Mikä neuvoksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Outo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Outo

Vieras
Seksuaalinen suuntautumiseni on hieman poikkeava, ollut lapsesta asti. ""Tavallinen"" seksi maistuu kyllä, mutta olipa kuinka hienoa tahansa, niin yleensä aina jokin jää puuttumaan.

Menin aikanaan naimisiin asiaa enempi ajattelematta, kun luulin että kyse on jostain lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvästä kummallisuudesta, joka katoaisi aikuisuuden ja parisuhteen myötä. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin on pakko jo tunnustaa, että asia on osa minua loppuelämäni halusinpa tai en. (Silloin aikanaan en edes tiennyt, että samanlaisia ajatuksia ja tarpeita on muillakin - en siis olekaan aivan erityinen kummallisuus, kuten tuolloin typerässä tietämättömyydessäni kuvittelin.)

Sen verran olen vaimoni kanssa asiasta puhunut ja vähän olemme kaipaamiani ""leikkejä"" kokeilleeetkin, että on käynyt ilmi, että ne eivät vaimoani tunnu innostavan.

Rakastan vaimoani (ja kohta aikuisia lapsiamme) enkä haluaisi häntä (heitä) loukata enkä hänelle (heille) mitään pahaa tai ikävää. Toisaalta pelkään, että en pysty vaimolleni kaikkea sitä antamaan, mitä nainen kohtuudella voi puolisoltaan odottaa.

Olen yrittänyt miettiä erilaisia vaihtoehtoja tilanteeseen, mutta kaikki niistä tuntuvat huonoilta. Onko ainoa mahdollisuuteni jatkaa tätä yhdeltä kantilta ""vajaata"" elämää?

Naiset, jos olisin puolisonne, mitä haluaisitte minun tekevän?
 
Kysyit, onko ainoa mahdollisuutesi jatkaa tätä yhdeltä kantilta vajaata elämää.

Näin on. Se on ainoa mahdollisuutesi tässä liitossa. Tiedät hyvin, että toista ihmistä, siis vaimoasi, ei voi laittaa leikkimään leikkejä, jotka eivät vastaa hänen seksuaalista identiteettiään. Se nousee entistä suuremmaksi esteeksi välillenne, jos alat vaatia sellaista, edes pieneen pyyntöönkään verhoutuneena.

Vaihtoehtosi ovat aika vähissä. Joko hankit ulkopuolisen salaisen kaverin leikkeihisi, tai lähdet radikaalimmalle linjalle eli otat eron. Tai sitten jatkat entiseen malliin.

Jos olisit oma puolisoni, tekisimme kaikessa rauhassa eron. Ystävyys ja rakkaus ei siinä välttämättä minnekään katoa, mutta seksuaalisuus on iso osa ihmistä, eikä sitä saa väheksyä. Varmasti hoitaisimme asiat mahdollisimman kivuttomasti niin, ettei suhteemme kärsisi eikä lapsille koituisi haittaa. Emme vain asuisi yhdessä. Mikä ei tarkoita sitä, ettemmekö silti voisi viettää aikaa yhdessä paljonkin.

Nykyisessä tilanteessa te molemmat jäätte ""vajaaksi"" kuten itsekin ilmaisit. Teidän on yhdessä puntaroitava, voitteko ja haluatteko jatkaa näin.

Ensin sinun on kuitenkin selvitettävä itsellesi, onko poikkeamasi todella niin suuri, että se hallitsee oikeasti seksuaalisuuttasi. Kirjoitit, että tavallinen seksi maistuu kyllä, mutta jotain jää puuttumaan. Pystytkö tuon ""jonkin"" paikkaamaan mielikuvituksellasi?

Tämä voi kuulostaa julmalta, mutta ns. normaaliseksi on se, mitä jokainen on ""oikeutettu"" haluamaan ja saamaan. Kaikki poikkeamat ovat sitten niitä, joista on sovittava erikseen. Jos joku ei halua muuta kuin sen normaalin seksin, häntä ei voi eikä saa pakottaa muuhun. Eli puolisoltaan voi vaatia ns. normaalia seksiä, mutta ei erikoisuuksia.

