E
en jaksa enää
Vieras
Ennen hauskasta, hyväntuulisesta, ikuisesta optimistista ja ihanasta isästä on tullut parin kuukauden sisällä ihan hirveä rähjääjä, joka asiasta tiuskii mulle tai lapselle, ei kuuntele mitään mitä puhun hälle, ja jos joskus esittääkin kuuntelevansa niin viimeistään tunnin päästä ei muista koko aiheesta koskaan kuulleensakaan jos siihen palaan. Mies juoksee toiseen huoneeseen ja huutaa "oota" tai "en kuule" jos yritän alkaa puhumaan jotain, lyhyen keskustelun aikana hän kysyy monta kertaa mitä kun ei tajua mistä puhun kun lakkaa kesken lauseen kuuntelemasta. Te ette voi uskoa kuinka mitättömäksi alkaa tuntemaan itsensä kun toista ei enää ollenkaan kiinnosta sun jutut, ja jos loukkaannut niin mies tulee tivaamaan että "no sano uudestaan, nyt mä kuuntelen". Aika usein ne mun sanomat asiat vaan on jotain tilanteeseen liittyviä kommentteja, eikä niissä oikein ole mitään pointtia jälkeenpäin sanottuna. Miettikää oikeasti jos aina kun alkaisin puhumaan, vastaanottaja menisi ikään kuin offlineen, jolloin puhuisit tavallaan yksinäsi...
Samoin tuo mies ei jotenkin enää yhtään välitä lapsen hyvinvoinnista, oli asia sitten "hae kulta lapselle yskänlääkettä alakerrasta", tai se että poikaa ei voi kipeänä päiväkotiin viedä, aina on valittamista. Mun mielestä esim. pojan pyllyn peseminen ei ole mikään "en mä jaksa" kysymys, vaan olennainen osa lapsesta huolehtimista. Ei lasta voi pakottaa olemaan tuntia kakat housussa siksi kun isiä ei huvita. Samoin hän ei ilmeisesti yhtään piittaa siitä kuinka kipeä poikamme on, viime viikolla kotiin jäätyäni (ja lääkärissä lapsen käytettyäni) sain hirveät syyttelyt niskaani kun en mennyt töihin tienaamaan, miehen mielestä mun ois vaan aamulla pitänyt tuupata lapsi päivääkotiin vaikka tällä oli kuumetta 39,2c. Mä myös oon se joka meistä tienaa enemmän, ja silti mun mies ei koskaan edes mieti jäävänsä kotiin sairasta lasta hoitamaan jos niin pitää tehdä, vaan on automaattisesti selvää että mä jään, ja sitten hän mäkättää loppupäivän kun en ole töissä.
Mies ei myöskään siivoa, ei tee kotitöitä, eikä samperi enää edes luo lumia pihatieltä. Epäilisin masennusta, mutta mies kiistää, ja ponnekkaasti hän jaksaa töissä ja harrastuksissaan touhuta, kotielämä vaan tuntuu tökkivän tällä hetkellä. Meinaakohan tuo jättää meidät, vai onkohan sillä joku uusi?
Samoin tuo mies ei jotenkin enää yhtään välitä lapsen hyvinvoinnista, oli asia sitten "hae kulta lapselle yskänlääkettä alakerrasta", tai se että poikaa ei voi kipeänä päiväkotiin viedä, aina on valittamista. Mun mielestä esim. pojan pyllyn peseminen ei ole mikään "en mä jaksa" kysymys, vaan olennainen osa lapsesta huolehtimista. Ei lasta voi pakottaa olemaan tuntia kakat housussa siksi kun isiä ei huvita. Samoin hän ei ilmeisesti yhtään piittaa siitä kuinka kipeä poikamme on, viime viikolla kotiin jäätyäni (ja lääkärissä lapsen käytettyäni) sain hirveät syyttelyt niskaani kun en mennyt töihin tienaamaan, miehen mielestä mun ois vaan aamulla pitänyt tuupata lapsi päivääkotiin vaikka tällä oli kuumetta 39,2c. Mä myös oon se joka meistä tienaa enemmän, ja silti mun mies ei koskaan edes mieti jäävänsä kotiin sairasta lasta hoitamaan jos niin pitää tehdä, vaan on automaattisesti selvää että mä jään, ja sitten hän mäkättää loppupäivän kun en ole töissä.
Mies ei myöskään siivoa, ei tee kotitöitä, eikä samperi enää edes luo lumia pihatieltä. Epäilisin masennusta, mutta mies kiistää, ja ponnekkaasti hän jaksaa töissä ja harrastuksissaan touhuta, kotielämä vaan tuntuu tökkivän tällä hetkellä. Meinaakohan tuo jättää meidät, vai onkohan sillä joku uusi?