Mikä mussa mahtaa olla vikana kun vedän puoleeni vain pleijeri miehiä?

[ruutiukko]

jos tavismiehet näkee että olet helposti pelimiesten vietävissä niin he tulkitsevan sen niin että olisit parisuhteessa altis ihastumaan ja pettämään

 

["uhri"]

[QUOTE="jeejeee";26974579]Jos et etsisi aktiivisesti seuraa. Keskityt hetkeksi kaikkeen muuhun paitsi miehiin. Mulla on sellainen mutu (kokemus peräinen) että mitä enemmän etit, sitä paskempia osuu eteen. Hankit uuden harrastuksen/kouluttudut uudelleen/lähdet ulkomaille... Teet jotain muuta ja unohdat pariutumishaaveet. hyvä mies kun tulee eteen sitten kun on tullakseen. Ja siinä välissä jos pelimies koittaa tehdä tuttavuutta niin annat rukkaset suorilta.[/QUOTE]

Helpommin sanottu kuin tehty! Kyllä mä tiedän et ettimällä en löydä ja en mä tätä viimesintäkään ettinyt ,tuli yllättäen eteeni.Eikä tää viimesin ollut edes pleijeri tyyppinen.

 

["mies"]

Varmasti, kaikissa meissähän on eri puolia. Kuitenkin perusluonne ja oma temperamentti pysyvät pohjavireenä. Kaikki on ymmärrettävissä juuri sinun erilaisina luonteenpiirteinäsi. Se, mitä käytöksellään viestii on kuitenkin eri asia silloin, jos ei itsekään tiedosta kaikkia näitä puoliaan. Tai jos ei halua tiedostaa ja kiihkeästi taistelee vastaan jotain, joka yrittää pyrkiä tajuntaan. Se ei tee ihmissuhteille hyvää. Eikä henkilölle itselleen.

Aivan. Jonkin pitää yhdistää ne. Ja voi liika monisärmäisyyskin asettaa haasteita varsinkin alussa jos heti rävähtää koko väripaletti naamalle noin melkein. Itse olen oppinut tämän. Ihmiseen saa otteen kun se näyttää yksinkertaiselta alussa (eli uskoo toisen olevan X, ei tiedä). Läheisessä suhteessa maalataan jo koko paletilla käytännössä ja se juuri onkin läheisyyttä.