Mikä mussa on vialla kun en osaa iloita raskaudestani? :(

[sissi]

Eli toinen raskaus on kyseessä ja meneillään 10 raskausviikko. Tyttö on nyt puolitoista vuotias ja itse teen lyhennettyä työviikkoa. Elämä on ihan mukavaa ja rattoisaa, ei ole ongelmia, avioliitto kunnossa, en ole uupunut. Raskaus kyllä tällä hetkellä väsyttää kovasti. Toinen raskaus oli ihan suunniteltu ja olen kyllä alusta asti päättänyt, että toinenkin lapsi hankitaan. Nyt en kuitenkaan tunne mitään. Ensimmäisessä raskaudessa olin onneni kukkuloilla. Nyt vaan kaikki raskauteen ja vauvaan liittyvät negatiiviset ja haastavat asiat pyörivät mielessä, enkä osaa iloita tulevasta perheenlisäyksestä. Isovanhemmillekaan ei tee mieli kertoa raskaudesta, kun ne olisivat niin innoissaa enkä jaksa sitä iloa ja hössötystä. Mikähän tässä nyt on pielessä? Kai tämä menee ohi ja ilokin raskauteen löytyy jostain? Onko muilla ollut tälläistä?

 

[40]

eiköhän se liity hormonaaliseen tasapainoon? älä huolehdi, kyllä se vielä tulee kun elimistö taas tottuu näihin uusiin hormoneihin..

 

[sutinasussu]

Ti on normia :hug: :hug:

 

[piina]

Ei sulla ole mitään vialla, olet vain raskaana

 

[...]

Mulla on ollut vähän samantyyppinen olo koko tämän pikkukakkosen raskauden ajan. Mulla vaan tuo iloitsemattomuus on johtunut siitä, että takana oli yksi keskenmeno enkä oikein uskaltanut nauttia raskaudesta moneen kuukauteen. Samoin pahoinvointi ja väsymys oli niin kovaa, ettei nauttimisesta tullut mitään. Vasta kun pahoinvointi ja väsymys alkoi hiukan helpottaa puolivälin paikkeilla ja vauvan liikkeet alkoi tuntua, niin siitä lähtien olen suhtautunut asiaan positiivisemmin. Meilläkin siis raskaus oli kyllä toivottu.

Uskon että nämä meidän tunteet ovat täysin normaaleja, varsinkin kun toinen raskaus on kyseessä eikä siinä enää ole sellaista uutuudenviehätystä. Ja fyysinen olotilahan vaikuttaa myös tosi paljon. Uskon että sullakin raskaus kääntyy vielä iloksi kun alat niitä liikkeitä tuntemaan!

 

[vieras]

Ne on taas ne hormonit! Kyllä se siitä.

 

[sissi]

Kiitos vastauksista ihanat! Itsekkin mietin, että ehkä sitten kun vatsa alkaa kasvaa ja liikkeet tuntua, alkaa jo onnikin vauvasta hiipiä jostain. Sitä odotellessa sitten. Ja täytyy ehkä pitää mölyt mahassa ja olla järkyttämättä enempää miestä näillä kyynisillä, kylmillä kommenteillani raskauteen ja vauvaan liittyen. Itseäkin vaan kävi vähän jo kauhistuttamaan, että kamala, miten tunteettomasti suhtaudun tähän pikkukakkosen tuloon.

 

[sissi]

Mut tosiaan ihan ällöttää ajatuskin, että mentäs isovanhempien kahvipöytään onnesta hykerrellen paljastamaan raskausuutista.... Ja ekan kohdalla ei millään meinannu malttaa pitää uutista salassa.