mikä neuvoksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

miisa

Vieras
Osaako kukaan neuvoa mua, miten ihmeessä saan mieheni puhumaan? Suhde menee päin seiniä ja hän käyttäytyy kuin kaikki olisi vallan mainiosti. Siitäkin huolimatta että itken itseni iltaisin uneen hänen kainalossaan. Eilen kirjoitin hänelle jopa kirjeen jossa kerroin ettei asiat voi jatkua näin, että nielee vaan kaiken paskan eikä puhu tunteistaan ollenkaan. Ajattelin että kenties se menee paremmin perille kun se on ihan konkreettisesti kirjoitettuna siihen paperiin. Käyttäytyi taas kuin ei mitään olisi käynytkään ja kun kysyin olikos hän lukenut sen niin vastasi vaan että "joo,olihan siinä paljon asioita". Ja sitten vaihtoi taas puheenaihetta. Mieheni on pettänyt luottamukseni jo vuosia sitten naistoilailuillaan eikä ole edes yrittänyt vakuuttaa minua uskollisuudestaan. Seksiä mieheni ei juurikaan kanssani halua ja vilkuilee jatkuvalla syötöllä vieraita naisia ihan niinkin että seison vieressä. Jos kysyn pettääkö, vastaus on että "en ikinä olis niin tyhmä" ja sitten vaihtaa taas aiheesta toiseen. Tuntuu kuin olisimme vain ystäviä. Ei siis riidellä, mutta ei muutakaan. Väkinäistä seksiä (kun minä pakotan) 2-4 kertaa kuussa, ei haleja, ei pusuja, ei rakkauden tunnustuksia. Jos sanon että "rakastan sua" niin vastaus on että "sama täällä".Olen yrittänyt ostaa uusia alusvaatteita, helliä miehen lempiruualla yms. mikään ei vaan auta.Tokihan hän ruuan syö mutta se siitä ja uusista alusvaatteista ei voisi enää vähempää olla kiinostunut. Mikä siis neuvoksi?Pettääkö se vai mikä hitto sitä vaivaa? KIITOS JOS JOKU JAKSOI LUKEA.. ja kommentoikaa, kaikki vinkit on tervetulleita.


ps.Eroomista olen toki harkinnut, mutta tuntuisi väärältä kun on pieni lapsikin...
 
Hei kannattaisko kokeilla vaikka ottaa ja lähteä vähäksi aikaa pois, ehkäpä se mies sitten ymmärtäisi perheen arvostuksen ja sano miehelles että miltä tuntuu ja että epäilet miehesi tekoja. sano että otat välimatkaa ja kehota miestäsi miettimään miltä tuntuu, se voi olla että auttais...tai meillä se autto. jätin mieheni yksin kotiin ja otin lapset mukaan. olin pari pvää poissa, ja kun tulin takas saimme selvitettyä,,,,inhottavaa kun ei voi luottaa ja jos toinen ei puhu. jokaparisuhteessa omat kriisit ja ehkä teillä nyt sellainen joka on vaan käytävä läpi!!! voimia sulle! :hug:
 
kiitos..Olen miettinyt tuota itsekin.. siis että lähtis vaan pois. Mutta mihin te lähditte? Omat vanhempani epäilivät suhdettamme alusta asti enkä siis haluaisi mennä kuulemaan "mitäs minä sanoin"-kommentteja.. ilmankin ihan tarpeeksi kurja olo. Ja olen 20 vuotias joten suurin osa ystävistäni asuu vielä vanhempiensa helmoissa eikä heistä yhdelläkään ole omia lapsia joten en viitsisi heidänkään nurkkiin pienen lapsen kanssa mennä. Mieheni on 27 vuotias eikä siltikään tuon kypsempi..
 
Itse meni äitilleni kerroin mitä oli tapahtunut, sanoin kaipaavani hieman välimatkaa. lisäksi itselläni 3 tosi hyvää ystävää jotka olis olleet valmiita majoittaa meijät! turha sitä on hävetä joka parisuhteessa on sotkuja jolloin pieni välimatka tekee hyvää. onhan se tietysti ylpeys kysymys, varsinkin jos epäilyjä suhteen kestävyydestä on ollut! mutta yllättävän kannustavia oli mulle ihmiset jotka luulin tuomitsevan tekoni! ja eihän tuo lopullinen ero ole vaan tauko(miettimis). ens vkolla on esim. hiihtoloma oisko jollain sukulaisella tai kaverilla mökkiä jonne mennä? Tai sit jos miehellä ois? ainut että yleensä noi miestenreissut menee ryypätessä..sen takia ois hyvä jos mies jäis tyhjään kotiin. meillä mies oli meinannu hulluksi tulla kun oli yksin! mutta oli kuitenkin miettinyt asioita! koita jaksaa ja keksiä jokin ratkaisu!!!! =)
 

Yhteistyössä