko ne ryhtyisi asialle jotain yksittäisen tapauksen jälkeen tekemään? Tai edes tutkimaan, onko ne sappikiviä?

"Moi, mun nimi on Pirkko, ja mulla sattui tossa viikko sitten mahaan, niin voisitsä niinku nyt tutkia ja hoitaa sen mun viikon takaisen masukivun? Mieluiten pian, kun mä haluisin vauvan!"

En siis tarkoita tällä ketään, joka hakeutuu mahdollisten sappikiviensä kanssa hoitoon, mutta mietin vain että mitähän mieltä lie ylikuormittunut avoterveydenhuolto on tästä "ongelmastani"?
 
Kyllä toi vaiva kannattaa hoitaa pois. Eikä tehdä kuten minä, että kestää vuosia ennen kuin tajuaa lähteä lääkäriin. :ashamed: Mulla noita kohtauksia tuli ehkä kerran vuodessa 15 vuoden ajan, tosin viimeisen vuoden aikana muutamia vuodessa. En vaan osannut huolestua, kun oli niin harvakseltaan kipuja, kunnes sitten kohtaukset alkoivat tulla tiheämmin. Raskaana viimeisillään sappikivikohtaus on jotain järkyttävää... Synnytyskin on ihanaa siihen verrattuna.

Viime elokuussa leikattiin sappirakko pois, siellä oli 20 pippurin kokoista kiveä, joten ihan kiva, että saatiin pois.
 
Kyllä toi vaiva kannattaa hoitaa pois. Eikä tehdä kuten minä, että kestää vuosia ennen kuin tajuaa lähteä lääkäriin. :ashamed: Mulla noita kohtauksia tuli ehkä kerran vuodessa 15 vuoden ajan, tosin viimeisen vuoden aikana muutamia vuodessa. En vaan osannut huolestua, kun oli niin harvakseltaan kipuja, kunnes sitten kohtaukset alkoivat tulla tiheämmin. Raskaana viimeisillään sappikivikohtaus on jotain järkyttävää... Synnytyskin on ihanaa siihen verrattuna.

Viime elokuussa leikattiin sappirakko pois, siellä oli 20 pippurin kokoista kiveä, joten ihan kiva, että saatiin pois.

Ymmärrän.

Mun mahassa on jo ihan riittävän iso kokoelma leikkausarpia joten tarvitsen kyllä varmaan sen toisen kohtauksen ennen kuin edes harkitsen uuden hankkimista :D Mutta kiitos vastauksista, ehkä tähän tosiaan sopisi suhtautua vakavasti... ja ei kai se tutkiminen haittaisi, hoitoa voisi sitten miettiä myöhemmin. Piru vie, kun puuttuu se yleislääkärikaveri, jolta voisi aina näitä kysellä :D
 
sappi! lääkäriin mars! mä olen sappirakon leikkausjonossa. viimeks maanantaina sain taas kohtauksen.oksensin kivusta 30min ja mulla on korkea kipukynnys. helvetin litalginit ei paljoo auta :(
 
Vanha ketju mutta nostan. Ajattelin, että ei me nyt yhden mahakipukohtauksen takia uudelleen ehkäisyä aloiteta, ja tulinkin raskaaksi sitten ihan samoin tein ja nyt eletään 28. viikkoa vielä toistaiseksi ilman vaivoja. Pitäkää peukkuja, että jos se oli jotain hoitoa vaativaa, se malttaa olla uusiutumatta vielä jonkin aikaa :) Närästys oli alku- ja keskiraskaudessa riesana (edellisessä raskaudessa sitä ei ollut), jutta se pysyi hyvin kurissa ruoka-aineita valikoimalla.
 

Similar threads

Yhteistyössä