Mikä mulla on...

[minä vain]

Masentaa. Elämä on periaatteessa ihan kunnossa, mutta kun tuntuu että mikään ei kiinnosta... On mies, lapsi, koti ja silti mä vaan mietin että tässäkö tämä nyt on? Ihan hyvä elämä mutta tätä seuraavat 30 vuotta, ei kiitos.

Erotako tässä pitäisi, vai mikä avuksi? Kipinää on koitettu puhaltaa liekkeihin jo muutama vuosi mutta kun ei vaan syty. Miehen kanssa ei voi mistään puhua, se ei halua, mutta on kuitenkin siinä luulossa että meillä on kaikki hyvin. Hitto mä olen ihan väsynyt ja kyllästynyt tähän ja silti en varmaan koskaan saa aikaseksi lähteä täältä...

 

[Jaanuska]

no jos se kipinä ei syty enää eikä elämä kulje niin ehkä ois viisainta katsoa maailmalle.. Ja puhua miehes kanssa vaikka se ei haluaisi.

 

[Huspati Huta]

Luin jostain, että ihmiset "sairastuvat" hyvinvointiin. Että turtuvat siihen, että kaikki on ns hyvin. Ja lääke on tähän yleensä se, että jossain vaiheessa ihmisille sitten tapahtuu jotain, mikä ravistaa hereille, huomaamaan sen, että eipä tässä oikeasti ole mitään valittamisen aihetta. En sitten tiedä, onko ihan hölmö ajatus.

Siis, että kun tapahtuu jotain vakavaa, huomaakin, että elämä olikin ihan hyvin ja jos selviytyy vaikeuksista, ei enää sillälailla sairastu hyvinvointiin.

 

[minä vain]

Niin siis kaipa minä jo sen tiedän ettei tästä enää mitään tule. Vaikeutena on vaan toteuttaa se lähteminen ja jäädä tavallaan ihan tyhjän päälle. Candide on tavallaan ihan oikeessa, pitäisi saada kaikki joutumatta luopumaan mistään. Huoh.

 

[eskapismia]

Hanki joku harrastus hyvä ihminen, tai ala vaikka lukemaan kirjoja!

 

[Vieras]

Älä missään tapauksessa luovuta, sinulla tosiaan on lapsi ja mies.. Minusta kuullostaa että sinulla on jonkinasteinen masennus. Jaksamisia!