Mikä neuvoksi?

[äippä--88]

mun ongelma (tai lähinnä poikaystäväni ongelma) on seuraava:
viikot pysyy kuivilla, mutta kun tulee viikonloppu, alkaa armoton juominen jolle ei näy loppua. rahaa menee viinaan n.30-60e per viikonloppu ja kun sitä rahaa ei muutenkaan kauheesti ole. olen yrittänyt puhua mutta hän ei tietenkään ongelmaa myönnä vaan kuittaa asian sillä että on vielä nuori ja juominen kuuluu asiaan (21v). mutta aina ennen neuvolakäyntejä rupeaa hokemaan ettei juomisesta saisi sanallakaan sanoa mitään..koska tämä on ensimmäinen lapseni ja kaipaisin tuke yms, on tämä asia alkanut painaa.. hän ei myöskään tule neuvolakäynneille mukaan koska ei muka työkiireiltään ehdi. osaisiko joku neuvoa mitä tässä pitäis tehdä?onko muita samassa tilanteessa?

 

[kyynel-83]

Nii, mikähä v***u nois nyky miehis on, ku viina vie lähes jokaista. meillä on muuten sama tilanne, mut ollaan vähän vanhempia, minä vm83, mies -76. Ja miestä juotattaa joka ilta vähän, ja viikonloppuina PALJON.

Mä en voi sua neuvoa, ihan yhtä neuvoton olen omassa tilanteessani. Tiedän, et lasten takia (meillä on kaksi, kolmas tulossa) mun on päästävä siitä eroon. Ja itsenikin takia. Tää menee koko ajan hullummaksi, ja se ei varmana siitä mihinkään (ainakaan meillä) muutu, ellei itse omasta ajatuksestaan/tahdostaan kävele hoitoon. Ja tuskin tulee sitä koskaan tekemään. Joten... Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en tiedä miten.

Kauanko olette olleet yhdessä? En voi sulle muuta "neuvoa" antaa, kun että lähde pois kun vielä voit. Meillä 7 yhteistä vuotta ja aina käy vaikeammaksi lähteä. Syytän itseäni siitä, että kun parisuhde (niin mikä se on?) on HUONO, ja haaveilen paremmasta. Mut mulla ei ole voimia tehdä asioille mitään. Pelkään että olen yksin lopun ikäni, ja etten koskaan löydä sellaista miestä, joka tahtoisi olla minun kanssani, ja tehdä asioita yhdessä. Naurettavaa, mutta kun itse ne tunteet tuntee, niin ei paljon naurata.

Luulen, että mun on vaan tultava tässä hommassa siihen tiettyyn pisteeseen, ja silloin olen valmis tekemään sen että hän saa lähteä, ja me koitamme lasten kanssa kasata sen ehjäksi, minkä vielä voi.