A
"apua"
Vieras
Aivan kamala uhma päällä. Syksy meni ihan hyvin, mutta nyt taas ruvennut kiukuttelee kun uhmaikäinen lapsi. Pienestäkin asiasta palaa pinna, kaikkeen sanoo yleensä ei, kitisee, marisee, riitelee siskonsa kanssa, potkimista, rumaa kieltä, mikään ei ole koskaan hänen syytään, valehtelee, haukkuu meitä vanhempia tyhmiksi ja et me kiusataan häntä ja haukutaan vaan ja jne. Poika on monessa asiassa hyvä ja urheilullinen ja ihanakin kaikinpuolin. Itsetunto vaan tuntuu olevan täysin hukassa. Jos neuvoo tai korjaa jonkun läksyn, niin hirviä parkuminen ja mökä. Tänään joutu taas palauttamaan poikaa oikeen kunnolla maan pinnalle. Sai viikon kotiarestin ja mitään telkkareita yms pelejä ei saa pelailla eikä katsoa. Harrastukset on myös viikon pannassa. Koulu on ainut missä saa käydä. Mun sydäntä särkee ja täytyy vaan ajatella, et kai tää ohi menee. Oon vaan luullu, et tää olis joku helppo vaihe, mut ei. Poikahan osaa olla iloinen ja nauravainen eikä ole tällainen riiviö aina, mut nyt hirvittää, et onko oikeesti onneton lapsi kun käyttäytyy näin! 