Tässä suhteessa nyt sinun puolisosi on vahvoilla, vaikka se tuntuukin epäoikeudenmukaiselta. Sinähän et ole osaasi valinnut, vaan se on aina ollut sinussa.

Jos totta puhutaan, pieniä erikoisuuksia meillä on varmaan kaikilla. Niistä ei vain kehdata eikä haluta toiselle kertoa, koska ne koetaan häpeällisiksi ja epänormaaleiksi. Joku tyydyttää sitten itsensä omien mielikuvien varassa, joku hankkii omia kokemuksiaan suhteen ulkopuolelta tai jotain muuta. Nämä erikoisuudet vain ovat niin pieniä, etteivät ne hallitse koko seksuaalisuutta niin paljon, ettei niitä ilmankin voi elää. Esimerkiksi joku mies voi kiihottua jättirinnoista ja ajattelee niitä mielellään, mutta silti menee naimisiin normaalirintaisen naisen kanssa ja elää aivan tyytyväisenä.

Toivotan sinulle onnea elämääsi.

P.S. Kaikki tämä vain sinä tapauksessa, että ko. aloitus oli totta eikä keksitty provo. Sekin se nimittäin aivan hyvin voisi olla.

 
""Tiedät hyvin, että toista ihmistä, siis vaimoasi, ei voi laittaa leikkimään leikkejä, jotka eivät vastaa hänen seksuaalista identiteettiään. Se nousee entistä suuremmaksi esteeksi välillenne, jos alat vaatia sellaista, edes pieneen pyyntöönkään verhoutuneena.""

Sarilta perusellimäinen vastaus. Jos olisit vastannut naiselle, niin kehottaisit häntä pettämään miestään, koska tämä ei pysty antamaan naiselle sitä mitä hän haluaa. Ja varsinkin naisella on oikeus ja melkeinpä velvollisuus saada toteuttaa itseään.

Tää on nähty palstalla niin monta kertaa...
 
just joolle. Olet ainakin minun suhteeni hyvin, hyvin väärässä.

Tiedän kyllä, mitä ajat takaa. Täällä ilmeisesti neuvotaan ihmisiä puolueellisesti, koska tuon ""just joon"" tyyppisiä kirjoituksia olen muutamia nähnyt. Siis miehiä neuvotaan olemaan uskollisia ja naisia käymään vieraissa?

En ymmärrä, mitä väärää vastauksessani näet. Enkä varsinkaan tuossa kohdassa, mitä erityisesti siteerasit. Oletko eri mieltä asiasta? Voiko toiselta vaatia sellaista, mikä sotii hänen seksuaalisuuttaan vastaan?

Jouduin hetken miettimään, ennen kuin tajusin, että tarkoitit kysyjän vaimoa. Eli jos tänne kirjoittaisi vaimo, jonka miehellä olisi tämä poikkeavuus, niin minä siis neuvoisin vaimoa menemään vieraisiin?

Hui hai. Et tiedäkään mihin muurahaispesään sohaisit. En viitsinyt tuossa edellisessä kirjoituksessani tuoda esille omaa historiaani, mutta kerrotaan nyt. Ex-mieheni paljastui transvestiitiksi avioliittomme aikana. Olin tosin jotain ihmetellyt jo ennemminkin, mutta olin aikas tietämätön tällaisista asioista.

Olen tästä asiasta täällä kirjoittanut aikaisemminkin jossain ketjussa, nimimerkillä ""Älä kerro"", jossa mies kyseli, pitäisikö hänen kertoa vaimolleen poikkeavuudestaan. Kirjoitin, että jos vain suinkin pystyy pitämään asian niin pienellään, ettei sen tarvitse tulla esiin, niin mieluummin olkoon kertomatta. Mikäli nimittäin ehdottomasti haluaa avioliittonsa pysyvän kasassa. Itse en kyennyt millään enää kokemaan miestä seksuaalisesti haluttavaksi, vaikka muuten rakastin häntä.

