Mikä mua vaivaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erika
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

erika

Vieras
Olen alkanut saada ihme raivokohtauksia. Mulla on 2 lasta. toinen yli 2 v ja toinen alle 1v.

Tänään on tuntunut päivä jo heti aamusta niin raskaalta. Sit kun olin nukuttamassa kuopusta päiväunille, niin sillä aikaa esikoinen oli levittänyt nomparellipurkin kokonaan olohuoneen sohvalle! Tätä ennen oli juossut pitkin kämppää ja tehnyt ilkeyksiä. ei tottele nykyään juuri mitään. yritän parhaani, mutta en enää kestä kun lapsi hangottelee joka asiassa vastaan :(

tuo nomparelliasia oli viimeinen niitti. laitoin pojan nukkumaan päiväunille ja menin keittiöön raivon vallassa. mulla oli joku silmitön viha (väsymys?) sisällä, että repeän rikki kokonaan. otin rikkaharjan ja löin 3 kertaa sellaisen saavin reunaan ja se harja taipui käyttökelvottomaksi. lapset eivät nähneet eikä kuulleet tätä.

olen ihan hämmästynyt tähän omaan toimintaani. en kestä mitään pettymyksiä nykyään. tuntuu että kaikki menee huonosti ja kaatuu päälle.
onko tämä masennusta, väsymystä vai mitä? mitä voin tehdä asialle?
hoidan lapsia kotona, mies on yrittäjä, teke pitkää päivää. käytännössä olen viikot lasten kans yksin, paitsi sunnuntaisin..
 
Kuulostaa tutulta. Mullakin alkoi joskus tuolloin, nyt lapset jo päälle 2 ja 4. Väsymys ja jonkinlainen kyllästyminen ja masennuskin tekee tuota. Vauva-ajan tsemppaa hormoneilla ajattelematta muuta, mut kun se aika jää, niin alkaa uupumus vallata. Auttaa en osaa, kun en itseänikään osaa auttaa :(
 
joo, burnout tää taitaa olla. olen niin KYLLÄSTYNYT ja UUPUNUT. tämä elämä tuntuu olevan ympäri vuorokauden ja ympäri viikkojen, kuukausien vain kakanpesua, kiukuttelua, siivoamista. eteenpäin jaksaa kun on pakko ja sit ne satunnaiset kivat hetket.

omaa aikaa on niin vaikeaa järjestää. eikä tääl pienellä paikkakunnalla mitään ole mihin vois edes lähteä..

välillä säälittää varsinkin tuo esikoinen kun oiekasti se on aivan ihana ja suloinen vesseli jola nyt alkanut vähän uhmaikää. tiedän ettei lapsi ymmärrä eikä tahallaan kiukuttele, osaan suhtautua hyvinä hetkinäni uhmakohtauksiin ymmärtäväisesti, mutta... tänään en jaksanut ymmärtää mitään..

hermostuin tietokoneellekin kun netti tilttas. jotakin mumisin itsekseni naama kurtussa näytölle niin esikoinen sanoi: "Äiti, oota, kyllä se toimii" ja kohta: "Äiti anteeks". siis raukka luuliko se että se on syyllinen netin toimimattomuuteen! :(
 
jos sinulla on 2 noin pientä lasta, niin varmasti olet uupunut ja väsyneenähän ihmisellä menee hermot. Se on aivan luonnollista. saisitko jostain lastenhoitoapua, niin saisit vähän omaa aikaa ja saisit levättyä? SukulaISET, kaverit, kummit? Tai MLL, väestöliitto, kunnan kotipalvelu. Itsellä ei ole läheisiä auttamassa vauvanhoidossa, niin olen saanut hoitajia esim. noista 3 paikasta. Ovat myös melko edullisia. Perusteeksi riittää, että on väsynyt. Ei ole heikkoutta ottaa arkeen apua, vaan se on vastuullisuutta. Voimia sinulle ja hyvää kevättä!!
 
Mainitsit itse kahteenkin otteeseen tuon väsymyksen, joten ensisijaisesti suosittelen sinua huolehtimaan siitä, että saat riittävän pitkät yöunet.

Minulla on kolme lasta, 5v, 2,5v ja 1v, joten myös omakohtaista kokemusta löytyy niin väsymyksestä kuin lievästä masennuksestakin. Nuo vihan ja raivon tunteet on myös tuttuja. Itselläni vajaat yöunet ja hermostuneisuus kulkevat aivan käsi kädessä. Lisäksi lasten kanssa kotona neljän seinän sisällä tai niissä pienissä piireissä junnaaminen kasvattaa pienetkin vastoinkäymiset ihan älyttömiin mittoihin. Ennen hermostumista tai raivostumista olenkin yrittänyt hetken miettiä mielessäni, että onko ne asiat kuitenkaan niin järkyttäviä, että niistä tarvitsee hermojaan menettää. Se auttaa minulla ainakin välillä, enkä pingotakaan enää niin pahasti ja lapsetkin tottelee paremmin, kun äippä ei ole hermorauniona.

Jos sinusta tuntuu, ettei kotona ole hyvä olla, niin suosittelen juttelemaan sekä miehesi kanssa että neuvolassa asiasta. Joskus pelkkä puhuminenkin voi auttaa.
 

Yhteistyössä