Mikä mulla on kun "räjähdän" lapsille niin herkästi? Itku.

["apua"]

Itku tätä elämää. Huudan ja hermostun nykyään tosi herkästi lapsilleni. Iltaisin säälittää kun päivä mennyt taas aivan perseelleen tän asian kans. Aamulla siis päätän että tänään olen asiallinen kasvattaja, mutta nyt on mennyt aivan liian monasti hermot.
En kunnolla edes jaksa olla lasteni kanssa vaan väsähdän herkästi.
Huono äiti olo on nyt todella ;(

 

["sondersson"]

Mulla teki ahdistus tuollasta, lääkkeet sain ja elämänlaatua on pyrkinyt parantamaan.

 

["aloittaja"]

?

 

["noh"]

Onko teillä liian kiire? Liian tylsää ja helppoa elämää? Liikaa leluja? Liikaa vaihtoehtoja?

Yksinkertaistakaa elämää, se auttaa usein. Yksinkertaisempia ruokia, vähemmän menoja, vähemmän vaatimuksia itsellesi ja lapsillesi, rauhaa äidille ja lapselle keskittyä kohtaamisiin ja tapaamisiin pitkin päivää.
Kynttilänvaloa, niin pöly ei näy.

Palstatauko tai yleinen netti/roskalehtipaasto voisi myös olla avuksi.

 

["vieras"]

Mulla teki tuota väsymys työpäivän jälkeen. Aloin tekemään osittaista hoitovapaata, eli työpäivät lyheni. Se auttoi

 

["mä"]

masennusta, yliväsymystä.

Täällä samoja fiiliksiä. Tosin oon nyt raskaana jotain 7vk nii väsyttää vaan niin pirusti. Ei riitä että nukkuu 10 h yössä ja viel tunnin päikkärit päälle.

 

[Algoma]

Hiukan asian vieresta: On sanottu , etta vanhemmat , jotka epailevat kykyjaan kasvattajina ovat usein keskivertoa parempia kasvattajina.

 

["aloittaja"]

Ihania olette kun koitatte tukea. Ehkä auttaisi jos kävisi puhumassa psykolookille, onko kukaan käynyt?

 

["vieras"]

[QUOTE="apua";25089631]Itku tätä elämää. Huudan ja hermostun nykyään tosi herkästi lapsilleni. Iltaisin säälittää kun päivä mennyt taas aivan perseelleen tän asian kans. Aamulla siis päätän että tänään olen asiallinen kasvattaja, mutta nyt on mennyt aivan liian monasti hermot.
En kunnolla edes jaksa olla lasteni kanssa vaan väsähdän herkästi.
Huono äiti olo on nyt todella ;([/QUOTE]

Ihan kuin oisin itse tuon kirjottanut. Nyt on menossa parempi kausi. Esikoinen vajaa 4v on välillä ihan mahdoton.
Esim. saan vauvan (5kk) juuri nukahtamaan, tulee esikoinen pyytämään jotain, kun sanon shh..vähän hiljempaa vauva nukkuu, alkaa hän kiljua kurkkusuorana..

Ja saa huomoita, kun pikkusisarus nukkuu leikitään, luetaan ym. ja usein luen myös kirjoja molemmat lapset sylissä.

Kovin kehun vanhempaa kun tekee hienosti jotain ym. silti siittä välillä kuoriutuu täysi riiviö

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";25089742]Ihania olette kun koitatte tukea. Ehkä auttaisi jos kävisi puhumassa psykolookille, onko kukaan käynyt?[/QUOTE]

Kai meistä joku lie käynytkin.

Mitä mielikuvaharjoituksia ja käytännön järjestelyjä olet itse sopinut näihin hankaliin hetkiin itsesi kanssa? Menetkö parvekkeella jäähylle? Onko joku, jolle voisit soittaa näissä tilanteissa?

Keittis opetti hetkeä ennen räjähtämistä ajattelemaan järkyttävintä mielikuvaa, minkä pystyy mieleensä loihtimaan, hänelle se oli näky, jossa hän kantaa lapsensa arkkua hautausmaalla. Ajatus oli niin kamala, että räjähdyksen sijaan hän päätyi itkemään ja tilanne meni ohi.

 

[emppu75]

masennus, ehdottomasti, ainakin mulla aiheuttaa tuota, ei niinkään väsymys...

 

[vierestä]

Hiukan asian vieresta: On sanottu , etta vanhemmat , jotka epailevat kykyjaan kasvattajina ovat usein keskivertoa parempia kasvattajina.

Voi kunpa se oliskin noin.. siinä tapauksessa olisin loistava kasvattaja...

 

["joku vaan"]

Mulla ainakin kiristää hermoja parisuhde ja väsymys. Kaksi merkittävää tekijää. Ja tietokoneella roikkuminen, liian tiivis päiväohjelma. Täytyy vaan yrittää relata ja keskittyä lapsiin ja unohtaa kaikki muu. Mut välillä pitää saada tietty ihan omaa aikaa! Lähteä ulos neljän seinän sisältä ja tutuista ympyröistä tuulettumaan.

 

[Beep]

Hiukan asian vieresta: On sanottu , etta vanhemmat , jotka epailevat kykyjaan kasvattajina ovat usein keskivertoa parempia kasvattajina.

Uskon tähän. Kyseenalaistava kasvattaja on parempi kun ulkoaohjattua toimintaa toteuttava.

 

["vieras"]

[QUOTE="apua";25089631]Itku tätä elämää. Huudan ja hermostun nykyään tosi herkästi lapsilleni. Iltaisin säälittää kun päivä mennyt taas aivan perseelleen tän asian kans. Aamulla siis päätän että tänään olen asiallinen kasvattaja, mutta nyt on mennyt aivan liian monasti hermot.
En kunnolla edes jaksa olla lasteni kanssa vaan väsähdän herkästi.
Huono äiti olo on nyt todella ;([/QUOTE]

Et ole huono äiti eikä kaikki äitit jaksa sitä... Se on nähty monessa polvessa. Ärsytys on vähän kuin joku pistelis sinua neuloilla mutta ei kuitenkaan joten lasten huudotkin voi poistaa mielestä kun ne ei ole hätä huutoja. Tausta hälynä. niin kuin telkkari. Telkkaristakin tulee joskus hätä viestejä. Itse ajattelen noin mutta nämä ei ole pakollisia jos ei sovi sinuun niin se ei vaan sovi.