En pettänyt miestäni, enkä kehota ketään niin tekemään. Toista ei saa haavoittaa, sillä hän ei ole tehnyt mitään väärää eikä pahaa puolisolleen.

Jos tämä poikkeavuus nousee niin suureksi ja hallitsevaksi, että sen ""pienellään pitäminen"" ei onnistu, silloinhan siitä on kerrottava. Puolisot keskenään päättävät, miten jatkossa aikovat tehdä. Meillä totisesti yritettiin, minä kuvittelin ihan tosissani voivani kestää tuon asian, jopa mennä siihen tarvittaessa mukaan. Ei onnistunut. Meillä päädyttiin lopulta eroon, mutta ystäviä olemme edelleen.

Kaikki riippuu siis siitä, miten voimakas tuo poikkeavuus on ja voisiko sitä mahdollisesti kanavoida jotenkin niin, ettei sen tarvitsisi koskettaa puolisoa ollenkaan. Edelleen toivotaan ap:lle onnea elämään ja aurinkoisia päiviä!
 
Jos vaimosi sinua rakastaa ja noinkin pitkään olette yhdessä olleet eikö hänkin voisi tulla puolitiessä vastaan tässä asiassa. Eli vaikka kerran kuukaudessa ""suostuisi"" sinun haluaamaasi seksisessioon. Oletteko keskustelleet tällaisesta vaihtoehdosta?
 
Niinpäs joo,mutta aatteles sisi,jos sun miehes onkin sellanen,että se haluais antaa naiselle kultaisen suihkun eli kusta sun päälles kaiken jälkeen,niin suostuisiks sää sitten niin rakastavana naisena kerran kuukaudessa olemaan kuspottana,tulee vaan mieleen että nää perversiot voi olla aika ihmeellisiä ja ykskin kerta voi olla liikaa sellaselle joka ei sitä halua.Ja jos kerran kuussa pitäis olla miehen kanssa silleen että sillä on tissiliivit ja peruukki ja maskit naamassa,niin kaikkina muina kertoina sää sitten et sitä juttua ollenkaa muistais vai ja pystyisit ihan hyvin sekstailemaan ja pitäsit tätä sillä lailla puoleensavetävänä. Kysyn vaan.
 
Juu, kyl tiedän, et perversiot voi olla monenlaisia. Mut ajattelin, et jos toi ap:n perversio ois nyt jotain suhteellisen vaivattomasti toteutettavissa.

Itse oon kyl sellainen, et periaatteessa/teoriassa (suhteen laadusta yms. riippuen) voisin tehdä tarvittaessa toisen mieliksi paljonkin asioita harvakseltaan. Pissa- ja kakkaleikit tosin jättäisin väliin... No jos ois ihan pakko niin voisin yrittää itse pissiä toisen päälle, mut mun päälle ei sais kyl kusta. Eihän se kivaa ois (kaikkea muuta) mut jos rakastaisin äijääni niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon enkä missään nimessä haluis etsiä uuttakaan, niin eiköhän se elämä menis siinäkin.... XD
 
Itse suosittelisin sinua vahvasti harkitsemaan elää tätä ""yhdeltä kantilta vajaata elämääsi"". Jos toteutat seksuaalisuuttasi jonkun muun kanssa tämä on paitsi väärin vaimoasi kohtaan, tulee luultavasti joskus ilmi, mistä seurauksena voi hyvinkin olla jopa ero.

Toisaalta (vaikka en tiedäkään mikä suuntautumisesi on), jos jätät vaimosi, voi olla hyvinkin epätodennäköistä löytää naista, jota rakastaisit JA joka jakaisi tämän ""kummallisuutesi"".

Tämä vain minun mielipiteenäni.
 

Similar threads

P
Viestiä
3
Luettu
419
G

Yhteistyössä